Kaunokirjallisen työn esitys
Kesäteatterin katsomossa sateenvarjon alla kyhjöttää poika äitinsä kanssa. Hän näkee edessään värikkään sateenvarjomeren - jokaisen sontikan alla on joku jota hän ei tunne. Sisko napauttaa äitiä olkapäälle ja kuiskaa jotain. On nähnyt jonkun tutun. Esitys alkaa. Sateessakin oranssipukuiset tytöt jaksavat tanssia ilolla, kiihkeän rummutuksen tahdissa. Esiintymislava on litimärkä... kuinka he oikein edes pysyvät pystyssä? Mutta niin he vain pysyvät.
Kahvilan terassilla mies iskee silmänsä kahteen kesämekkoiseen tyttöön. Toinen tyttö on blondi - lumivalkoiset lyhyet hiukset kehystävät hänen pyöreitä, hiprakan punertamia kasvojaan. Toinen on brunetti - vartaloltaan pitkä, vähemmän pyöreä. Mies pitää molemmista. Tytöt vilkuilevat häntä ja hihittelevät. Brunetti iskee silmää, vaikkei osaa kunnolla. Mies hymyilee tytöille - hieman arasti koska ei osaa päätellä ovatko tytöt hänen ikäisiään vai nuorempia. Hän on kaksikymmentä, eikä hän missään nimessä halua itseään nuorempaa tyttöystävää, koska teini-ikäiset ovat liian ailahtelevaisia. Sitten hän rohkaisee itsensä siirtymään tyttöjen kanssa samaan pöytään.
"Tiällähän on nättiä tyttöä ihan tuplana. Mitäs ikäluokkoo sitä ollaan, jos suap näin tökerösti uvella? Nuin näteistä kun ei ossoo sannoo vaek olisvat kuinka nuoria." Miehen puhuma savon murre on vain kulissi - hän yrittää olla rento ja veikeä. Humalaisiin naisiin se kuitenkin uppoaa, jos ei muuten niin kohteliaisuuden takia.
Kesäteatterissa on väliaika. Poika juo kahvia ja syö makkaraa. Vesisade on lakannut, ja sateenvarjomeren alta on paljastunut täysi katsomollinen ihmisiä - joita hän ei vieläkään tunnista. Ei sillä että hän paljoakaan edes välittäisi. Häntä kiinnostaa vain yksi näytelmän tanssijoista - vaaleatukkainen tyttö joka oli hänen kanssaan samalla luokalla, tyttö jota hän ei enää tämän jälkeen ehkä näkisi. Kunpa hän vain ei olisi tullut katsomaan näytelmää äitinsä kanssa. Äidit osaavat joskus olla niin noloja. Hän päättää tulla viimeiseen näytökseen ilman äitiään ja mennä esityksen jälkeen juttelemaan tuolle tytölle. Mutta sitten hänestä alkaa tuntua siltä ettei tyttö hänestä kuitenkaan pitäisi. Kuinka voisikaan, kaunis tanssijatyttö, ujosta ja hintelästä pojasta tykätä.
Kesäillan hiljetessä yöhön kahvilan terassilta kaikuu yhä heleä nauru. Savolainen mies on selittämässä hauskaa juttua joka oikeasti sattui hänen kaverilleen, mutta nyt hän kertoo sitä kuin se olisi sattunut hänelle. Tytöt ovat yhtä hymyä ja naurua, ja kostea kesäyön ilma tuoksuu sireeninkukille. Miehellä on hauskaa vaikkei pääsekään jatkoille.
Työn tiedot
Kesäskenaarioita
accent
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 345 sanaa» Työ lisätty: 12.07 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kesäteatteriosio tarinasta perustuu löyhästi omiin kokemuksiini eilispäivältä... =) Kahvilaosio tarinasta taas tuli siellä kesäteatterissa mieleen.
Kommentit
dbgirl
20:35 // 12.07 - 2007
Lempeä, kesänkevyt tarina joka, mielenkiintoista kyllä!, ei ala eikä pääty vaan on sarja "satunnaisia" tilanteita. Sellainen päättymätön tarina jostain keskeltä (ristiriitaista, eikös?). Siitä huolimatta tarina etenee selkeällä logiikalla eteenpäin omaan päättymättömään loppuunsa. Minä näin tämän kirkkaana, värillisenä 60-luvun amerikkalaisena leffana, hyvin elokuvamaista kuvailua. Olet kehittynyt tarinankerronassa huimasti edellisiin teksteihisi verrattuna. Tässä oli jotain imuvoimaisempaa, lämpimämpää, rehellisempää ja elävämpää kerrontaa kuin aikaisemmissa töissäsi. Kerta kaikkiaan upea! :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!