Kaunokirjallisen työn esitys

Kerran olin

Suuri sydämen syke
täyttää tämän puiston
hengityselimet, upottaa
sen lämmöllään, rakkaudellaan

Teen matemaattisia laskutoimituksia
kuinka monen kanssa olen
samaa
tuon, ja sitten tuon

Muovailuvahaa

Kerään sormieni väliin
se tahmaa,
yritän muodostaa jotain
mikä muistuttaa
asiaa tai

Eläintä

Ja tämä tunnelma
saa hänet loistamaan
vaikka ei paista aurinko
ei
niin,
ei tänään paista aurinko

Käännyn kerälle ja suojaudun
liialliselta
säteilyltä


Mitä, ei kai
tämä ole se sama
puisto
missä

Työn tiedot

Kerran olin

karhuveli

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 41 sanaa» Työ lisätty: 01.07 - 2007» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)

Tietoa työstä:

loppu saattanee olla irrallinen. jotenkin koen lievää inhon tunnetta tämän runon kanssa, mutta jollain tapaa taas tykkään.

sitä tulee hengattua alueilla josta löytyy ruohikkoa.

Kommentit

dirtyoldsock

23:04 // 01.07 - 2007

Jotain ihastuttavaa tuttuutta tässä runossa. Irrallisuudesta huolimatta tosi ehyt, lisäks annan arvoo aina jos säerajoja ei oo noudatettu niin orjallisesti. Oivallista.

essie

23:11 // 01.07 - 2007

loppu on aivan ihana. itseasiassa se on ainoa kohta runossa, johon mielestäni täysin sopii tuollainen rivitys.
lukemista ja tulkitsemista vaikeuttaa muuten, kun riviltä hypitään koko ajan toiselle, ja lauseet katkeavat monesta epäsopivasta kohtaa - varsinkin kun keskellä lausetta jokin sana kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, tunnelma runossa latistuu.
tarkka silmä ja ehkä turhankin kriittinen mieli rupeaa miettimään, että onko tämä nyt pelkkää sähläystä, koitetaanko tässä vain leikkiä pituussuuntaisella tyylillä ja pätkittelyllä.

kun vähän arvioi, mistä on hyvä aloittaa uusi lause ja mikä iso alkukirjain on hyvä karsia pois, runo saa paljon enemmän syvyyttä ja loogisuutta. tässä on kuitenkin paljon potentiaalia, pari pikkujuttua vain korjattavana. itse pitäisin, jos runon ulkomuoto olisi kapean sijasta paksu. eli ei turhia enterin painalluksia. less is more :)

hyi, inhoan ylikriittistä ja muka-rakentavaa palautetta. sori siitä, mutta oli pakottava tarve, kun tässä runossa oli niin paljon hyvää. olisi mahtavaa, jos tämä olisi täydellinen. vaikka ehkä tämä onkin, sinun tyylilläsi.

ruusulaulu

22:40 // 02.07 - 2007

ah,lovaan loppua! tsekkailin edellistä kritiikkii ja mä tykkään enemmän kapeista ku paksuista.anorektikot on jees runojenkin suhteen.
mm alku on tommonen,mut keskikohdilla mun kiinnostus heräs.

hypnoosi

19:27 // 03.07 - 2007

hähää, oon niin yhtä tän kanssa no ei. Paras loppu kun tulee toi: puisto/missä ja sitte: työn tiedot/ kerran olin
Miten tarkkailemalla ja pysähtymällä saattaa saada enemmän, ja miten muovailuvahaa. hauskasti erillään just noi "Muovailuvahaa" ja "Eläintä"

N0ir

15:54 // 13.07 - 2007

Hullun mielenkiintoinen! Jotenkin en nyt jaksa ihan kauheasti alkaa tulkita. Mielestäni tämän voi vain lukeakin sen suurempia syvällisyyksiä harrastamatta. Tykkään tuosta lopusta hirmusti. Se on niin hyvä lopetus. Eikä keskenjääminen haittaa. Eikä se edes häiritsevän kesken jää. On lähinnä hauska. Muovailuvahaa. Sitä en olekaan ennen runossa kohdannut eli loistava sanavalinta :)

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!