Kaunokirjallisen työn esitys
Työn tiedot
Uskoisitteko, jos sanoisin, että tästä piti alunperin tulla ihan normaali runo, jossa on teemana \"lupaus\"?
Hassua, miten kauhuelokuvan katseleminen muuttaa mielentilaa.
Kommentit
tykkäsin alusta, kun oli tavallaan loppusointuja, mutta ei kumminkaan liikaa. mut sit lopussa ne lisäänty, jotenki olisin kaivannut samanlaista kuten alussa. se olis tuonu runoon jotain uutta ja erilaista. pitää tavallaan jännityksessä ja sitä lukee eri tavalla.
itse runossa oli kivoja sanavalintoja ja ajatuksia, mutta en ole ihan varma tajusinko ideaa? Runon ajatus tai tunnelma tuntuu vaihtuvan kesken kaiken. ensimmäiset kaksi säkeistöä ovat kaipuuta ja lupauksia täynnä. ehkä hieman epätoivoakin, mutta ei pelkoa tai synkkiä ajatuksia. sitten kaikki muuttuu, kertoja ei olekaan joku jota pitäisi kaivata? kun runo loppuu lauseeseen "Lupasinhan, että kuulet minusta vielä" tuli sellainen olo että kertoja on tappanut tämän toisen, tai jotain muuta pahaa? oonkohan ihan väärässä kuitenkin alun hempeä ja uskollinen odotus vaihtuikin johonkin aivan muuhun, oliko se tarkoituskin?
selitinpäs hassusti. ehkä tajusit kumminkin?
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!