Kaunokirjallisen työn esitys
Kun olin kuusi, kysyin usein äidiltä, miksei isi ole iltaisin kotona.
Äiti sanoi aina, että sinä olet illatkin töissä, jotta saisitte rahaa ruokaan.
Ajattelin, että jos söisin vähemmän, sinun ei enää tarvitsisi olla illallakin töissä.
Vaikka minä kuinka yritin, ihan oikeasti yritin, isi minä olen varma siitä että söin aina
vaan vähemmän, sinä olit silti illallakin töissä. Kysyin äidiltä joka ilta samaa,
ja aina hän sanoi sinun olevan töissä, jotta meillä olisi rahaa ruokaan.
Kun sinä olit yhä myöhempään töissä, äiti alkoi tulla kipeäksi. Hän sanoi,
että häneen iski kevätväsymys. Se vaan jatkui ja jatkui. Sinä et edes huomannut sitä.
Et ollut ikinä iltaisin kotona.
Kerran tulin kaverin luota kotiin, ja äiti makasi sohvalla. Hän oksensi. Minä pelästyin,
koska äiti näytti todella sairaalta. Kysyin, voinko soittaa sinulle. Äiti kielsi minua
soittamasta ja käski hakea hänen lääkkeensä tiskipöydän alla olevasta kaapista
tiskiainepullojen takaa. Hän käski tuomaan kolme sinistä pilleriä ja vesilasin. Hän otti
lääkkeet, ja sanoi voivansa kohta paremmin.
Hän komensi minut huoneeseeni tekemään läksyjäni. Minä tottelin. Kerrankin jaksoin
tehdä läksyni. Olin syönyt kaverillani paljon, koska hänen isänsä ei koskaan ollut
joutunut olemaan illalla töissä. Olin kyllä hieman pahoillani, koska minä söin tosi paljon,
ja nyt hänenkin isänsä saattaisi joutua iltaisin töihin. Kotona en uskaltanut syödä lähes
mitään, koska halusin sinun olevan kotona minun ja äidin kanssa. Sinä et silti ollut.
Aikaa kului, etkä sinä silti lopettanut iltatöitä. Söin enää todella vähän, kunnes eräänä
päivänä en syönyt ollenkaan. Enkä seuraavana. Sinä iltana sinä olit kotona. Katsoit
minua, muistan katseesi vieläkin, sinä olit isi niin outo, sinun silmäsi punoittivat oudosti.
Ja sanasi, ne minä muistan ikuisesti. Sanoit, ettei kukaan halua minun kanssani
naimisiin, koska olen niin muodoton. Sanoit, että minun pitäisi syödä enemmän. Aloin
itkemään, ja huusin, etten halua syödä. Sinä ja äiti pakotitte minut syömään. Minä en
halunnut! Halusin vain, että sinä olisit kotona ja kaikki olisi taas hyvin. Te pakotitte
minut syömään niin paljon, että jouduin oksentamaan kaiken.
Sinä iltana tulitte äidin kanssa huoneeseeni, ja sanoitte, että olen sairas. Sanoitte,
että ellen parane, joudun sairaalaan.
Kun te olitte menneet nukkumaan, menin keittiöön. Etsin äidin lääkkeet. Siniset pillerit.
Niitä oli jäljellä vielä kuusi. Laskin itselleni hanasta vettä ja otin lääkkeet yksi kerrallaan.
Sitten menin takaisin nukkumaan. Aamulla olisin taas terve. Paranisin lääkkeiden avulla,
aivan kuten äitikin, ja sitten sinä, isi, voisit olla enemmän kotona. Minä rakastan sinua, isi.
Työn tiedot
Isi
maliia
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 364 sanaa» Työ lisätty: 17.07 - 2007» Kommentoitu: 14 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 13 kerta(a)
Tietoa työstä:
Pettäminen, huumet, syömishäiriö...
Kommentit
Daimonion
22:35 // 17.07 - 2007
ihan mukeva teksti, rivitystä kaipaisin todella, tämmöstä letkaa ei meinaa jaksaa rueta lukemaan.
jos tavoitteena oli saada teksti tuntumaan 7-vuotiaan kirjoittamalta niin onnistunut tosi hyvin. ihan ok kokonaisuus vaikkei tässä hirveästi uutta ja nappaavaa ollut.
Felicy
22:42 // 17.07 - 2007
Todella koskettava tarina. Melkein tuli tippa linssiin, ehkä senkin takia kun isäni kuoli 3 vuotta sitten ja äitini kärsii masennuksesta. Mutta se siitä. Kauniisti olet saanut kuvattua tämän kaiken. Hiukan kiertäen mutta kauniisti kuitenkin.
Getu
01:03 // 18.07 - 2007
siis tosii upeee.."!!!!! voi että malla :D
nooh.. on se oikeesti hyvä :).
pusuja kulta<3 :DDDD
ryyni
01:10 // 18.07 - 2007
Hmm... En tiedä mitä sanoisin. Yhdyn edelliseen, että jos (niinkuin varmaankin) tahdoit päästä tuon lapsen maailmaan, onnistuit siinä hyvin. Ehkä en itse päässyt siihen tarpeeksi mukaan, ehkä tämä pitäisi lukea moneen kertaan. Minusta tuntuu että tämä voisi olla jollekin hyvin henkilökohtainen, ja joku saisi tästä paremmin kiinni kuin minä. :)
ritke
01:16 // 12.08 - 2007
kaunis. ja vaikka en yleensä kirjoitusjutuista niin välitä, tämä kosketti. :)
tytt
16:55 // 24.09 - 2007
Tämä on koskettava. Yhen kirjotusvirheen bongasin; 'Vaikka minä kuinka yritin, ihan oikeasti yritini' <-
Mutta muuten aika loistava :)
korkeakatse
20:58 // 15.10 - 2007
Ihanan koskettava tarina.. :) Tämä löi kyllä aikalailla sanattomaksi, mutta mielettömän hyvä tämä on.. :)
c-arkki
12:21 // 24.11 - 2007
oi ihanaa, yleensä joudun aina pettymään tai lopettamaan kesken noveelit niiden tylsyyden tai pituuden vuoksi mutta tämä oli erilainen!! oi. sai itkun ihan kurkkuun:) kaunista.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!