Sanat

Lorien

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 7 sanaa» Työ lisätty: 15.08 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)

Tietoa työstä:

Innoittajana toimi herra Fernando Pessoa teoksellaan Levottomuuden kirja.

GemineWings

17:45 // 15.08 - 2007

Hei, tämähän on näppärä runo. :)
Niin...totta, ja hienosti vieläpä puettuna sanoihin.
Tulee mieleen kovasti nykyaika: kaikki vain metelöivät ja tahtovat puhua, täyttää jokaisen nurkan omalla äänellään ja omalla olemassaolollaan... kukaan ei enää kuuntele tai anna tilaa toisille, saati sitten anna tilanteen edes hetken verran säilyä hiljaisena.
Toinenkin ajatus heräsi, omaa elämääni koskien: joskus oli koulussa jokin teemajuttu tai muu vastaava, jossa piti määritellä "millainen on hyvä ystävä". Eräs sanoi, että hyvän ystävän kanssa ei tule kiusallisia hiljaisuuksia. Tuli vähän tunne, että oikean ystävän kanssa tulisi koko ajan puhua, vaikka näin ei ole. Hyvän ystävän tunnistan siitä, että hänen kanssaan tulee hiljaisia hetkiä, mutta ei kiusallisia. Mielestäni hiljaisuudesta tulisi joskus osata nauttia, eikä pitää sitä kiusallisena asiana.
Tällaisia. Hieno runo, ajatuksia herättävä ja kauniisti kirjoitettu. Pidän kovasti. :)

dbgirl

14:56 // 16.08 - 2007

Luin tämän jo eilen mutta kiusaannuin tästä. Sillä se on niin totta. Minä täytän elämäni musiikilla, siis äänillä, jatkuvasti. Muuten elämäni olisi kiusallisen hiljaista. Mistään ei kuuluisi mitään ääniä sillä kavereitani en näe kuin harvoin etäisyyksien vuoksi ja vaikka asun kotona ei perheen äänet minun huoneeseeni juuri kuulu. Mutta miksi _pelkään_ hiljaisuutta? Siksikö että korviin kantautuu mystinen hiljainen melu (jollaisen kuulee voimakkaampana tyhjiössä)? Vai siksi että en uskalla kohdata omaa itseäni ja ajattelujani? Vai pelkäänkö alitajuisesti sitä että jos en kuule mitään, ei minulla olisi ajatuksiakaan? Vai siksi että täydellinen hiljaisuus on luonnotonta? Vai onko kenties jokin muu, psykologinen kenties? Tämä sai minut ajattelemaan ja pistin musiikin kerrankin pois päältä (ja se teki hyvää) :) Hyvin kirjoitettu, rivitys toimii ja ajatus on syvä vaikka sillä onkin lähteenään toisen teos.

ShredArt

02:04 // 17.08 - 2007

Tuo runo sopii tämänhetkisen elämäntilanteeni tunnelmaan hyvin.

Sanoja voi toki myös nähdä. Mutta silloin, kun sanat tulevat ihmisen suusta, ne täyttävät ilman. Minä kaipaan ääntä ympärilleni ja sanoja, jotka merkitsevät jotakin. Sanoja, jotka puhuja on ajatellut ja maistanut suussaan.

Hiljaisuus voi joskus tosiaan olla korvia huumaava ja sisuksia kalvava. Toisaalta se kuitenkin luo uutta ja kokoaa ajatuksia.

Kiitos siis loistavasta runosta :)

Camena

23:06 // 21.10 - 2007

Sorruin.