Ikkunan takana tornitalot kietoutuvat toistensa lanteille syksyn kuulaassa kosketuksessa. Keittiö levittää katkuaan. Seison varpaillani ranskalaisella parvekkeella.
Tuhka varisee yläkerrasta kaiteelle. Kuin äitikin. Vaihdan varpailta päkiöille ja tuntuu heti paljon paremmalta.
Silkkinen kylki painautuu pohjettani vasten, kutsuu sänkyyn. Vaihdan päkiöiltä varpaille.
Kadun varressa, heti siinä kukkakaupan vieressä, vähän vinossa, seisoo varovaisena illan ainoa valopilkku. Maalaa ilmansa utuisemmaksi, pehmeämmäksi. Lempii maata jalkojensa alla. On niin kaukana.
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 63 sanaa» Työ lisätty: 30.08 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)