
Kuvan esitys
Työn tiedot
Kävelin Hakaniemessä ja näin asunnottoman naisen.
Oli pakko kysyä lupaa ja ottaa kuva.
Naisen suusta kuului selvästi katkeruuden viha yhteiskuntaa kohtaan. Pelkästään hänen oma hengissä pysyminen on jo oma taistelunsa. Miksi näin?
Sitä voi kysyä herroilta ja rouvilta, jotka kuluttavat eduskunnan äänestysnappuloita.
Ovatko he unohtaneet nämä ihmiset?
Kommentit
On joo pitkä tie tallattavana kylmässä kivikaupungissa heillä, jotka yhteiskunta on hyljännyt.
Onhan se lottovoitto syntyä Suomeen, onhan....
No kai annoit sille kaikki rahas ja kämppäs ja kaikki? Kai jo soitit jonnekin Kelaan ja sossuun ja eduskuntaan ja valitit kuinka huonosti on asiat Suomessa?
Jos et, niin turha valittaa. Eh.
Ihan tunnelmallinen kuva, mut ei tähän kai taitoa vaadita, sellainen ok kamera vaan.
Kiitos.
No ottihan hän kuvan ja laittoi näkyville sopivilla saatesanoilla.
Ei eduskuntaan kannata soittaa.
He kyllä tietävät miten maa makaa, mutta kun oopperan marmoriseinät ovat niin kovin paljon oleellisempaa, kun ihmisten hyvinvointi, niin paskaaks tässä uikuttamaan.
Tosiaan, me luulemme, että suomen eduskunta auttaa omiaan hädässä ja käyttää meidän verorahoja heikkoimpien auttamiseen. Mutta minusta näyttää siltä, että meidän "veroraha-apu" ei näytä ylettyvän edes omassa massa kärsivien apuun. Tosin Oopperatalo saa omat avut ulkokuoreensa ja samalla jättää hädässä kärsivät omaan varjoonsa.
Mitä kuvaan tulee. Mene itse kuvaamaan kodittomia. Ei ne mitään sirkuspellejä ole, vaan ihmisiä, jotka yrittävä pysyä hengissä ilman suojaisaa paikkaa. Ei siihen mitään ihmeellisyyksiä tarvita, kun koditon tekee omalla olemuksellaan jo niin ison vaikutuksen.
Kyse on nyt hei valokuvasta ja sen kannanotosta, ei siitä että pitäisi tapella mitä kuvanottaja teki tai ei tehnyt.
Ei aina tarvita mitään hienoja tasokkaita kikkailuja, persoonallisia kuvakulmia ja ties mitä. Pidän kuvasta juuri sen aitouden ja koristeettomuuden takia. Se on aito ja tunnelma välittyy hyvin katsojalle (ellei katsoja syynää kuvaa jonkun taidekuvaoppaan kera ja unohda tärkeintä)
Siistiä että ait aikaan keskustelua jota harvemmin täällä syntyy.. Itseäni tää jostain syystä ei juurikaan liikuta, ensimmäinen ajatus näitä ihmisiä nähdessä on että itsehän olet itsesi tuohon jamaan saattanut, vaikkei kaikki tietenkään ole koskaan niin mustavalkoista.. En jotenkin nyt saa kirjoitettua ajatuksiani tähän, eikä liene tarpeellista kommentoida tämän kuvan teknistä puolta, kun sanoma on noin vahva. Vaikka toisaalta, parempi tekninen toteutus voisi tässä tapauksessa tukea tuota sanomaa.
Kaikki tippuvat joskus.
Enemmän tai vähemmän.
Oleellista on se, et heidät autetaan takaisin omille jaloilleen.
IMO.
Miksi tunnen aina pientä vetoa tälläisiin kuviin..
Olen odottanut jo pitkään, että näen jonkun silmääni miellyttävän kuvan täällä harhassa joka olisi juuri tälläinen. Just tälläistä kuvaa olen koko ajan etsinyt. Tässä kuvassa unohtaa kaikki rajaushommat,värihommat,kuvauskulmat ja tarkkuudet. Tässä näkyy ihan selvästi ajatuksesi. Ja mielestäni se on tärkein juttu valokuvissa ja syvän ajatuksen näyttäminen kuvana menee joskus vähän överiksi. Tämä kuva ihan pakottaa miettimään ja tajuamaan totuutta.
Huomaa, että maailma on epäreilu. Itsekin tuhlaan täällä rahaa makeisiin, räplään tässä konettani, syön ylimääräistä ruokaa ja olen täällä lämpimästi, kun tuolla ulkona ihan varmana on joku, joka tarvisi edes vähän ruokaa, pehmeän nukkumapaikan ja tuskin välittää mistään makeisista tai tietokoneista. Toivottavasti ymmärsit tuosta epäselvästä selityksestäni jotain..
Juu, nyt tuli turhan pitkä kommentti, mutta suosikkeihn lisään tämän.
Tää on oikee valokuva, kosk tää pistää ajattelen (niinku edellisistä kommenteista näkee). Että onko se Suomi oikeesti hyvinvointivaltio?
Täs kuvas on hieno fiilis, värit hyvät ja tää asetelma on mukava. Alhaalta ja oikeesta reunasta tai sit ylhäält ja vasemmasta reunast oisin ehk rajannu iha vähä pois mut entiä sit.. Toimii näinki oikein kivasti
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!