Kaunokirjallisen työn esitys
Se tunne
se väijyy saalistaan kuin marttyyri
kuolemaansa.
Tietää pään vaipuvan alas
varpaiden väliin piirtyy
häpeävä kyykkyasento.
Tahdotko mennä kanssani naimisiin?
Ottaa taakaksesi, kantaaksesi
kaiken mitä olen tehnyt
enkä vielä sinulle kertonut.
Tämä naama on sisältä ruma
sinulle kaunis kuva
unelma on
pensselisi sivallusten summa
väreistä jäljellä vain tummat.
Siunattu liitto on kiitollisuutta
ei se autuaaksi tee
mutta hylkii murhetta.
Valitettavasti kaikissa valheissa
palaa sytytyslanka
pommin ollessa
kolmen elämän sisällä.
Tahdon.
Antaa langan palaa
eletään ilman räjähdystä
aika korjaa tämänkin virheen.
Ja katkerana viihdymme
siinä mihin väkisin ryhdyimme.
Työn tiedot
Uuden perheen jäsenet
reijo
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 61 sanaa» Työ lisätty: 07.07 - 2007» Kommentoitu: 7 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
Maailman menoa...
Kommentit
Poltergeist
12:32 // 07.07 - 2007
Oi, tämä on ihana! Kauniita sanoja tämmösenä kokonaisutena, pääsee suosikkeihin:D
GemineWings
13:12 // 07.07 - 2007
Aika tyrmäävä runo. :)
Hyvin sijoitettu "tahdon" runoon. Tuossa kohdassa kaikkien avioliiton huonojen puolien jälkeen mainittuna tuo mukavan ristiriitaisen tunteen.
Maailman menoa, totta tosiaan. Erot lisääntyvät kovaa vauhtia, ihmetyttää, miksi sitä ylipäätään sitten edes on menty naimisiin. No, eihän eroa voi aina välttää tietenkään. Mutta joskus olisi syytä vähän miettiä asioita aavistuksen pitemmälle.
Pidän tästä, tehokas runo. Nuo kaksi viimeistä säkeistöä kruunaavat koko runon. :)
pyromaani
02:02 // 24.07 - 2007
todella hieno runo! kuten aiempi sanoi, tyrmäävä. pistää miettimään naimisiin menoakin vähän erilailla.. paranee loppua kohden. olet taitava.
AnnikaKoo
12:54 // 29.08 - 2007
Tää pelas täysin. Vei mukanaan alusta loppuun, piti kiinni ja kolahteli kovalla kopinalla. Luettava, sujuva muttei heti täysin aukeava. Nappisuoritus ja suosikit kiittelee ensimmäisestä lisätystä runosta.
homppa
15:15 // 18.09 - 2007
aika hc:tä kun mieskin osaa ola näin herkkä, antaisin jos oisin runotyttö...
Annupauliina
01:13 // 10.12 - 2007
Tiedätkö, olen lukenut tämän ennenkin ja olin kuolla itseinhoon kun huomasin etten ollut kommentoinut.
Nimittäin pidin tästä ensimmäisellä kerralla, rakastin suorastaan. Ja olen onnessani kun löysin tämän uudestaan.
En oikein osaa sanoa tekstistä mitään rakentavaa, sisältöön oli niin osuvasti onnistuttu vangitsemaan epätoivoisen onnellisuudenmetsästyksen olemus.
"Ottaa taakaksesi, kantaaksesi
kaiken mitä olen tehnyt
enkä vielä sinulle kertonut."
Minä suorastaan tunsin tuon ihan oikeana tunteena, noiden sanojen sisältämän hetken ja siihen sisältyvän ajatuksen.
Kiitos. Kumarran puoleesi.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!