Kaunokirjallisen työn esitys
Ikuista surua kiinni kivessä
Yritän kurottaa käsiäsi
en saa niistä kiinni
Kirkkautteni silmistä poissa
viestini ei tullut perille
Valkoiset pilvet kulkivat ohi
en voinut kieltää taivasta itkemästä
Kylmääkin säätiedotus lupasi
sinähän lupasit lämmittää
Muistikuvina minulla ei ole mitään
nehän vietiin kokonaan
Anna anteeksi veli
enkelit kutsuivat sinua
Yhdessä leikimme hautausmaalla
nimesi jäi kiinni kiveen
Kukkia kauniisti rivissä
et ollut vain läsnä
Siivet kasvatit selkään
etkä voi palata
Vuodet ikuista surua sinusta
sydänkin kirjoitti kaipuun
virtaaviin poskiin
Ikuista surua kiinni kivessä
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 52 sanaa» Työ lisätty: 27.07 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Omistettu yhdelle pojalle elikkä omalle veljelle.<3
19:54 // 27.07 - 2007
voih, olipa koskettava ja herkkä runo. jos oikein ymmärsin, hän on mennyt, joten otan osaa.
14:22 // 02.09 - 2007
tämä on kaunis, tosi kaunis. tunnelma välittyy ihan loistavasti.
otan osaa.
23:06 // 18.07 - 2008
Oi hitsi. Lukiessa tuli tunne, että tässä on todellisia kokemuksia taustalla ja niin sitten osoittautui. Otan osaa. Kaunis runo.
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!