Sielunvihollinen

phocahispida

» Kategoria: Kuvataide » Perinteinen taide » Maalaaminen» Työ lisätty: 25.07 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

Kamera tappoi jälkeä aika pahasti.

3. osa kuvataidekoulun lopputyötäni, joka oli näyttelyssä Keravan kirjastossa kesällä -06. Lopputyössäni halusin kokeilla rajojani öljyvärin kanssa. Tuloksena oli töitä, joissa on paljon väritutkielmamaisia elementtejä. Kaikkien lähtökohtien taustalla on useampiakin kappaleita, joihin liittyviä tunnelmia ja hetkiä halusin vangita värien ja liikkeen kautta.

Öljyväri kankaalle, palettiveitsi, loppukäsittelynä vernissa.
Kaikkien sarjan töiden leveys 60cm / korkeus 86cm

Ote lopputyöni portfoliosta:

Sielunvihollinen on pelko.

Pastellivärit, hennot linjat hyppäävät silmille: Heti aloittaessani syntyi ajatus, että kaksi edellistä työtä edustavat aiempaa ja nämä uudempaa aikakautta elämässäni. Töistä tulisi itsenäiset kahden työn sarjansa.

Tämä työ on epävarmuuden, varovaisen toivon, päälle liimatun varmuuden ja niin pelottavan, pelottavan tulevaisuuden kuva. Halusin näiden kahden työn olevan väriskaalaltaan edeltäjiensä kaltaiset ja toisaalta erilaiset (jälleen kenties toinen aamu- tai iltaruskoteemaan liittyviä sävyjä).

Työn hahmoiksi nousivat jälleen ihmisenkaltaiset hahmot, koska koen niihin samaistumisen ja niiden kautta ilmaisun helpommiksi.

Työssä on vahvasti läsnä valo, mutten haluaisi määrittää valon lähdettä tai suuntaa: sen epäselvyys lisää mielestäni tunnelmaa. Työn liike ja hallitseva linja on tytön huivissa, jonka tuulenpuuska pullistaa. Hahmo on kasvoton, koska en osannut antaa kaikille taulun tunteille yksiä ainoita kasvoja ja haluan siintää taulun ”kiintopisteen” muualle. Minne, sen jokainen katsoja voinee itse havainnoida.

//edit:

Cmx-Sielunvihollinen

Katu viettää alla jalan, kaupungit niin suljetut
niin suljetut kuin silmät asukkaiden mielisokeiden

Niiden karkeuksia kuunneltu on hyvä tovi, ikuisuus
jos on jossain vielä kauneutta, se löydy ei ponnistelematta

Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä
niin turhaa, ettei sitä siedä ajatella tänään

Eikä liene rangaistus, jos käymme hetken yhtä matkaa
kun hirviöiksi paljastumme, onko hyvät päivät valhetta
sittenkään

Vihollinen sielun tietää mihin lyödä syvät haavat
jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti
jos ollenkaan

Rajattoman reunamailla, kulkureiteillä kohtalon
silmämme samaa ikiunta katsoo salain kalvamaa

Siis nosta minut pystyyn, nosta, en itse pääse nyt
siis nosta pystyyn nostathan, vaikka katuisit myöhemmin

Käy tanssiin, käy uhmaan, ei pelko ole turhaa
on viimeinen ilta ennen syntiinlankeemusta

Darlene

01:42 // 25.07 - 2007

Voisin uskoa että CMXn biisitä olisi saanut vähän enemmän irti. Mutta muuten mukavaa.

Inka

02:20 // 25.07 - 2007

Minussa tämä kuva ei herätä sen ihmeempiä tunteita, mutta ehkä niiden ei kuulukaan aueta kenellekään muulle kuin sinulle. Vuoret on hyvin tehty, samoin olet yhdistänyt mukavasti pinkkiä ja keltaista.