Harhakuva

Kaunokirjallisen työn esitys

Hei vain vähän toivoisin

Sinä et ole täällä tänään
senhän minä jo tiesin

ja aamukin oli harmaa,
satoi vähän,
mutta

kerroinko jo, viime kesä oli herttainen,

tytöt vaaleissa mekoissaan
paljain varpain nurmikolla

korkokengät ovat liian naiselliset
hiukset kiharalla
ihan pikkuisen vain

ja siinä minä tuijotan sinun vierelläsi
kamera sanoo
naps

( vähän irvistellään toisillemme )

hiljaa kuiskataan salaisuuksia,

” hei minäkin olen vain tyttö joka tahtoisi
tahtoisi paljonkin
mutta eniten sitä haluaisi
olla onnellinen niin kuin
lapset ovat
olla onnellinen seuraavasta aamusta
ylpeästä katseesta
välittävästä kosketuksesta,

yhäkin tahtoisin olla vilpittömästi onnellinen
kiitos ja hei”

niin se viime kesä oli suloinen
ja minä olen onnellinen

hei
kerron sinulle
tänä kesänä minä opin olemaan

olemaan onnellinen
niin kuin lapset

ovat.

Työn tiedot