Kaunokirjallisen työn esitys
Aamu menee ohi, niin taitaa mennä päiväkin. Miksi ilta saa tytön tuntemaan, kaipaamaan, vihaamaan ja raastamaan omia hermojaan? Aurinko muuttuu keltaisesta oranssiksi, järvi muuttuu laineista tyyneksi. Tyttö muuttu rauhallisesta rauhattomaksi, ihmisestä olioksi. Mitä tapahtuu?
Hän hiipii omassa talossaan, niin hiljaa, etteivät hiiretkään häntä pelkää, eivätkä edes huomaa. Hän pälyilee ympärilleen, kuin peläten, että jäisi kiinni. Talossa ei ole muita kuin tyttö, mitä hän pelkää? Hiivittyään aikansa, hän menee ensin polvilleen, siitä mahalleen ja laittaa korvan likaiseen lattiaan kiinni. Ilme muuttuu mietteliäästä pelokkaaksi, ja hän ponkaisee äkkiä pois. Ei nyt, ei vielä. Anna aikaa.
Mitä tapahtuu?
Hän hiipii uudestaan, kohti ruskeaa, vanhaa ovea. Hän vääntää kahvasta, ja se ulahtaa kipeästi. Tyttö istahtaa oven eteen, ehkä kuunnellen, tai peläten. Puoli tuntia istuttuaan, hän mumisee jotain itsekseen, ristii kätensä ja astuu pimeyteen. Hänen askeleensa tömähtävät kylmiin rappusiin, ja pölypilvi hihittelee hänen nilkoilleen. Kun hän on perillä, hän hengähtää hetken ja istuu aloilleen. Mumisee taas ja laittaa silmänsä kiinni. Hetken päästä hän avaa silmänsä, ja näkee edessään hahmon, mitä kukaan muu ei voi nähdä, kuin hän.
"Terve Skitsofrenia, ihanaa, että tulit kylään", hän sanoo ja syleilee sitä.
Työn tiedot
Erilainen ystävä
A-molli
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 183 sanaa» Työ lisätty: 15.07 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
En laittanut tätä novelleihin, koska epäilin, että ei se sittenkään kuulu niihin.
Tämä vain syntyi omasta päästäni, kun mietin erilaisia sairauksia ja halusin kirjoittaa jostakin. Psykiatriset sairaudet alkoivat kiehtoa minua, ja halusin kirjoittaa sitten niistä. Älkää tappako, tämä on hieman outo, ainakin omasta mielestäni, mutta olisi hienoa kuulla teidänkin mielipiteitä.
// vaihdoin otsikon. nyt ei ole niin tökerö?
Kommentit
noroc
17:11 // 15.07 - 2007
ha, ihanan mielipuolinen :D varsinkin tuo viimeinen lause kruunasi kaiken. Tykkäsin mielettömästi tosta kerronnasta ^^
Rock
17:16 // 15.07 - 2007
Tosi koskettava ja hienosti kirjoitettu teksti hyvästä aiheesta. Voisi kuulua melkeinpä runoihin. :) Suosikeiksi lisäsin.
hypnoosi
17:36 // 15.07 - 2007
Aika vaikeaan aiheeseen tartuttu tässä "novellissa" Ei iskenyt yhtään ja jotenkin rupesi surettamaan tossa viimeisen lauseen kohdalla. Vaikuttaa siltä ettei sinulla itselläsi ole omakohtaisia kokemuksia aiheesta. Otsikko oli myös jotenkin itsestäänselvä. Päätin nyt että annan palautetta joten yritän kirjoittaa jotain järkevääkin. Kerronnassa oli jotain ihan mukavaa, ehkä se oli se tyyli. Tästä aiheesta on vain kirjoitettu ihan mielettömästi. Ja yleensä lukijasta tuntuu aliarvioidulta jos otsikkona on "Mielisairauttako?" ja lopussa vastataan kysymykseen. Olisi voinut jättää lukijalle jotain purtavaa. Aika paljon voi sanoa jättämällä sanomatta
reijo
11:49 // 17.07 - 2007
Tarinan henkilöhän on selvästi tervehtymässä, kun kerran jo tervehtii omaa sairauttaan :) hienoa, sieltä se sairaudentunto heräilee. Tarina eteni ihan mallikkaasti ja kieli oli eläväistä. Otsikko voisi olla mielestäni keksiäämpi, vaikka "Olematon ystävä" tai jotain. Tuosta jatkamaan vain... :)
Hyviä poimintoja:
"Hän vääntää kahvasta, ja se ulahtaa kipeästi"
"pölypilvi hihittelee hänen nilkoilleen"
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!