Kaunokirjallisen työn esitys
Ihminen niin kaunis katselee väsyneiden ja tyhjien silmien takaa.
Hän tuntee häpeää, häpeää omasta itsestään, omasta elämästään.
kahlitun mielen epävarmuudessa hän vilkaisee monesti taakseen,
varmistaakseen reittinsä.
Eihän kukaan vain kuule, eihän kukaan näe, miten ne silmät sulkeutuvat,
miten synkän maailman ajatukset hautaavat hänen sisimpänsä.
Tämä on maailma, josta ihmiset eivät uskalla puhua,
jolle he kääntävät selkänsä,paeten ylpeyden verhon taakse.
Itsekkyyden lääke myrkyttää sieluamme.
Emmehän me pysty nakemään rikkinäistä sisimpää,
emme sitä syvimpää ja heikoimpaa kohtaa.
Epäonnistumisen tunteet hiipuvat mieliin,
puhumaton maailma sulkee silmänsä.Pimeys kaiken tämän ympärillä,
vaatimukset kaiken sen näytelmän takana, saavat vihan tunteet huutamaan.
Elämän kellon viisarit vievät eteenpäin.
Aika kuluu, viisarit ruostuvat ja sisin on täynnä tyhjyyttä.
Voisinko itkeä vielä kerran, saisinko olla epätäydellinen.
Ihmisiä kerääntyy elämän ympärille, valo loistaa joka puolella,
heidän sisällään, heidän silmissään. Pettyneeksi itsensä tuntee.
Taas uudestaan mahdollisuudet pois sulkee.
Kipu on liian syvällä, todellisuus on liian lähellä.
Älä itke, älä pelkää, kyllä minä selviän.
Niin hän kertoo, niin hän toivoo.
Kulissit ovat pystyssä, mutta sisin rikkimenneenä.
Vaihtoehdot vähäiseksi ovat jääneet,
jäljellä vain katkeruuden tunteet.
Antaa tahdon mahdollisuuden, mahdollisuuden rakastaa,
tahdon löytää valon, valon joka parantaa.
Etsien lähtee hän päiviin uusiin. Niihin elämän tuuliin,
joissa revityt elämän sivut unohdetaan.Uusi puhdas sivu aukaistaan.
Palaa hän löytäen, saa tuntea rakkauden, turvan todellisen.
Matka omaan sisimpään, matka uuteen elämään,
se alkaa kun laittaa toivon siihen pysyvään.
Valo hiipii pikkuhiljaa, menneisyys maahan poljetaan.
matka alkaa nyt sen ymmärtää, matka kohti ikuista elämää
Työn tiedot
Matkalla valoon
happygirl
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 221 sanaa» Työ lisätty: 04.08 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tälläinen on joskus maaailmamme
Kommentit
Pa-Ne-Pa
16:38 // 04.08 - 2007
pysäyttävä. arvoituksellinen, ei looginen eikä selkeä. mutta sain tunnelman jo ensimmäisellä lukukerralla ja se riittää. jos haluaisin todella ymmärtää runosi lukisin sen uudelleen ja osaisin sitten varmasti kommentoida sisältöä paremmin.
ihmeellistä, miten voi kokea näin ihmeellisen tunteen keskellä kirkasta päivää kun vain selailee harhakuvaa :D luulen että tämä on yksi sellaisista runoista, jotka jäävät epäselvästi pyörimään mieleeni, vaivaamaan ja joudun palaamaan lukemaan ne kunnes alan ymmärtää. epäilemättä tekeleesi siis vaikutti minuun eli onnistunut työ :)
teksti on suurimmilta osin todella sujuvaa, muutaman kohdan jouduin lukemaan uudelleen. Olisikohan ollut tämä:
"Antaa tahdon mahdollisuuden, mahdollisuuden rakastaa, tahdon löytää valon, valon, joka parantaa."
Pelastat toistolla itsesi, koska muuten tämä olisi aivan tuhoon tuomittu lause. Toistossa selität mitä on "tahdon mahdollisuus", kun se lukijaa voi säädä ihmetyttämään. Siltikin mieleni niin kovasti tekisi iskeä pilkku tuonne väliin :s
"Antaa tahdon, mahdollisuuden; mahdollisuuden rakastaa, tahdon löytää valon, valon
joka parantaa."
Hieman tällaista viilausta kenties, mutta huomaat ne varmasti itse kun luet tekstiä myöhemmin :) kun kyseessä on juuri lisätty työ.
"Matka omaan sisimpään, matka uuteen elämään" on lempparini.
Normaalisti en pidä liian surumielisistä teksteistä, mutta jotenkin loppu oli kuitenkin huojentava ja rauhoittava. kaikki ei kuitenkaan ollut niin huonosti. hyvähyvähyvä^^
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!