Kaunokirjallisen työn esitys
Ajatuksia suomalaisuudesta II
Kautta Suomenniemen asuu pitkin synkkiä ja läpitunkemattomia metsiään vaatimattomissa rintamamiestaloiksi kutsutuissa asumuksissaan kansaa, jota puolestaan kutsutaan suomalaisiksi. Siellä he elelevät tyytyväisinä ja ylpeinä elämiinsä sekä aikaansaannoksiinsa viettäen aikaa halkoja hakkaamalla ja perunoita viljelemällä. Harrastuksiin lukeutuu edellä mainittujen lisäksi Avun sanaristikoiden ratkaiseminen sekä sauvakävely ja nehän riittävät aktiviteetteina kerrassaan mainiosti. Kerran-pari viikossa laitetaan SKOP:in logolla varustettu kangaskassi roikkumaan Jopon ohjaustangosta ja pyöräillään pitkin hiekkatietä kirkolle ostamaan elintarvikkeita (savumuikkuja, lauantaimakkaraa ja punaista maitoa) sekä kenties maksamaan niukoista elintavoista huolimatta syntyneitä laskuja edellä mainitun pankin toimipisteeseen. Kerran-pari kuukaudessa puolestaan kokoonnutaan kylätoimikunnan kesken kerhotalolle pitämään lukukinkerit, jossa luetaan Raamattua ja rukoillaan. Samalla keitellään kahvit ja rupatellaan maailman menosta, kapeasta uskovaisen sekä maalaisen näkövinkkelistä katsoen tietenkin.
Kerran-pari vuodessa kootaan rinnat rottingilla talkooporukka, jonka voimin käännetään Mäntylän talon isännän kalastusvene milloin mitenkin päin, vuodenajasta riippuen. Talkookahvit juodaan ja muutamat kuumat juorut vaihdetaan. Sitten kotiin katsomaan YLE:n iltauutiset ja sen jälkeen onkin jo viimeistään aika lukea iltarukous ja panna maaten, jotta jaksaa herätä seuraavana päivänä uuteen aamuun siellä neljän hujakoilla. Mitään velvoitettahan niin aikasin ei välttämättä ole herätä, mutta täydellinen kansalainen(TM) on heti aamusta virkeänä ja reippaana! Aikainen lintu madon nappaa, aamusta päivä pisin ja sitä rataa!
Hän toden totta heräilee siellä neljän aikana siihen, kun perintövekkari pirauttaa sulosävelensä. Aamukahvit laitetaan porisemaan ja kuunnellaan radiosta päivän ensimmäiset uutiset. Niiden jälkeen soi "Voiko ihanammin päivän enää alkaa" ja tähän mielipiteeseen täydellisen kansalaisen on varsin helppo yhtyä, koska, kas vain, ulkona on varsin nätti ilma! Hip hurraa! Tämä täydellinen kansalainen pukeutuu huippumuodikkaaseen Umbron tuulipukuun, jonka ulkoasu kattaa pienen maalikaupan värivalikoiman, ja lähtee ulos kirpeään pikkupakkaseen tekemään reippaan sauvakävelylenkin katsoen, kuinka kauniisti luonto herää uuteen aamuun! Elämänilo ja positiivinen henki oikein huokuu tästä täydellisen ihmisen prototyypistä hänen tervehtiessään metsiä ja puita suupielet korvissa. Hän paahtaa pitkin kylätietä niin tarmokkaasti, että kenkien pohjista lentää kipinöitä ja parhaan mahdollisen aerodynaamisuuden saavuttamiseksi on otettava pieni etukumara. 11,5km taivallettuaan hän tulee ensimmäisen naapurinsa kohdalle ja tervehtii häntä, aamun lehteä noutamaan tullutta Koivulan Annikkia, rempseällä käden heilautuksella. Lenkin jälkeen on korkea aika siirtyä takaisin pilkkomaan polttopuita ja viljelemään perunoita.
Täydellinen kansalainen ei ole mikään varsinainen poliittinen aktiivi, mutta seuraa kuitenkin aikaansa uutisia ja joitain tarkoin valittuja ajankohtaisohjelmia tiirailemalla. Hän äänestää eduskuntavaaleissa jotain valtapuolueista, mieluiten Keskustaa, koska niin on suvussa maaseudun hengessä aina tehty ja niin tullaan tekemäänkin, jos se vain hänestä on kiinni! Isoisäkin äänesti Keskustaa edeltänyttä Maalaisliittoa, koska oli yllättäen maanviljelijä ja pitäähän perinnettä vaalia. Spesifikoidumpia puolueita, kuten Vihreitä tai Perussuomalaisia, täydellinen kansalainen, oikein varsinainen valtaapitävien narusta talutettava lammas, pitää liian radikaaleina ja huuhaana - muodostaen kaltaistensa kanssa turhankin sitkeän niin sanotun yleisen mielipiteen. Sitä paitsi hyvinhän tässä asiat ovat, kun saa harrastaa sauvakävelyä ja asustella kaikessa rauhassa lintukodossa kaukana maailman melskeistä.
Suomi se vaan on aina yhtä hauska paikka. Täällä asuu myös hauskoja ihmisiä, jotka asustelevat vaatimattomina kurinalaista elämäänsä eläen omissa pienissä piireissään. Minun nähdäkseni Suomessa kuitenkin asuu aivan liikaa tällaisia poliittisesti ei-kovin-valveutuneita, yksinkertaisia, kaavoihin kangistumiseen taipuvaisia ihmisiä, joiden suuren prosentuaalisen osuuden vuoksi maassamme ei tulla saamaan aikaiseksi minkäänlaisia positiivisia muutoksia hyvin pitkään aikaan. Köyhät tulevat kyykistymään jatkossakin ehkä jopa aiempaakin syvempään kumaraan ja valtapuolueiden johtohahmot seisovat lehtikuvissa uljaina ja kunnioitusta pienten hiirulaisten silmissä herättävinä entistäkin leveämmät ja hohtavanvalkoiset Pepsodent-hymyt kasvoillansa, kättelemässä toisiaan riemukkaan vaalivoiton puolesta. "Nyt saamme taas huoletta tehdä mitä huvittaa seuraavat neljä vuotta!"
Pienten poloisten suomalaisten äänestyskäyttäytyminen pysyy samana, koska edellisten eduskuntavaalienkin aikaan havaitsin, kuinka taajaan ihmiset äänestävät samoja puolueita kuin esi-isänsä ja ainoastaan, koska kokevat jostain kumman syystä saavansa puoluekantansa verenperintönä. Moni sitkeä kepulainen tuskin vaivautuu edes tutustumaan Vasemmistoliiton tai Liberaalien vaaliohjelmaan muun muassa tästä syystä. Se monissa ihmisissä juuri onkin vikana: he ajattelevat tietyllä kapeakatseisella tavalla, koska eivät tiedä muita vaihtoehtoja. Monista tulee mieleen, että he sulkevat itsensä tietoisesti katsontakantansa sisälle ja sehän toki onnistuu, kun asustelee mökissään vailla huolen häivää eikä yritäkään hankkia itselleen tietoa muusta kuin siitä, mitä on lapsena kotona umpiluuhun taottu. Toinen vaihtoehto tähän on, että ihmiset ovat hanakoita äänestämään, kuten tietävät muidenkin tekevän, jotteivat poikkeaisi harmaasta massasta, jossa on niin turvallista elellä huomaamatta. Olisihan varsin kiusallista, jos naapurin Arvolle ja Tyynelle joutuisi paljastamaan äänestäneensä omia mielipiteitä kenties parhaiten edustavia Liberaaleja tutun ja turvallisen Keskustan sijaan.
Vaalien aikaan Matti Vanhanen loihe lausumahan simsalabimiakin mahtavamman ja lumoavamman taikasanan: globalisaatio. Puolet kansasta ei tiedä alkuunkaan mitä termi pitää sisällään, mutta ovat heti myytyjä, koska se kuulostaa niin...hienolta ja kansainväliseltä! Olemme nyt todella eksoottisella ja kiehtovalla tavalla osa kansainvälistä ja hienoa euromaailmaa, yhtenä sikana EU:n karsinassa ja valmiina vaikka seisomaan päällämme, jos käsky käy. Monikaan pieni suomalainen ressukka ei ymmärrä, että usea kotimainen poliitikkomme on suurelta osin vain marionettinukke, jonka kaulasta lähtevien lankojen toinen pää on Brysselissä. Statisteja, jotka vastaanottavat EU:n parlamentista lain ja ilmoittavat eteen päin Suomeen, että asia on nyt näin. Yksi lähimenneisyyden lysteimmistä uutisista oli tupakka-askeihin tulevat varoituskuvat, jotka Suomen poliitikot valitsevat. Eikö lie tätäkin varten perustettu erityinen ja vallan nasevalta kalskahtava "Suomen hallituksen tupakka-askeihin tulevien varoituskuvien valitsemiseen keskittyvä toimeenpaneva keskuskomitea", jota on valtion kassasta evästetty isolla tukolla rahaa kokouspalkkioiden ja muun valintaprosessista koituvan suunnattoman vaivannäön kattamiseksi. EU on ilmeisestikin lähettäny tälle työryhmälle hienon valokuva-albumin, josta viisaat päättäjät saavat yksissä tuumin valita mieleisensä kuvat - aivan kuten isältään kympin setelin Tiimarissa käyntiä ja kiiltokuvien ostoa varten saanut pikkutyttö konsanaan.
EU:n kulku kohti liittovaltiota on siis toteutumassa ja Suomen kansa, kuvainnollisesti vain pari suolahippua valtavassa joessa, ei omaa asiaan mitään sananvaltaa. Virta vie sinne minne vie. Asia, johon kenties voisimme yrittää vaikuttaa (vaikkakin se hankalaa onkin ja lopulliset vaikutukset epätodennäköisiä) on toinen tämän mahtavan globalisaation mukanaan tuoma ongelma, eli yltiöpäinen maahanmuutto. Kyllä, se on edelleenkin ongelma. Tämän erinomaisen mainion ja taivaallisen globalisaation ihannointi edesauttaa suomalaistenkin elinoloille kenties vahingolliseksi koituvaa ei-työperäistä maahanmuuttoa, eli yltiöpäistä kulttuurin rikastuttamista erilaisilla kiehtovilla etnisillä vähemmistöillä. Mitäpä suomalainen pieni nyrkillä tapettava raasu siihen osaisi sanoa, jos hänen toimeentulotukeaan päätettäisiin leikata maahanmuuttopolitiikan kohentamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi?
Valtaapitävien silmin katsottuna täydellinen kansalainen ei omaa kykyä sanoa vastaan. Tavoilleen uskolliset, sanalla sanoen kaavoihinsa kangistuneet ja tästä johtuen itsepintaisesti Keskustaa ja Kokoomusta äänestäneet kansalaiset nyökyttelevät hyväksyvästi päitään, kun aikamme uljaat gladiaattorit, Golgate-hymyjensä osalta jopa Alppien hangille vertoja vetävät Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen, paistattelevat salamavalojen loisteessa vannoen ikuista uskollisuutta globalisaatiolle. Jos eläisimme antiikin aikaa, uhrattaisiin globalisaation nimissä todennäköisesti erinäisiä sorkkaeläimiä silkasta kunnioituksesta. Kuten joku nerokas lukija siellä saattoikin arvata, olen ikään kuin saanut hieman kyllikseni koko sanasta. Poloiset suomalaiset kuvittelevat edelleenkin sitkeästi, että heidän äänillään olisi eduskuntavaaleissa jotain heidän asiaansa ajavaa vaikutusta. Minäpä kerron salaisuuden: puoluejohto määrittelee puoluelinjan, jonka mukaan kansanedustajat äänestävät ryhmäkurin pelko takaraivossaan kolkuttaen. Valtapuolueiden vaaliohjelmat poikkesivat toisistaan minun nähdäkseni äärimmäisen niukasti ja melko harvoissa asioissa. Kaikkihan he olivat kovasti huolissaan vanhustenhoidosta, ilmastonmuutoksesta, kotihoidon tuesta, opintorahasta, työllistymisasteesta – ja ennen kaikkea tarmoa uhkuen tarpeesta vastata globalisaation asettamaan haasteeseen! Näen sieluni silmin, kuinka Matti Vanhanen lupaa iltarukouksessaan tekevänsä kaikkensa ja enemmänkin, jotta Suomesta saataisiin äärimmäisen kansainvälinen huippuvaltio. Ja Jumala vastaa: ”Tulkoon globalisaatio!”
Niin, Jumala. Ristiäiset, rippikoulu, kirkkohäät ja lopulta hautajaiset. Noinhan sen kuuluu mennä, normaalia kunnon kristityn kansalaisen elämää. Kuka järkevä ja itsesuojeluvaiston omaava ihminen uskaltaa poiketa tästä kaavasta, jonka mukaan viisaat isovanhempammekin elelivät ja saatettiin hautaan? Sehän olisi samanlaista luonnon lakien uhmaamista kuin venäläinen ruletti konsanaan. Parempi olla ajattelematta muuta kuin mitä on lapsena päähän taottu niin taivaspaikka on taattu. Selvä se, että Jumala maalaili isolla pensselillään taivaat ja puut - sinut, minut ja meidät kaikki. Isällä ja äidillä oli asiassa vain statistien roolit. Asia on päivänselvä juurikin siksi, että kerhotäti kaikessa viisaudessaan sen aikoinaan opetti ja myöhemmin uskonnon opettajat säestivät tätä virttä kauniisti. Helpoimmalla pääsee, kun jättää omat aivonsa narikkaan, omaksuu valmiin elämänkatsomuksen kerhotädiltä ja liittyy kiltisti kansamme reilun enemmistön tavoin suuren ja mahtavan yhteisen mielikuvitusystävämme lammaskatraaseen varjeltavaksi ison pahan maailman julmuudelta. Luterilaisen kirkonkaan ei tarvitse huolehtia takapajuisen ja naurettavan valta-asemansa säilymisestä kirkollisveron virratessa entiseen tahtiin heidän pohjattomaan kirstuunsa.
Nykymenolla suomalaisilta kestää ikuisuus tulla suvaitsevaisiksi monen muun asian ohella erilaisten seksuaalisten vähemmistöjen suhteen. Minusta on erittäin, jopa äärimmäisen, kaukana tasa-arvosta, jos lähes jokaisessa homoseksuaalia julkkista käsittelevässä lehtiartikkelissa muistetaan mainita, että hei: hänhän tosiaan on sitten homoseksuaali! Kenties voidaan ajatella, että nyt olemme vasta pienessä siedätysvaiheessa, jossa asiaa muistetaan mainostaa joka käänteessä ja tästä suunta on kohti sellaista harmoniaa, että asia maltetaan ohitettaa siinä missä heteroidenkin tapauksessa. En muista nähneeni yhdessäkään heteroa julkkista käsitelleessä lehtijutussa mainintaa hänen suuntauksestaan, ellei kyseessä sitten ole ollut vaikka Tony Halme ja näin ollen jutun kantava teema "100% hetero Suomi Finland perkele äijä". Toisaalta taas on herttaisen yhdentekevää mitä lehdet keksivät sivuilleen raapustaa, koska mikään maailman mahti ei saa ikinä ohjattua lopen taantumuksellisen valtaväestön takapajuisia ennakkoasenteita suvaitsevaisempaan suuntaan. Perämetsiemme asukeiden tapauksessa asiaa voi toki koettaa ymmärtää, sillä eiväthän he tule välttämättä koskaan olemaan ensimmäisenkään seksuaalivähemmistön edustajan kanssa missään yhteydessä. Kaukana kylällä torikahvilassa juoruttiin kyllä, kuinka Vihtasalmen Esterin Helsingissä asuva tyttärenpojanpoika paljasti suvulleen olevansa homoseksuaali ja aiheutti näin ollen isomummolleen ikuisen häpeän kotikylällään. "Miksi juuri minun sukuuni tuli sellainen kamala vitsaus? Kuinka sen Marcuksen saisi parannettua?" tuskastelee Ester ja monet hänen kaltaisensa onnettomat poloiset pienissä mökeissään piilossa naapureidensa halveksivilta katseilta.
Kuten me kaikki hyvin tiedämme, ei ongelma todellakaan koske ainoastaan maalaistolloja vaan yhtä lailla kaupunkilaisia ääliöitä, jotka opettanevat ylpeinä jälkikasvulleenkin, kuinka ruotsalaiset, Antti Tuisku kannattajajoukkoineen, absolutistit, kommunistit, ekoaktivistit ja yhden sun toisenkin tyylisuunnan edustajat ovat eittämättä homoja. En ole varmasti ainoa, joka on saanut kyllikseen ruotsalaisten alituisesta homoiksi haukkumisesta. Olen entistä vakaammin sitä mieltä, että tätä pelleilyä harrastavat lienevät heille syvästi kateellisia, koska maidemme jääkiekkomenestyksillä on melkoinen ero. Samoin on elintasolla ja monella muullakin asialla, joita en viitsi tässä alkaa erittelemään. Avoimesti voin kuitenkin myöntää, että heti Suomen jälkeen muuttaisin seuraavaksi mieluiten asumaan Ruotsiin, jos täältä pakko olisi johonkin lähteä. Sen verran totta kai pidän kotimaastani, että se on ehdoton ykkönen ja kakkossijalla taas elinoloiltaan ja kulttuuriltaan mahdollisiman liki Suomea osuva valtio. Hauskaa oli - edelleen vaalien aikaan - huomata, kuinka monessa politiikkaan liittyvässä asiassa tuli esiin ”Ruotsin mallin mukaan toimiminen.” Etenkin vaalikoneissa tätä ilmaisua taidettiin käyttää, kun pyydettiin pohtimaan suuntaa, joka Suomen pitäisi jossain asiassa ottaa. Toivottavasti mallia ei oteta ainakaan pakolaispolitiikassa, sillä sen osalta tilanne on Ruotsissa räjähtämispisteessä, ellei ole jo levinnyt käsiin.
Kautta Suomenniemen asuu pitkin synkkiä ja läpitunkemattomia metsiään vaatimattomissa rintamamiestaloiksi kutsutuissa asumuksissaan kansaa, jota puolestaan kutsutaan suomalaisiksi. Siellä he elelevät tyytyväisinä ja ylpeinä elämiinsä sekä aikaansaannoksiinsa viettäen aikaa halkoja hakkaamalla ja perunoita viljelemällä. Harrastuksiin lukeutuu edellä mainittujen lisäksi Avun sanaristikoiden ratkaiseminen sekä sauvakävely ja nehän riittävät aktiviteetteina kerrassaan mainiosti. Kerran-pari viikossa laitetaan SKOP:in logolla varustettu kangaskassi roikkumaan Jopon ohjaustangosta ja pyöräillään pitkin hiekkatietä kirkolle ostamaan elintarvikkeita (savumuikkuja, lauantaimakkaraa ja punaista maitoa) sekä kenties maksamaan niukoista elintavoista huolimatta syntyneitä laskuja edellä mainitun pankin toimipisteeseen. Kerran-pari kuukaudessa puolestaan kokoonnutaan kylätoimikunnan kesken kerhotalolle pitämään lukukinkerit, jossa luetaan Raamattua ja rukoillaan. Samalla keitellään kahvit ja rupatellaan maailman menosta, kapeasta uskovaisen sekä maalaisen näkövinkkelistä katsoen tietenkin.
Kerran-pari vuodessa kootaan rinnat rottingilla talkooporukka, jonka voimin käännetään Mäntylän talon isännän kalastusvene milloin mitenkin päin, vuodenajasta riippuen. Talkookahvit juodaan ja muutamat kuumat juorut vaihdetaan. Sitten kotiin katsomaan YLE:n iltauutiset ja sen jälkeen onkin jo viimeistään aika lukea iltarukous ja panna maaten, jotta jaksaa herätä seuraavana päivänä uuteen aamuun siellä neljän hujakoilla. Mitään velvoitettahan niin aikasin ei välttämättä ole herätä, mutta täydellinen kansalainen(TM) on heti aamusta virkeänä ja reippaana! Aikainen lintu madon nappaa, aamusta päivä pisin ja sitä rataa!
Hän toden totta heräilee siellä neljän aikana siihen, kun perintövekkari pirauttaa sulosävelensä. Aamukahvit laitetaan porisemaan ja kuunnellaan radiosta päivän ensimmäiset uutiset. Niiden jälkeen soi "Voiko ihanammin päivän enää alkaa" ja tähän mielipiteeseen täydellisen kansalaisen on varsin helppo yhtyä, koska, kas vain, ulkona on varsin nätti ilma! Hip hurraa! Tämä täydellinen kansalainen pukeutuu huippumuodikkaaseen Umbron tuulipukuun, jonka ulkoasu kattaa pienen maalikaupan värivalikoiman, ja lähtee ulos kirpeään pikkupakkaseen tekemään reippaan sauvakävelylenkin katsoen, kuinka kauniisti luonto herää uuteen aamuun! Elämänilo ja positiivinen henki oikein huokuu tästä täydellisen ihmisen prototyypistä hänen tervehtiessään metsiä ja puita suupielet korvissa. Hän paahtaa pitkin kylätietä niin tarmokkaasti, että kenkien pohjista lentää kipinöitä ja parhaan mahdollisen aerodynaamisuuden saavuttamiseksi on otettava pieni etukumara. 11,5km taivallettuaan hän tulee ensimmäisen naapurinsa kohdalle ja tervehtii häntä, aamun lehteä noutamaan tullutta Koivulan Annikkia, rempseällä käden heilautuksella. Lenkin jälkeen on korkea aika siirtyä takaisin pilkkomaan polttopuita ja viljelemään perunoita.
Täydellinen kansalainen ei ole mikään varsinainen poliittinen aktiivi, mutta seuraa kuitenkin aikaansa uutisia ja joitain tarkoin valittuja ajankohtaisohjelmia tiirailemalla. Hän äänestää eduskuntavaaleissa jotain valtapuolueista, mieluiten Keskustaa, koska niin on suvussa maaseudun hengessä aina tehty ja niin tullaan tekemäänkin, jos se vain hänestä on kiinni! Isoisäkin äänesti Keskustaa edeltänyttä Maalaisliittoa, koska oli yllättäen maanviljelijä ja pitäähän perinnettä vaalia. Spesifikoidumpia puolueita, kuten Vihreitä tai Perussuomalaisia, täydellinen kansalainen, oikein varsinainen valtaapitävien narusta talutettava lammas, pitää liian radikaaleina ja huuhaana - muodostaen kaltaistensa kanssa turhankin sitkeän niin sanotun yleisen mielipiteen. Sitä paitsi hyvinhän tässä asiat ovat, kun saa harrastaa sauvakävelyä ja asustella kaikessa rauhassa lintukodossa kaukana maailman melskeistä.
Suomi se vaan on aina yhtä hauska paikka. Täällä asuu myös hauskoja ihmisiä, jotka asustelevat vaatimattomina kurinalaista elämäänsä eläen omissa pienissä piireissään. Minun nähdäkseni Suomessa kuitenkin asuu aivan liikaa tällaisia poliittisesti ei-kovin-valveutuneita, yksinkertaisia, kaavoihin kangistumiseen taipuvaisia ihmisiä, joiden suuren prosentuaalisen osuuden vuoksi maassamme ei tulla saamaan aikaiseksi minkäänlaisia positiivisia muutoksia hyvin pitkään aikaan. Köyhät tulevat kyykistymään jatkossakin ehkä jopa aiempaakin syvempään kumaraan ja valtapuolueiden johtohahmot seisovat lehtikuvissa uljaina ja kunnioitusta pienten hiirulaisten silmissä herättävinä entistäkin leveämmät ja hohtavanvalkoiset Pepsodent-hymyt kasvoillansa, kättelemässä toisiaan riemukkaan vaalivoiton puolesta. "Nyt saamme taas huoletta tehdä mitä huvittaa seuraavat neljä vuotta!"
Pienten poloisten suomalaisten äänestyskäyttäytyminen pysyy samana, koska edellisten eduskuntavaalienkin aikaan havaitsin, kuinka taajaan ihmiset äänestävät samoja puolueita kuin esi-isänsä ja ainoastaan, koska kokevat jostain kumman syystä saavansa puoluekantansa verenperintönä. Moni sitkeä kepulainen tuskin vaivautuu edes tutustumaan Vasemmistoliiton tai Liberaalien vaaliohjelmaan muun muassa tästä syystä. Se monissa ihmisissä juuri onkin vikana: he ajattelevat tietyllä kapeakatseisella tavalla, koska eivät tiedä muita vaihtoehtoja. Monista tulee mieleen, että he sulkevat itsensä tietoisesti katsontakantansa sisälle ja sehän toki onnistuu, kun asustelee mökissään vailla huolen häivää eikä yritäkään hankkia itselleen tietoa muusta kuin siitä, mitä on lapsena kotona umpiluuhun taottu. Toinen vaihtoehto tähän on, että ihmiset ovat hanakoita äänestämään, kuten tietävät muidenkin tekevän, jotteivat poikkeaisi harmaasta massasta, jossa on niin turvallista elellä huomaamatta. Olisihan varsin kiusallista, jos naapurin Arvolle ja Tyynelle joutuisi paljastamaan äänestäneensä omia mielipiteitä kenties parhaiten edustavia Liberaaleja tutun ja turvallisen Keskustan sijaan.
Vaalien aikaan Matti Vanhanen loihe lausumahan simsalabimiakin mahtavamman ja lumoavamman taikasanan: globalisaatio. Puolet kansasta ei tiedä alkuunkaan mitä termi pitää sisällään, mutta ovat heti myytyjä, koska se kuulostaa niin...hienolta ja kansainväliseltä! Olemme nyt todella eksoottisella ja kiehtovalla tavalla osa kansainvälistä ja hienoa euromaailmaa, yhtenä sikana EU:n karsinassa ja valmiina vaikka seisomaan päällämme, jos käsky käy. Monikaan pieni suomalainen ressukka ei ymmärrä, että usea kotimainen poliitikkomme on suurelta osin vain marionettinukke, jonka kaulasta lähtevien lankojen toinen pää on Brysselissä. Statisteja, jotka vastaanottavat EU:n parlamentista lain ja ilmoittavat eteen päin Suomeen, että asia on nyt näin. Yksi lähimenneisyyden lysteimmistä uutisista oli tupakka-askeihin tulevat varoituskuvat, jotka Suomen poliitikot valitsevat. Eikö lie tätäkin varten perustettu erityinen ja vallan nasevalta kalskahtava "Suomen hallituksen tupakka-askeihin tulevien varoituskuvien valitsemiseen keskittyvä toimeenpaneva keskuskomitea", jota on valtion kassasta evästetty isolla tukolla rahaa kokouspalkkioiden ja muun valintaprosessista koituvan suunnattoman vaivannäön kattamiseksi. EU on ilmeisestikin lähettäny tälle työryhmälle hienon valokuva-albumin, josta viisaat päättäjät saavat yksissä tuumin valita mieleisensä kuvat - aivan kuten isältään kympin setelin Tiimarissa käyntiä ja kiiltokuvien ostoa varten saanut pikkutyttö konsanaan.
EU:n kulku kohti liittovaltiota on siis toteutumassa ja Suomen kansa, kuvainnollisesti vain pari suolahippua valtavassa joessa, ei omaa asiaan mitään sananvaltaa. Virta vie sinne minne vie. Asia, johon kenties voisimme yrittää vaikuttaa (vaikkakin se hankalaa onkin ja lopulliset vaikutukset epätodennäköisiä) on toinen tämän mahtavan globalisaation mukanaan tuoma ongelma, eli yltiöpäinen maahanmuutto. Kyllä, se on edelleenkin ongelma. Tämän erinomaisen mainion ja taivaallisen globalisaation ihannointi edesauttaa suomalaistenkin elinoloille kenties vahingolliseksi koituvaa ei-työperäistä maahanmuuttoa, eli yltiöpäistä kulttuurin rikastuttamista erilaisilla kiehtovilla etnisillä vähemmistöillä. Mitäpä suomalainen pieni nyrkillä tapettava raasu siihen osaisi sanoa, jos hänen toimeentulotukeaan päätettäisiin leikata maahanmuuttopolitiikan kohentamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi?
Valtaapitävien silmin katsottuna täydellinen kansalainen ei omaa kykyä sanoa vastaan. Tavoilleen uskolliset, sanalla sanoen kaavoihinsa kangistuneet ja tästä johtuen itsepintaisesti Keskustaa ja Kokoomusta äänestäneet kansalaiset nyökyttelevät hyväksyvästi päitään, kun aikamme uljaat gladiaattorit, Golgate-hymyjensä osalta jopa Alppien hangille vertoja vetävät Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen, paistattelevat salamavalojen loisteessa vannoen ikuista uskollisuutta globalisaatiolle. Jos eläisimme antiikin aikaa, uhrattaisiin globalisaation nimissä todennäköisesti erinäisiä sorkkaeläimiä silkasta kunnioituksesta. Kuten joku nerokas lukija siellä saattoikin arvata, olen ikään kuin saanut hieman kyllikseni koko sanasta. Poloiset suomalaiset kuvittelevat edelleenkin sitkeästi, että heidän äänillään olisi eduskuntavaaleissa jotain heidän asiaansa ajavaa vaikutusta. Minäpä kerron salaisuuden: puoluejohto määrittelee puoluelinjan, jonka mukaan kansanedustajat äänestävät ryhmäkurin pelko takaraivossaan kolkuttaen. Valtapuolueiden vaaliohjelmat poikkesivat toisistaan minun nähdäkseni äärimmäisen niukasti ja melko harvoissa asioissa. Kaikkihan he olivat kovasti huolissaan vanhustenhoidosta, ilmastonmuutoksesta, kotihoidon tuesta, opintorahasta, työllistymisasteesta – ja ennen kaikkea tarmoa uhkuen tarpeesta vastata globalisaation asettamaan haasteeseen! Näen sieluni silmin, kuinka Matti Vanhanen lupaa iltarukouksessaan tekevänsä kaikkensa ja enemmänkin, jotta Suomesta saataisiin äärimmäisen kansainvälinen huippuvaltio. Ja Jumala vastaa: ”Tulkoon globalisaatio!”
Niin, Jumala. Ristiäiset, rippikoulu, kirkkohäät ja lopulta hautajaiset. Noinhan sen kuuluu mennä, normaalia kunnon kristityn kansalaisen elämää. Kuka järkevä ja itsesuojeluvaiston omaava ihminen uskaltaa poiketa tästä kaavasta, jonka mukaan viisaat isovanhempammekin elelivät ja saatettiin hautaan? Sehän olisi samanlaista luonnon lakien uhmaamista kuin venäläinen ruletti konsanaan. Parempi olla ajattelematta muuta kuin mitä on lapsena päähän taottu niin taivaspaikka on taattu. Selvä se, että Jumala maalaili isolla pensselillään taivaat ja puut - sinut, minut ja meidät kaikki. Isällä ja äidillä oli asiassa vain statistien roolit. Asia on päivänselvä juurikin siksi, että kerhotäti kaikessa viisaudessaan sen aikoinaan opetti ja myöhemmin uskonnon opettajat säestivät tätä virttä kauniisti. Helpoimmalla pääsee, kun jättää omat aivonsa narikkaan, omaksuu valmiin elämänkatsomuksen kerhotädiltä ja liittyy kiltisti kansamme reilun enemmistön tavoin suuren ja mahtavan yhteisen mielikuvitusystävämme lammaskatraaseen varjeltavaksi ison pahan maailman julmuudelta. Luterilaisen kirkonkaan ei tarvitse huolehtia takapajuisen ja naurettavan valta-asemansa säilymisestä kirkollisveron virratessa entiseen tahtiin heidän pohjattomaan kirstuunsa.
Nykymenolla suomalaisilta kestää ikuisuus tulla suvaitsevaisiksi monen muun asian ohella erilaisten seksuaalisten vähemmistöjen suhteen. Minusta on erittäin, jopa äärimmäisen, kaukana tasa-arvosta, jos lähes jokaisessa homoseksuaalia julkkista käsittelevässä lehtiartikkelissa muistetaan mainita, että hei: hänhän tosiaan on sitten homoseksuaali! Kenties voidaan ajatella, että nyt olemme vasta pienessä siedätysvaiheessa, jossa asiaa muistetaan mainostaa joka käänteessä ja tästä suunta on kohti sellaista harmoniaa, että asia maltetaan ohitettaa siinä missä heteroidenkin tapauksessa. En muista nähneeni yhdessäkään heteroa julkkista käsitelleessä lehtijutussa mainintaa hänen suuntauksestaan, ellei kyseessä sitten ole ollut vaikka Tony Halme ja näin ollen jutun kantava teema "100% hetero Suomi Finland perkele äijä". Toisaalta taas on herttaisen yhdentekevää mitä lehdet keksivät sivuilleen raapustaa, koska mikään maailman mahti ei saa ikinä ohjattua lopen taantumuksellisen valtaväestön takapajuisia ennakkoasenteita suvaitsevaisempaan suuntaan. Perämetsiemme asukeiden tapauksessa asiaa voi toki koettaa ymmärtää, sillä eiväthän he tule välttämättä koskaan olemaan ensimmäisenkään seksuaalivähemmistön edustajan kanssa missään yhteydessä. Kaukana kylällä torikahvilassa juoruttiin kyllä, kuinka Vihtasalmen Esterin Helsingissä asuva tyttärenpojanpoika paljasti suvulleen olevansa homoseksuaali ja aiheutti näin ollen isomummolleen ikuisen häpeän kotikylällään. "Miksi juuri minun sukuuni tuli sellainen kamala vitsaus? Kuinka sen Marcuksen saisi parannettua?" tuskastelee Ester ja monet hänen kaltaisensa onnettomat poloiset pienissä mökeissään piilossa naapureidensa halveksivilta katseilta.
Kuten me kaikki hyvin tiedämme, ei ongelma todellakaan koske ainoastaan maalaistolloja vaan yhtä lailla kaupunkilaisia ääliöitä, jotka opettanevat ylpeinä jälkikasvulleenkin, kuinka ruotsalaiset, Antti Tuisku kannattajajoukkoineen, absolutistit, kommunistit, ekoaktivistit ja yhden sun toisenkin tyylisuunnan edustajat ovat eittämättä homoja. En ole varmasti ainoa, joka on saanut kyllikseen ruotsalaisten alituisesta homoiksi haukkumisesta. Olen entistä vakaammin sitä mieltä, että tätä pelleilyä harrastavat lienevät heille syvästi kateellisia, koska maidemme jääkiekkomenestyksillä on melkoinen ero. Samoin on elintasolla ja monella muullakin asialla, joita en viitsi tässä alkaa erittelemään. Avoimesti voin kuitenkin myöntää, että heti Suomen jälkeen muuttaisin seuraavaksi mieluiten asumaan Ruotsiin, jos täältä pakko olisi johonkin lähteä. Sen verran totta kai pidän kotimaastani, että se on ehdoton ykkönen ja kakkossijalla taas elinoloiltaan ja kulttuuriltaan mahdollisiman liki Suomea osuva valtio. Hauskaa oli - edelleen vaalien aikaan - huomata, kuinka monessa politiikkaan liittyvässä asiassa tuli esiin ”Ruotsin mallin mukaan toimiminen.” Etenkin vaalikoneissa tätä ilmaisua taidettiin käyttää, kun pyydettiin pohtimaan suuntaa, joka Suomen pitäisi jossain asiassa ottaa. Toivottavasti mallia ei oteta ainakaan pakolaispolitiikassa, sillä sen osalta tilanne on Ruotsissa räjähtämispisteessä, ellei ole jo levinnyt käsiin.
Työn tiedot
Ajatuksia suomalaisuudesta II
Chimera
» Kategoria: Kirjallisuus » Asiatekstit» Työn pituus: 1615 sanaa» Työ lisätty: 23.08 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kenties ivallisinta tekstiä mitä minulta on koskaan syntynyt. Tähän ainakin tietoisesti pyrin, toivottavasti onnistuin. Lopetus kaipaisi kenties hiomista, nyt se loppuu hieman kuin seinään, mutta olisi ollut aivan liian kliseistä kirjoittaa joku lauseen-parin mittainen loppukanetti tyyliin "asia on näin, ehkä toisin tulevaisuudessa." Aihepiirienkään ansiosta ei tullut mitään automaattista "ympyrä sulkeutuu" -efektiä, jollaisen olen onnistunut joskus aikaisemmin saamaan aikaan lähestulkoon vahingossa.
Jatkoin aiemman "ajatuksia suomalaisuudesta" -tekstini linjausta muutamien muiden suomalaisiin liittyvien ja toisinaan hieman sappea kiehauttavien asioiden tiimoilta. En sitten muuten kaipaa esimerkkejä, kuinka niin ja niin monet muutkin maat syyllistyvät samoihin asioihin. Se pitää varmasti paikkansa, muttei juurikaan kiinnosta minua, koska asun Suomessa ja olen huolissani sen asioista. Jos joku sauvakävelyä harrastava, kuten äitini sattuu lukemaan tämän tekstin, ei hänen ole syytä olla tuohtunut. Se on oikeasti hyvä harrastus ja kunnon ylläpidon väline. Samalla myös sopivin tekstin luonteeseen.
Kommentit
Joosef
22:11 // 26.08 - 2007
Tämä on mitä mainionta tekstiä, tästä joko pitää tai näköjään sitten ei. Minä pidän! Menee suosikiksi!
P.S voiko ihanammin päivän enää alkaa, ei ole Veikko Lavin tekele. Se on alunperin Unkarilainen iskelmä.
Suomessa sen esitti Johnny Liebkind ja sumenkieliset sanat oli Fredin käsialaa
Zacke
19:16 // 01.09 - 2007
Ihan hyviä pointteja, mutta aivan liian populistinen jotta, joku voisi ottaa tälläisen tosissaan. Jännää, että syytät kansaa siitä, että uskoivat Halmetta ja äänestivät tämän eduskuntaan samalla kun sorrut Halmeen kaltaiseen populismiin, sitä taidetaan kutsua kaksinaismoralismiksi.
Myös tuossa uskontoa käsittelevän kappaleen kohdalla paistaa läpi puhdas angsti. Saarnaat siitä kuinka pitäisi erottua joukosta ja ajatella omilla aivoillaan ja sorrut siihen juuri tuossa kohdassa itsekkin.
Chimera
18:33 // 21.09 - 2007
Pitää varmasti paikkansa, että tällä tyylillä olen monien mielestä kaksinaismoralistinen kaikessa suvaitsemattomuudessani. Toivottavasti ihmiset näkevät tämän vain omana tyylinäni äärimmilleen vietynä. Ympäripyöreä, lempeä, monotoninen ja äärivirallinen paapatus ei herätä tunteita eikä varsinkaan minkäänlaista vaikutusta ihmisissä. Ei sillä, että uskoisin tämänkään kirjoituksen kenenkään maailmankatsomusta muokkaavan suuntaan tai toiseen.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!