Turkoosi

phocahispida

» Kategoria: Kuvataide » Perinteinen taide » Maalaaminen» Työ lisätty: 14.07 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

Kamera tappoi jälkeä aika pahasti.

4. osa kuvataidekoulun lopputyötäni, joka oli näyttelyssä Keravan kirjastossa kesällä -06. Lopputyössäni halusin kokeilla rajojani öljyvärin kanssa. Tuloksena oli töitä, joissa on paljon väritutkielmamaisia elementtejä. Kaikkien lähtökohtien taustalla on useampiakin kappaleita, joihin liittyviä tunnelmia ja hetkiä halusin vangita värien ja liikkeen kautta.

Öljyväri kankaalle, palettiveitsi, loppukäsittelynä vernissa.
Kaikkien sarjan töiden leveys 60cm / korkeus 86cm

Ote lopputyöni portfoliosta:

"Jatkoin melko pastellinsävyisellä, minulle yllättävän sävyisällä, linjalla. Turkoosi on työ, joka tuntui jokaisen siveltimenvedon kautta tulevan yhä keskeneräisemmäksi.
Värimaailmaa hallitsee vihreä, joka on ollut tämän, yllättävän pitkään kestäneen, kauden lempivärini.

Tämän työn tunne, jos se pitäisi yhtenä tunteena määrittää, epäluottamus. Maalauksen hahmon ympärillä kaikki on epävarmassa ja holtittomassa liikkeessä. Jaloissa matelevat käärmeet valmiina iskemään heti jos tyttö päästää hetkeksikään hallinnastaan irti.

Tämä maalaus on jotenkin niin epäselvän tunteen, sellaisen tunteen, jota on vaikea tunnistaa sanojensa tai tekojensa takana, ilmentymä, että tunteeni tätä työtä kohtaan ovat olleet jo pitkään hyvin ristiriitaiset. Jotenkin en saa tähän samanlaista otetta kuin muihin tekemiini töihin. Tämäkin maalaus piti silti tehdä, ihan vain siksi, että tajuaisin joidenkin tunteiden olevan hyvin vaikeita kuvattaviksi niiden moni-ilmeisyyden vuoksi. Tämä oli myös viimeinen työ, jota lopputyöni parissa työstin ja sekin saattoi luoda ko. maalauksen työstämiseen omanlaistaan outoutta."

edit//:

Cmx-Turkoosi

maasta poimin kirjokiven
katson sen väriä sirisilmin
tunnen kuinka kivi katsoo
takaisin kivisin silmin
laulan sille miesilaulun
laulaako minulle kivilaulun

yhtä vähän kuin lakata hengittämästä
ja jatkaa elämistä
voin minä sinua lakata pyydystämästä

tasajalkaa tanssii kauas
samojen seutujen halki aina
vaikka luulin että tiedät
nyt tiedän että luulit
et ole koskaan paikassa
vaan paikka on aina sinussa

Inka

14:27 // 25.07 - 2007

Olisit voinut korostostaa sitä hienoa liikettä ärhäkämmillä siveltimenvedoilla, esim ruohikko olisi voinut lainehtia. Pilvikin on aika jähmeä. Jos hiukset leijailisivat tuulessa, se kuvastaisi liikettä paremmin. Sävyt on hienot ja sommitelma on hyvä, mutta tästä on melkein mahdoton löytää asioita joista kirjoitit. Epävarmuuden tunteesta olisi saanut enemmän irti jos hahmo olisi lähemmässä tarkastelussa.

Jos näkisin kuvan ilman tekstiä, pitäisin tästä paljon. Mutta korulauseet himmentävät kuvan hohtoa. Olet taitava kirjoittaja, mutta ulkopuoliselle jää hiukan hämärän peittoon ja tekstin yhteys kuvaan on minusta melko etäinen.

Jos ei ajatella tekstiä, tässä on paljon asioita, joista pidän :). Ruoho on tosi hienosti maalattu kaikkine sävyineen. Käärmeet on hieno idea. Niitä ei heti huomaa, mutta ne huomaa jos katsoo tarkemmin. Jännä yksityiskohta. Pilven ja tumman ruohikon välinen kontrasti on hieno. Hahmo korostuu tosi hyvin valkoista taustaa vasten.

Tunne voisi olla työssä läsnä paremminkin, kuvana nätti.

Jampam

20:26 // 01.08 - 2007

Öljyväritöissäsi on utuinen fiilis, hyvin positiivisella tavalla. Voi osakseen johtua myös valokuvista, en ole nähnyt originaaleja.
Onneksi olet pannut näitäkin näytille, sillä olen huono kommentoimaan ja lukemaan tekstiä. :D

Hyviä kärmeksiä ja pilvissä näyttäisi erottuvan naama. Tytön leningin muoto ja väri tuovat mieleen jonkin havupuun. Vihreä ei ole ollut lempivärini sitten ala-asteen, mutta se tuo usein kuvaan luonnon tunnun ja saa siksi rispektini. Tässä vihreä on edukseen. Taidokasta maalailua! Juuri näin. :)