Kaunokirjallisen työn esitys
Orkidea - orkidean syntytarina
WC tytöt oli taas varattu, kun rinnakkaisluokkalaiset tytöt lainailivat toisilleen huulipuikkoja ja hilepaletteja. Orkidea istui puristaen jalkoja tiiviisti yhteen. Hän ei viitsinyt kiirehtiä tyttöjä, sillä muuten he saattaisivat arvata, että Orkidealla oli ne. Kun hän oli kumartunut peilin edessä terveydenhoitajan pienessä oranssissa huoneessa, tämä oli sanonut, että monilla tytöillä menstruaatio alkaa jo ennen kymmenettä ikävuotta. Mutta Orkidea oli jo kuudennella ja ainoa varhaiskypsä lukuun ottamatta rinnakkaisluokan Ilonaa, mutta Ilona olikin jäänyt luokalleen ja siis vuoden vanhempi.
Orkidean rinnat olivat niin kehittyneet, että hän piti aikuisten rintsikoita, joissa oli kutittavat luut ja pitsiä. Lapussa luki A75 ja Orkidea pelkäsi, että ennen lukion loppua hänellä olisi yhtä suuret liivit kuin mummon D100. Hänen kaverinsa olivat kateellisia hänelle, mutta Orkidea ei halunnut pitää sellaisia syvään uurrettuja paitoja kuin Viljan isosisko, joka oli jo 15. Yleensä hän piilottikin tissinsä huppareiden alle: erityisesti Orkidea piti sellaisista, joissa oli läpitasku. Siellä saattoi kenenkään huomaamatta nypliä kynsiään, jos tunsi olonsa vaivaantuneeksi. Liikuntatuntien jälkeen opettaja kuitenkin pakotti kaikki suihkuun ja hänen piti paljastaa vartalonsa muiden silmien raiskattavaksi.
Orkidealla oli kaksi isoaveljeä eikä hänen äitinsä voinut kieltää, ettei haluaisi ainoan tyttärensä olevan naisellisempi. Hän oli joskus kertonut, että hän oli opiskeluaikoinaan toiminut alastonmallina. Kerran äiti päätti näyttää Orkidealle muutamia maalauksia, joiden tekijä oli halunnut jättää ne hänelle. Äiti oli niissä kuvissa hyvin kaunis, mutta Orkidea ei ollut perinyt sitä kauneutta. Äidillä oli leveä missihymy, pitkät prinsessahiukset ja suuret silmät. Orkidealla oli isän punertava tukka ja vihreät silmät ja hänen mielestään ne olivat maailman tylsimmät ja onnettomimmat värit hiuksille ja silmille.
Sitten äiti otti esiin vanhan valokuvan, jossa oli hienopiirteinen nainen. Hänen suppusuunsa oli kuin kukka nupulla kevätaamuna ja hänen hiuksensa kiilsivät. Kuva oli seepiasävyinen, mutta Orkidea oli varma, että hiukset olivat punaiset. Ääni väristen Orkidea kysyi, kuka nainen on. ”Etkö omaa Viola-mummoasi tunnista?” äiti nauroi, mutta Orkideasta tuntui, kuin hän olisi katsonut peiliin. Hänen huulensa olivat yhtä sirot ja silmien värikalvon ympärillä oli samanlainen arvoituksellinen tummempi rengas. Kulmakarvat olivat yhtä kauniilla kaarella, mutta Orkidean miesmäisen tuuheat kulmat jäivät silti kauas isoäidin nuoruuskuvan eleganssista.
Orkidean käännellessä potrettia hirvittävä totuus iski häneen ja hänen teki mieli huutaa kuin hänen ihoonsa oltaisiin joka puolelta tartuttu pitkillä kynsillä: 1.3.1934. Kahdeksankymmenen vuoden päästä hänen salaperäiset silmänsä muuttuisivat yhtä ryppyisiksi kuin mummonkin, suupielet kääntyisivät alaspäin ja tukka hapertuisi puhumattakaan vartalosta! Vanhojen ihmisten mukaan seitsemäntoistavuotiaana neito on kauneimmillaan. Viisi vuotta tuntui hetkoselta – jos Orkidea aikoi nauttia kauneudestaan, hänen tuli se ymmärtää.
Hän riisuutui t-paidastaan ja college-housuistaan ja otti esiin mustan lyhyen mekon, joka hänelle oli ostettu serkun rippijuhliin. Silloin Orkidea oli pitänyt mekkoa epämukavana, mutta nyt hän huomasi sen pidentävän hänen jalkojaan ja korostavan lantion muotoutumassa olevaa kaarta. Äiti oli ostanut Orkidealle meikkejä osta 2 maksa 1 –tarjouksista ja osan Orkidea avasi ensimmäistä kertaa. Kulmakarvoista tuli aivan liian tummat ja hiukset tarttuivat tahmeaan huulikiiltoon. Poskipuna sai hänet näyttämään siltä, että hän olisi ollut tappelussa.
Orkidea turhautui tyttömäisen typeristä ajatuksistaan ja hankasi kosmetiikan iholtaan. Hän pukeutui nopeasti verryttelyhousuihin ennen kuin isoveljet tulivat kotiin, mutta koko päivän hän ajatteli kokoon kipristymistä ja haalentumista, vanhuuden julmia todisteita kauneuden ajallisuudesta. Kotimatkalla palautettavien kirjastokirjojen kassiin päätyi kuin vahingossa muotilehti, jonka tarrassa luki laina-aika 1 viikko. Viikon päästä lehtiä oli viisi.
Orkidea oli päättänyt tulla kauniiksi, mutta hän huomasi, että hänellä oli valmiiksi mallityttöjen terävä nenä ja pitkät sormet ja heidän kaarevat ripsensä. Suihkun jälkeen hän harjasi hiuksensa suoriksi ja katsoi itseään peilistä. Punainen ei ollut enää lainkaan onneton hiusten väri ja rinnat tuntuivat pehmeiltä ja sieviltä. Muotilehdistä Orkidea oppi meikkiniksejä kuten luomaan silmään kolmiulotteisuutta varjostuksella, vahvistamaan kynsiä uittamalla niitä oliiviöljyssä ja tunnistamaan oman ihotyyppinsä sekä hoitamaan sitä niin, että hänen ihonsa oli sileä kuin kolmasluokkalaisen, jolla ei vielä ollut finnejä.
Ripsentaivuttimet, valo- ja huultenrajauskynät ja kulmakarvapinsetit eivät olleet halpoja puhumattakaan meikkivoidevaahdoista, itsevalaisevista huulipunista tai itseruskettavasta kosteusvoiteesta. Orkidea säästi kaikki viikkorahansa ja valehteli ostavansa niillä karkkia kaupungilla. Isä ei olisi ikinä antanut hänen meikata joka päivä kouluun niin kuin yläasteen tytöt. Kun Orkidealla oli myöhäinen aamu, hän laittoi hieman ripsiväriä ja toisinaan sipaisun pastellisävyistä luomiväriä. Satunnaiset ihon virheet hän peitti aina, mutta hän oli kehittynyt siinä taitavaksi. Isän olisi täytynyt koskettaa silmälaseillaan hänen nenänpäätään, jotta hän olisi huomannut peitepuikon, meikkivoiteen, punaisen neutralisoijan tai puuterin (irto- tai kivipuuteri tarkoituksen mukaan) jäljet.
Koulussa Orkidea piti vanhoja poikamaisen yksinkertaisia vaatteitaan. Hän olisi halunnut pukeutua upeisiin haute couture –luomuksiin. Hän olisi osannut yhdistää vaatekappaleita paremmin kuin kaupan somistajat, jotka pukivat haudanvakavat mallinuket, nuo pikkukaupungin tytön muoti-ikonit. Hän ei halunnut kaverien pitävän häntä pinnallisena tai itserakkaana, sillä nämä eivät koskaan kiertäneet vaatekauppoja vain sovittaakseen vaatesylillistä ja peilaillakseen itseään asuissa, jotka pukivat heitä toinen toistaan upeammin. Vaikka hänen tiimalasivartalolleen ja symmetrisille kasvoilleen olisivat istuneet muodikkaat trenssitakit ja suuret aurinkolasit, hän joutui tunnustamaan, etteivät ne pukeneet sitä epäpinnallista ja joukkoon sulautuvaa persoonaa, jona muut hänet näkivät.
Orkidea oli taas lempikaupassaan, joka oli kallis elitistien kauppa, jonne tuotiin Pariisin ja Lontoon muodin uusimpia innovaatioita. Ainoa myyjä oli kaunis kuin lehtien tytöt ja puhui suomea vieraalla korostuksella kysyessään Orkidealta, tarvitseeko Neiti apua. Orkideaa hieman hävetti käydä sellaisessa liikkeessä ostamatta mitään. Hän ei silti voinut vastustaa liehuvia helmoja, kulta- ja hopeastrasseja ja mielikuvituksellisia leikkauksia, jotka paljastivat milloin hänen sileän reitensä, milloin terävän olkapään. Jo sovitushuoneen ihana sisustus teki Orkidean onnelliseksi ja hän kävikin siellä piristymässä, kun hän oli saanut huonoja numeroita kokeista.
Maaliskuussa oli isoäidin 90-vuotispäivät, juuri isänäidin, Violan, jonka 73 vuotta vanhan valokuvan nähtyään Orkidea oli ymmärtänyt, ettei hänen tarvitse tyytyä olemaan tavallinen ja tylsä. Hän päätti, että juhlat ovat hänen odottamansa hetki näyttää tämä myös muille. Säästöillään hän osti suoristusraudan, sillä tikkusuorat hiukset kehystivät hänen kasvojaan kauniimmin kuin luonnonkiharat. Hänen jalkansa oli kasvanut koolla ja äidin viedessä hänet ostamaan kenkiä, hän valitsi mustat avokkaat, joissa oli 3,5cm piikkikorko. Isä naureskeli joutuvansa maksamaan kaksin verroin kalliita vaatteita, mutta äiti oli niin tyytyväinen tyttärensä naisellistumisesta, että hän osti tälle koko joukon uusia vaatteita.
Juhlissa Orkidea hymyili jokaiselle heijastavalle pinnalle ja heilutteli mekkonsa helmoja tietoisena siitä, kuinka hieno kontrasti hänen hiuksillaan ja mekon oliivinvihreällä oli. Vanhemmat sukulaiset luulivat häntä kahdeksasluokkalaiseksi, mutta kun ilahtunut Orkidea sanoi olevansa 12, he katsoivat äitiä paheksuvasti. Orkidea ei voinut ymmärtää, mikseivät muut osanneet olla iloisia. Hänestä oli tullut ruman ankanpoikasen sijaan eksoottinen pronssi-iibis, harvinaisuus maan maastoon sulautuvien lintujen joukossa. Äiti sanoi, että ehkä hänen spaghettiolkaimensa ja juuri polven yläpuolelle jäävä helmansa olivat vanhemman väen mielestä sopimattomia, mutta äiti ei tiennyt, että kaupoissa Orkidea oli sovittanut rohkeampiakin asuja.
Äidinäidin siskojen alentavat katseet eivät häirinneet jo itsevarmaksi käynyttä Orkideaa. Vanhemmat serkkupojat viljelivät kuitenkin ilkeitä huomautuksia, kuten ”luulin, ettei muumioiden juhlissa ole strippareita” tai ”kas kas hajuherne on muuttunut ruusuksi”. Oli neuvottu kävelemään selkä suorana ohi, mutta se oli äärimmäisen vaikeaa huulen väristessä ja hankalien kenkien polttaessa päkiää. Orkidea meni istumaan ulkoportaille itkien. Hän ymmärsi, miksi rumia haukuttiin, sillä hänkin teki sitä joskus. Tuntui typerältä, että kauniita pilkattiin siksi, että he ovat tyytyväisiä katsoessaan peiliin aivan kuin se olisi jotenkin epätavallista.
Hän oli suunnitellut laittavansa mekkonsa kouluun seuraavana päivänä ja hän itki kauniin mekkonsa puolesta. Sen erikoisen kankaan ja helman koristeiden, jotka joutuisivat hänen takiaan kaupan hyllyiltä kaappiin verkkatakkien ja reisitaskuhousujen viereen. Joutumaan käyttämättöminä kirpputorille nähtyään näiden vaatteiden irvikuvien käyvän maailman silmien alla monta kertaa. Koulussa sanottiin massateineiksi tyttöjä, jotka ostivat pieniä paitoja ja minihameita suurista kaupoista. He meikkasivat tunneilla ja kysyivät kaikista toistensa vaatteista, olivatko ne uusia. Orkidea ei ollut sellainen, sillä tietysti hän katsoi videoita tai kävi huvipuistoissa ystävien kanssa eikä välittänyt, jos hiukset menivät tuulessa sekaisin tai olivat aamulla pörrössä.
Nytkään häntä ei kiinnostanut, vaikka hänen kajaalikynänsä teki mustia viiruja pitkin poskia jättäen läiskiä hänen pitkäkestoisen meikkivoiteensa pintaan. Viola-mummo tuli ulos ja istui hiljaa kuunnellakseen. Nieleskellen Orkidea sanoi, että hänestä oli ihanaa meikata runsaasti ja pukeutua hienosti ja kuinka hänestä oli epäreilua, etteivät muut voineet sallia hänelle sitä iloa. ”Eikö poikia pelota noinkin raju meikki?” mummo nauroi hyväntahtoisesti. Orkidea vastasi, ettei häntä kiinnosta poikien mielipide, vaan itsevarmuus ja hyvä olo, joita hän kauneudesta saa. Mummo vakavoitui ja sanoi: ”Ajattelet oikein kultaseni. Aina on oikein olla kaunis juuri itsensä vuoksi. Minäkin olin nuorena kaunis ja omistin paljon kauniita vaatteita. Uskotkos sitä?” ”Uskon.”
Koulussa Orkidea oli turhautunut eikä hänellä ollut enää vapaa olo rennoissa ja väljissä vaatteissaan. Liikuntatunneilla riisuutuminen niistä helpotti, sillä hän piti tyylikkäistä alusvaatteistaan. Niiden päälle hän olisi mieluummin pujottanut tyylikkäät minishortsit ja huutosakkilaistyylisen t-paidan, mutta muiden tyttöjen käyttäessä tuulipuvunhousuja ja vanhoja pieneksi jääneitä paitoja hän olisi vaikuttanut kummajaiselta. Hän piti harrastuksensa omanaan, vaikka toisinaan hän ei voinut olla huomauttamatta, kuinka ihanan kekseliäitä ja toimivia asuyhdistelmiä vastaantulijoilla tai opettajilla on päällä.
Ala-asteen päätöslahjaksi Orkidea sai digitaalikameran ja monien tuttujen ollessa kesäkuun töissä hänelle jäi paljon aikaa opetella itselaukaisimen käyttöä. Pian hän jo matki asukokonaisuuksia ja poseerauksia lukuisista muotilehdistä, jotka olivat piilossa vaatekaapin ylähyllyllä. Kuvia Orkidea ei näyttänyt kellekään ja huonot hän poisti heti, mutta parhaimpia hän katseli pitkään tuntien onnistumisen tunnetta, joka oli parempaa kuin kiitos huoneen siivoamisesta ja erilaista kuin helpotus riidan selvittämisestä.
Isoveljet aloittivat urheilu-uinnin kesällä ja Orkidea vaati itselleen kuntosalikortin. Hän alkoi käydä siellä säännöllisesti, mutta käytti eniten kuntopyörää ja nosteli kevyitä käsipainoja. Salilla monet tuskin katsoivat häntä, sillä hänellä oli tavalliset shortsit ja yksivärinen toppi. Hän ei ollut lihava ennenkään, mutta kesän loputtua hänen vartalonsa oli terveen kiinteä ja hän piti mielellään bikineitä rannalla.
Yläasteen ensimmäinen päivä jännitti Orkideaa, mutta hän oli itsevarma. Lapaluihin ulottuvat hiukset oli leikattu kerroksittain ja vasemmalla oli sivuotsatukka. Päivä oli hiostava, joten hänellä oli revityt farkkushortsit ja valkoinen navan yläpuolelta solmittu lyhythihainen kauluspaita. Orkidea oli tehnyt pitkiä kävelylenkkejä korkokengillä, joiden ansiosta hän käveli vyön ruskeaan sointuvilla sandaaleillaan mallikkaasti. Pitkissä kynsissä oli ranskalainen manikyyri, mutta meikki oli luonnollinen, ettei hän näyttäisi liian pynttäytyneeltä.
Orkidea istui ulos odottamaan tuttuja, mutta mitä suurimmaksi hämmästykseksi monet tulivat kiinnostuneina juttelemaan hänelle, pojatkin. Ala-asteella Orkidea oli pysynyt tiukasti omien piiriensä sisällä ja hän oli tyytyväinen itseensä huomattuaan juttelemisen niinkin helpoksi. Hänen omat ystävänsä tulivat ja kehuivat hänen vaatteitaan. Orkidea oli riittävä ja vielä enemmän.
Usein iltaisin Orkidea riisui peilin edessä. Hän laittoi kädet toistensa lomitse ja veti paidan pois nopeasti niin kuin oli nähnyt isoveljien salaa katsomissa videoissa. Hameen vetoketjun hän avasi takaa ja antoi sen valahtaa mytyksi lattialle. Rintaliivit, jotka olivat kuppikokoa suuremmat kuin viime vuonna, lensivät sängyn reunalle. Silkkiset alushousut myötäilivät sieviä pakaroita.
Hän juoksutti käsiään olkapäille ja kaulalle, hipaisi rintojaan ja reittä. Hän tunsi sileät hiuksensa vasten selkää, josta lapaluut erottuivat kauniisti kuitenkin lihasten ympäröimänä. Vaikkei hänen ollut tarve ujostella muita kuin itseään, tuntui siveettömältä painaa nännejä etusormen ja peukalon väliin, vaikka se tuottikin uudenlaista iloa. Tuntui ihmeelliseltä hitaasti ja kevyesti viedä käsiä vartalon ympäri. Suihkussa ja saunassa Orkidea saattoi viettää useita tunteja painaen kätensä kuumana hakkaavan sydämen päälle tai sormensa sinne, minne viileä vesi suihkusta virtasi. Joskus hän teki sen itselleen illalla sängyssä mutta laittoi radion aina päälle, etteivät vanhemmat kuulisi.
Liikuntatunneilla Orkidea viipyi estoitta suihkussa toisin kuin muut tytöt, jotka loivat hänen urheilulliseen vartaloonsa ihailevia silmäyksiä. Pian nämä silmäykset muuttuivat katkeriksi, epätoivoisiksi ja vihaisiksi, sillä Orkidean löydettyä oman kehonsa ja sen ihanuuden, yhä useammat hänen ikäisensä pyrkivät unohtamaan kehonsa. Joskus kävi niin, että tunti aloitettiin 20min määrätyn ajan jälkeen, koska vain harvat tytöt uskalsivat vaihtaa vaatteensa muualla kuin lukitussa WC:ssä.
Monet hänen ystävänsä söivät äärettömän vähän, jos edes tulivat ruokailuun. Orkidea ei tiennyt, kuinka ottaa osaa suosituimpiin keskusteluihin, kuten kilpailuun siitä, kenessä oli eniten vikaa. Tällaiset tytöt olivat korkeintaan samanpainoisia kuin Orkidea ennen kuntoilun aloittamista, mutta heitä tuntui tyydyttävän enemmän vastaus ”entä mun vatsamakkarat” kuin tuo selvä totuus. Usein myös vertailtiin mallien painoindeksejä ja erilaisia ympärysmittoja. Orkideakin katsoi muotikuvia mielellään - varsinkin sellaisia, joissa on hienoja vaatteita – muttei mittanauhan kanssa.
Orkidea saattoi vain toivoa heidän ymmärtävän, mitä hän oli ymmärtänyt. Kauneus on suureksi osaksi valinta eikä vain hiusväripurkin vaan myös asenteen osalta. Lähinnä hän ajatteli sen olevan huomionhakua, kunnes Orkidea käsitti, mitä nuo luukasat kätkevät sisäänsä tai missä määrin sisältään poistavat. Yksi Orkidean parhaista ystävistä, Vuokko, oli pyörtyillyt toistuvasti väittäen sen johtuvan alhaisesta verenpaineesta. Se johtui syömättömyydestä, siitä, että Vuokko halusi olla niin laiha, ettei voisi pysyä pystyssä. Vuokko joutui psykiatriseen sairaalaan.
Vuokon lailla Orkidea huomasi monien pitkäaikaisten ystäviensä kuihtuvan ja muuttuvan ennen niin elämäniloisilta kasvoiltaan sen näköisiksi, että he olisivat kuolemassa pois. Orkidean mielestä Leinikit, Orvokit ja Kielot kukkivat paljon kauniimmin kuin Olkit ja Marjat sekä yllättävän elinvoimainen monilukuinen Heinä. Vaikka hän oli niin sanonut heille, tallottujen ystävien oli vaikeaa löytää aurinkoa eivätkä he uskaltaneet sitä katsoa. He olivat kasvaneet maasta, jossa äidit moittivat lapsensa vartta paksuksi ja balanssi fyysisyytensä kanssa on mahdottomuus, jonka tietoinen tavoittelu katsotaan itserakkaudeksi.
Orkidean olemus kukoisti ja sen kruunasi valoisat kasvot, kuten kaikkien niiden, jotka olivat ymmärtäneet vahvimpia juuriaan vaalia ja ravinteilla korvata epätoivotut ominaisuudet. Rakkaidensa lisäksi Orkideaan sattui nähdä varjoon vetäytyviä tapauksia, jotka olivat joskus pilkanneet häntä omaan napaan tuijottamisesta ja nyt, kun Orkidea kulki napapaidoissa, nämä tytöt pyrkivät kaikin keinoin sen seudun peittämään. Hänkin alkoi tehdä niin, koska joutui kokemaan, että kauneuden esittäminen on ilkeää. Orkidea oli ymmärtänyt, että itseään korottavat ja itsensä yläpuolelle kurkottavat jättävät varjoonsa ne, jotka myötäävät tuulta. Niiden kukkien lehdille sadepisarat tippuvat, jotka ovat itselleen kauniita, sillä se tekee niistä myös maailmalle kauniita.
WC tytöt oli taas varattu, kun rinnakkaisluokkalaiset tytöt lainailivat toisilleen huulipuikkoja ja hilepaletteja. Orkidea istui puristaen jalkoja tiiviisti yhteen. Hän ei viitsinyt kiirehtiä tyttöjä, sillä muuten he saattaisivat arvata, että Orkidealla oli ne. Kun hän oli kumartunut peilin edessä terveydenhoitajan pienessä oranssissa huoneessa, tämä oli sanonut, että monilla tytöillä menstruaatio alkaa jo ennen kymmenettä ikävuotta. Mutta Orkidea oli jo kuudennella ja ainoa varhaiskypsä lukuun ottamatta rinnakkaisluokan Ilonaa, mutta Ilona olikin jäänyt luokalleen ja siis vuoden vanhempi.
Orkidean rinnat olivat niin kehittyneet, että hän piti aikuisten rintsikoita, joissa oli kutittavat luut ja pitsiä. Lapussa luki A75 ja Orkidea pelkäsi, että ennen lukion loppua hänellä olisi yhtä suuret liivit kuin mummon D100. Hänen kaverinsa olivat kateellisia hänelle, mutta Orkidea ei halunnut pitää sellaisia syvään uurrettuja paitoja kuin Viljan isosisko, joka oli jo 15. Yleensä hän piilottikin tissinsä huppareiden alle: erityisesti Orkidea piti sellaisista, joissa oli läpitasku. Siellä saattoi kenenkään huomaamatta nypliä kynsiään, jos tunsi olonsa vaivaantuneeksi. Liikuntatuntien jälkeen opettaja kuitenkin pakotti kaikki suihkuun ja hänen piti paljastaa vartalonsa muiden silmien raiskattavaksi.
Orkidealla oli kaksi isoaveljeä eikä hänen äitinsä voinut kieltää, ettei haluaisi ainoan tyttärensä olevan naisellisempi. Hän oli joskus kertonut, että hän oli opiskeluaikoinaan toiminut alastonmallina. Kerran äiti päätti näyttää Orkidealle muutamia maalauksia, joiden tekijä oli halunnut jättää ne hänelle. Äiti oli niissä kuvissa hyvin kaunis, mutta Orkidea ei ollut perinyt sitä kauneutta. Äidillä oli leveä missihymy, pitkät prinsessahiukset ja suuret silmät. Orkidealla oli isän punertava tukka ja vihreät silmät ja hänen mielestään ne olivat maailman tylsimmät ja onnettomimmat värit hiuksille ja silmille.
Sitten äiti otti esiin vanhan valokuvan, jossa oli hienopiirteinen nainen. Hänen suppusuunsa oli kuin kukka nupulla kevätaamuna ja hänen hiuksensa kiilsivät. Kuva oli seepiasävyinen, mutta Orkidea oli varma, että hiukset olivat punaiset. Ääni väristen Orkidea kysyi, kuka nainen on. ”Etkö omaa Viola-mummoasi tunnista?” äiti nauroi, mutta Orkideasta tuntui, kuin hän olisi katsonut peiliin. Hänen huulensa olivat yhtä sirot ja silmien värikalvon ympärillä oli samanlainen arvoituksellinen tummempi rengas. Kulmakarvat olivat yhtä kauniilla kaarella, mutta Orkidean miesmäisen tuuheat kulmat jäivät silti kauas isoäidin nuoruuskuvan eleganssista.
Orkidean käännellessä potrettia hirvittävä totuus iski häneen ja hänen teki mieli huutaa kuin hänen ihoonsa oltaisiin joka puolelta tartuttu pitkillä kynsillä: 1.3.1934. Kahdeksankymmenen vuoden päästä hänen salaperäiset silmänsä muuttuisivat yhtä ryppyisiksi kuin mummonkin, suupielet kääntyisivät alaspäin ja tukka hapertuisi puhumattakaan vartalosta! Vanhojen ihmisten mukaan seitsemäntoistavuotiaana neito on kauneimmillaan. Viisi vuotta tuntui hetkoselta – jos Orkidea aikoi nauttia kauneudestaan, hänen tuli se ymmärtää.
Hän riisuutui t-paidastaan ja college-housuistaan ja otti esiin mustan lyhyen mekon, joka hänelle oli ostettu serkun rippijuhliin. Silloin Orkidea oli pitänyt mekkoa epämukavana, mutta nyt hän huomasi sen pidentävän hänen jalkojaan ja korostavan lantion muotoutumassa olevaa kaarta. Äiti oli ostanut Orkidealle meikkejä osta 2 maksa 1 –tarjouksista ja osan Orkidea avasi ensimmäistä kertaa. Kulmakarvoista tuli aivan liian tummat ja hiukset tarttuivat tahmeaan huulikiiltoon. Poskipuna sai hänet näyttämään siltä, että hän olisi ollut tappelussa.
Orkidea turhautui tyttömäisen typeristä ajatuksistaan ja hankasi kosmetiikan iholtaan. Hän pukeutui nopeasti verryttelyhousuihin ennen kuin isoveljet tulivat kotiin, mutta koko päivän hän ajatteli kokoon kipristymistä ja haalentumista, vanhuuden julmia todisteita kauneuden ajallisuudesta. Kotimatkalla palautettavien kirjastokirjojen kassiin päätyi kuin vahingossa muotilehti, jonka tarrassa luki laina-aika 1 viikko. Viikon päästä lehtiä oli viisi.
Orkidea oli päättänyt tulla kauniiksi, mutta hän huomasi, että hänellä oli valmiiksi mallityttöjen terävä nenä ja pitkät sormet ja heidän kaarevat ripsensä. Suihkun jälkeen hän harjasi hiuksensa suoriksi ja katsoi itseään peilistä. Punainen ei ollut enää lainkaan onneton hiusten väri ja rinnat tuntuivat pehmeiltä ja sieviltä. Muotilehdistä Orkidea oppi meikkiniksejä kuten luomaan silmään kolmiulotteisuutta varjostuksella, vahvistamaan kynsiä uittamalla niitä oliiviöljyssä ja tunnistamaan oman ihotyyppinsä sekä hoitamaan sitä niin, että hänen ihonsa oli sileä kuin kolmasluokkalaisen, jolla ei vielä ollut finnejä.
Ripsentaivuttimet, valo- ja huultenrajauskynät ja kulmakarvapinsetit eivät olleet halpoja puhumattakaan meikkivoidevaahdoista, itsevalaisevista huulipunista tai itseruskettavasta kosteusvoiteesta. Orkidea säästi kaikki viikkorahansa ja valehteli ostavansa niillä karkkia kaupungilla. Isä ei olisi ikinä antanut hänen meikata joka päivä kouluun niin kuin yläasteen tytöt. Kun Orkidealla oli myöhäinen aamu, hän laittoi hieman ripsiväriä ja toisinaan sipaisun pastellisävyistä luomiväriä. Satunnaiset ihon virheet hän peitti aina, mutta hän oli kehittynyt siinä taitavaksi. Isän olisi täytynyt koskettaa silmälaseillaan hänen nenänpäätään, jotta hän olisi huomannut peitepuikon, meikkivoiteen, punaisen neutralisoijan tai puuterin (irto- tai kivipuuteri tarkoituksen mukaan) jäljet.
Koulussa Orkidea piti vanhoja poikamaisen yksinkertaisia vaatteitaan. Hän olisi halunnut pukeutua upeisiin haute couture –luomuksiin. Hän olisi osannut yhdistää vaatekappaleita paremmin kuin kaupan somistajat, jotka pukivat haudanvakavat mallinuket, nuo pikkukaupungin tytön muoti-ikonit. Hän ei halunnut kaverien pitävän häntä pinnallisena tai itserakkaana, sillä nämä eivät koskaan kiertäneet vaatekauppoja vain sovittaakseen vaatesylillistä ja peilaillakseen itseään asuissa, jotka pukivat heitä toinen toistaan upeammin. Vaikka hänen tiimalasivartalolleen ja symmetrisille kasvoilleen olisivat istuneet muodikkaat trenssitakit ja suuret aurinkolasit, hän joutui tunnustamaan, etteivät ne pukeneet sitä epäpinnallista ja joukkoon sulautuvaa persoonaa, jona muut hänet näkivät.
Orkidea oli taas lempikaupassaan, joka oli kallis elitistien kauppa, jonne tuotiin Pariisin ja Lontoon muodin uusimpia innovaatioita. Ainoa myyjä oli kaunis kuin lehtien tytöt ja puhui suomea vieraalla korostuksella kysyessään Orkidealta, tarvitseeko Neiti apua. Orkideaa hieman hävetti käydä sellaisessa liikkeessä ostamatta mitään. Hän ei silti voinut vastustaa liehuvia helmoja, kulta- ja hopeastrasseja ja mielikuvituksellisia leikkauksia, jotka paljastivat milloin hänen sileän reitensä, milloin terävän olkapään. Jo sovitushuoneen ihana sisustus teki Orkidean onnelliseksi ja hän kävikin siellä piristymässä, kun hän oli saanut huonoja numeroita kokeista.
Maaliskuussa oli isoäidin 90-vuotispäivät, juuri isänäidin, Violan, jonka 73 vuotta vanhan valokuvan nähtyään Orkidea oli ymmärtänyt, ettei hänen tarvitse tyytyä olemaan tavallinen ja tylsä. Hän päätti, että juhlat ovat hänen odottamansa hetki näyttää tämä myös muille. Säästöillään hän osti suoristusraudan, sillä tikkusuorat hiukset kehystivät hänen kasvojaan kauniimmin kuin luonnonkiharat. Hänen jalkansa oli kasvanut koolla ja äidin viedessä hänet ostamaan kenkiä, hän valitsi mustat avokkaat, joissa oli 3,5cm piikkikorko. Isä naureskeli joutuvansa maksamaan kaksin verroin kalliita vaatteita, mutta äiti oli niin tyytyväinen tyttärensä naisellistumisesta, että hän osti tälle koko joukon uusia vaatteita.
Juhlissa Orkidea hymyili jokaiselle heijastavalle pinnalle ja heilutteli mekkonsa helmoja tietoisena siitä, kuinka hieno kontrasti hänen hiuksillaan ja mekon oliivinvihreällä oli. Vanhemmat sukulaiset luulivat häntä kahdeksasluokkalaiseksi, mutta kun ilahtunut Orkidea sanoi olevansa 12, he katsoivat äitiä paheksuvasti. Orkidea ei voinut ymmärtää, mikseivät muut osanneet olla iloisia. Hänestä oli tullut ruman ankanpoikasen sijaan eksoottinen pronssi-iibis, harvinaisuus maan maastoon sulautuvien lintujen joukossa. Äiti sanoi, että ehkä hänen spaghettiolkaimensa ja juuri polven yläpuolelle jäävä helmansa olivat vanhemman väen mielestä sopimattomia, mutta äiti ei tiennyt, että kaupoissa Orkidea oli sovittanut rohkeampiakin asuja.
Äidinäidin siskojen alentavat katseet eivät häirinneet jo itsevarmaksi käynyttä Orkideaa. Vanhemmat serkkupojat viljelivät kuitenkin ilkeitä huomautuksia, kuten ”luulin, ettei muumioiden juhlissa ole strippareita” tai ”kas kas hajuherne on muuttunut ruusuksi”. Oli neuvottu kävelemään selkä suorana ohi, mutta se oli äärimmäisen vaikeaa huulen väristessä ja hankalien kenkien polttaessa päkiää. Orkidea meni istumaan ulkoportaille itkien. Hän ymmärsi, miksi rumia haukuttiin, sillä hänkin teki sitä joskus. Tuntui typerältä, että kauniita pilkattiin siksi, että he ovat tyytyväisiä katsoessaan peiliin aivan kuin se olisi jotenkin epätavallista.
Hän oli suunnitellut laittavansa mekkonsa kouluun seuraavana päivänä ja hän itki kauniin mekkonsa puolesta. Sen erikoisen kankaan ja helman koristeiden, jotka joutuisivat hänen takiaan kaupan hyllyiltä kaappiin verkkatakkien ja reisitaskuhousujen viereen. Joutumaan käyttämättöminä kirpputorille nähtyään näiden vaatteiden irvikuvien käyvän maailman silmien alla monta kertaa. Koulussa sanottiin massateineiksi tyttöjä, jotka ostivat pieniä paitoja ja minihameita suurista kaupoista. He meikkasivat tunneilla ja kysyivät kaikista toistensa vaatteista, olivatko ne uusia. Orkidea ei ollut sellainen, sillä tietysti hän katsoi videoita tai kävi huvipuistoissa ystävien kanssa eikä välittänyt, jos hiukset menivät tuulessa sekaisin tai olivat aamulla pörrössä.
Nytkään häntä ei kiinnostanut, vaikka hänen kajaalikynänsä teki mustia viiruja pitkin poskia jättäen läiskiä hänen pitkäkestoisen meikkivoiteensa pintaan. Viola-mummo tuli ulos ja istui hiljaa kuunnellakseen. Nieleskellen Orkidea sanoi, että hänestä oli ihanaa meikata runsaasti ja pukeutua hienosti ja kuinka hänestä oli epäreilua, etteivät muut voineet sallia hänelle sitä iloa. ”Eikö poikia pelota noinkin raju meikki?” mummo nauroi hyväntahtoisesti. Orkidea vastasi, ettei häntä kiinnosta poikien mielipide, vaan itsevarmuus ja hyvä olo, joita hän kauneudesta saa. Mummo vakavoitui ja sanoi: ”Ajattelet oikein kultaseni. Aina on oikein olla kaunis juuri itsensä vuoksi. Minäkin olin nuorena kaunis ja omistin paljon kauniita vaatteita. Uskotkos sitä?” ”Uskon.”
Koulussa Orkidea oli turhautunut eikä hänellä ollut enää vapaa olo rennoissa ja väljissä vaatteissaan. Liikuntatunneilla riisuutuminen niistä helpotti, sillä hän piti tyylikkäistä alusvaatteistaan. Niiden päälle hän olisi mieluummin pujottanut tyylikkäät minishortsit ja huutosakkilaistyylisen t-paidan, mutta muiden tyttöjen käyttäessä tuulipuvunhousuja ja vanhoja pieneksi jääneitä paitoja hän olisi vaikuttanut kummajaiselta. Hän piti harrastuksensa omanaan, vaikka toisinaan hän ei voinut olla huomauttamatta, kuinka ihanan kekseliäitä ja toimivia asuyhdistelmiä vastaantulijoilla tai opettajilla on päällä.
Ala-asteen päätöslahjaksi Orkidea sai digitaalikameran ja monien tuttujen ollessa kesäkuun töissä hänelle jäi paljon aikaa opetella itselaukaisimen käyttöä. Pian hän jo matki asukokonaisuuksia ja poseerauksia lukuisista muotilehdistä, jotka olivat piilossa vaatekaapin ylähyllyllä. Kuvia Orkidea ei näyttänyt kellekään ja huonot hän poisti heti, mutta parhaimpia hän katseli pitkään tuntien onnistumisen tunnetta, joka oli parempaa kuin kiitos huoneen siivoamisesta ja erilaista kuin helpotus riidan selvittämisestä.
Isoveljet aloittivat urheilu-uinnin kesällä ja Orkidea vaati itselleen kuntosalikortin. Hän alkoi käydä siellä säännöllisesti, mutta käytti eniten kuntopyörää ja nosteli kevyitä käsipainoja. Salilla monet tuskin katsoivat häntä, sillä hänellä oli tavalliset shortsit ja yksivärinen toppi. Hän ei ollut lihava ennenkään, mutta kesän loputtua hänen vartalonsa oli terveen kiinteä ja hän piti mielellään bikineitä rannalla.
Yläasteen ensimmäinen päivä jännitti Orkideaa, mutta hän oli itsevarma. Lapaluihin ulottuvat hiukset oli leikattu kerroksittain ja vasemmalla oli sivuotsatukka. Päivä oli hiostava, joten hänellä oli revityt farkkushortsit ja valkoinen navan yläpuolelta solmittu lyhythihainen kauluspaita. Orkidea oli tehnyt pitkiä kävelylenkkejä korkokengillä, joiden ansiosta hän käveli vyön ruskeaan sointuvilla sandaaleillaan mallikkaasti. Pitkissä kynsissä oli ranskalainen manikyyri, mutta meikki oli luonnollinen, ettei hän näyttäisi liian pynttäytyneeltä.
Orkidea istui ulos odottamaan tuttuja, mutta mitä suurimmaksi hämmästykseksi monet tulivat kiinnostuneina juttelemaan hänelle, pojatkin. Ala-asteella Orkidea oli pysynyt tiukasti omien piiriensä sisällä ja hän oli tyytyväinen itseensä huomattuaan juttelemisen niinkin helpoksi. Hänen omat ystävänsä tulivat ja kehuivat hänen vaatteitaan. Orkidea oli riittävä ja vielä enemmän.
Usein iltaisin Orkidea riisui peilin edessä. Hän laittoi kädet toistensa lomitse ja veti paidan pois nopeasti niin kuin oli nähnyt isoveljien salaa katsomissa videoissa. Hameen vetoketjun hän avasi takaa ja antoi sen valahtaa mytyksi lattialle. Rintaliivit, jotka olivat kuppikokoa suuremmat kuin viime vuonna, lensivät sängyn reunalle. Silkkiset alushousut myötäilivät sieviä pakaroita.
Hän juoksutti käsiään olkapäille ja kaulalle, hipaisi rintojaan ja reittä. Hän tunsi sileät hiuksensa vasten selkää, josta lapaluut erottuivat kauniisti kuitenkin lihasten ympäröimänä. Vaikkei hänen ollut tarve ujostella muita kuin itseään, tuntui siveettömältä painaa nännejä etusormen ja peukalon väliin, vaikka se tuottikin uudenlaista iloa. Tuntui ihmeelliseltä hitaasti ja kevyesti viedä käsiä vartalon ympäri. Suihkussa ja saunassa Orkidea saattoi viettää useita tunteja painaen kätensä kuumana hakkaavan sydämen päälle tai sormensa sinne, minne viileä vesi suihkusta virtasi. Joskus hän teki sen itselleen illalla sängyssä mutta laittoi radion aina päälle, etteivät vanhemmat kuulisi.
Liikuntatunneilla Orkidea viipyi estoitta suihkussa toisin kuin muut tytöt, jotka loivat hänen urheilulliseen vartaloonsa ihailevia silmäyksiä. Pian nämä silmäykset muuttuivat katkeriksi, epätoivoisiksi ja vihaisiksi, sillä Orkidean löydettyä oman kehonsa ja sen ihanuuden, yhä useammat hänen ikäisensä pyrkivät unohtamaan kehonsa. Joskus kävi niin, että tunti aloitettiin 20min määrätyn ajan jälkeen, koska vain harvat tytöt uskalsivat vaihtaa vaatteensa muualla kuin lukitussa WC:ssä.
Monet hänen ystävänsä söivät äärettömän vähän, jos edes tulivat ruokailuun. Orkidea ei tiennyt, kuinka ottaa osaa suosituimpiin keskusteluihin, kuten kilpailuun siitä, kenessä oli eniten vikaa. Tällaiset tytöt olivat korkeintaan samanpainoisia kuin Orkidea ennen kuntoilun aloittamista, mutta heitä tuntui tyydyttävän enemmän vastaus ”entä mun vatsamakkarat” kuin tuo selvä totuus. Usein myös vertailtiin mallien painoindeksejä ja erilaisia ympärysmittoja. Orkideakin katsoi muotikuvia mielellään - varsinkin sellaisia, joissa on hienoja vaatteita – muttei mittanauhan kanssa.
Orkidea saattoi vain toivoa heidän ymmärtävän, mitä hän oli ymmärtänyt. Kauneus on suureksi osaksi valinta eikä vain hiusväripurkin vaan myös asenteen osalta. Lähinnä hän ajatteli sen olevan huomionhakua, kunnes Orkidea käsitti, mitä nuo luukasat kätkevät sisäänsä tai missä määrin sisältään poistavat. Yksi Orkidean parhaista ystävistä, Vuokko, oli pyörtyillyt toistuvasti väittäen sen johtuvan alhaisesta verenpaineesta. Se johtui syömättömyydestä, siitä, että Vuokko halusi olla niin laiha, ettei voisi pysyä pystyssä. Vuokko joutui psykiatriseen sairaalaan.
Vuokon lailla Orkidea huomasi monien pitkäaikaisten ystäviensä kuihtuvan ja muuttuvan ennen niin elämäniloisilta kasvoiltaan sen näköisiksi, että he olisivat kuolemassa pois. Orkidean mielestä Leinikit, Orvokit ja Kielot kukkivat paljon kauniimmin kuin Olkit ja Marjat sekä yllättävän elinvoimainen monilukuinen Heinä. Vaikka hän oli niin sanonut heille, tallottujen ystävien oli vaikeaa löytää aurinkoa eivätkä he uskaltaneet sitä katsoa. He olivat kasvaneet maasta, jossa äidit moittivat lapsensa vartta paksuksi ja balanssi fyysisyytensä kanssa on mahdottomuus, jonka tietoinen tavoittelu katsotaan itserakkaudeksi.
Orkidean olemus kukoisti ja sen kruunasi valoisat kasvot, kuten kaikkien niiden, jotka olivat ymmärtäneet vahvimpia juuriaan vaalia ja ravinteilla korvata epätoivotut ominaisuudet. Rakkaidensa lisäksi Orkideaan sattui nähdä varjoon vetäytyviä tapauksia, jotka olivat joskus pilkanneet häntä omaan napaan tuijottamisesta ja nyt, kun Orkidea kulki napapaidoissa, nämä tytöt pyrkivät kaikin keinoin sen seudun peittämään. Hänkin alkoi tehdä niin, koska joutui kokemaan, että kauneuden esittäminen on ilkeää. Orkidea oli ymmärtänyt, että itseään korottavat ja itsensä yläpuolelle kurkottavat jättävät varjoonsa ne, jotka myötäävät tuulta. Niiden kukkien lehdille sadepisarat tippuvat, jotka ovat itselleen kauniita, sillä se tekee niistä myös maailmalle kauniita.
Työn tiedot
Orkidea - orkidean syntytarina
loogaroo
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 2116 sanaa» Työ lisätty: 08.07 - 2007» Kommentoitu: 0 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kuuluu samaan Romansseja-lopputyöhön kuin Taideteos, Desex(tm) ja Kaikille ei ole ketään. Mielenkiintoinen kokeilu vaihtaa nuoremman näkökulmaan ja kannanotto ulkonäkökeskusteluun.
Kommentit
Työlle ei ole kirjoitettu kommentteja!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!