Kaunokirjallisen työn esitys
Minulta
Minulta on mennyt
Minulta on mennyt niin kauan
Minulta on mennyt niin kauan sisäistää
en saa sitä ulos:
...
. . .
...
Yhteenpuristetut hampaat.
?
!
Tämä
...
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
EN RAUHOITU, EN NYT
tämä on ainoa elämäni
miksi odotan uudelleensyntymistä,
miksi jotenkin odotan sen alkamista
miksi odotan alkua, joka meni jo?
Oletan, suunnittelen, vaadin, tarvitsen.
Nykyajan hyveistä murto-osa:
"Kauneus"
on särmätön kuva, johon kukaan ei usko.
"Viisaus"
osta juuri sinun aurallesi sopiva energiakristalli.
"Uskollisuus"
on itsenäisyyden inhottava sivutuote.
"Seestyminen"
on oksentumisen lopullista juuttumista kurkkuun.
"Rakkaus"
on perillä olemista, jalat surkastuvat.
Minä uskon televisioon,
nauran jonkun muun elämän sitcom-taustanauruina
olen etsinyt käsiini jonkun, jota voi hyväksikäyttää
mutta hän hyväksikäyttää minua
ja niinpä olen tasoissani
-minä uskon velkoihin, shekkeihin
seteleihin, kolikoihin, käteiseen, hynään, cashiin
Mastercardiin, American Expressiin ja Visaan
identiteettini rakentuu käyntikorttitpakkojen varaan
business, mustat salkut ja sijoitusvoitot
osakkeet, obligaatiot, Nasdaq, Euribor
aristokratia, elitismi, perintö, perinteet
golf, gold, vihreä asfaltti,
drive-in sitä, drive-in tätä,
voittomotivaatio, roolikonflikti
ambivalenssi, kontradiktio, arvoristiriita
rannekellokahleet, hautapaikkatestamentit
huoliteltu pintakiilto, täydellinen oksennuskohtaus
globaalien orgioiden hekuman huippu, bulimian lakipiste
kai materiaalinen pahoinvointi lähtee, millä on tullutkin.
Q: Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?
A: Kuluttanut ja tehnyt töitä.
Vaarantunteesi on raiskattu ja säännöstelty
-puhkipalannutta ja tukkoisen mustaa
-sokeita pisteitä ja voimistettua pelkoa.
Ala jo sätkiä.
Elämäsi alkaa
kolmesta ensimmäisestä rehellisestä ajatuksesta;
"joskus on katsottava peiliin"
"minä olen väärässä"
"kuka minä olen?"
Hidas kuolema pysähtyy ja loittonee
kun käännät kätesi taakse ja virta ottaa kiinni
virta kääntää nurin ja puhdistaa kaiken.
Kuka minä olen?
Ketkä minä olen?
Työn tiedot
Ad Nauseum
Tapahtumahorisontti
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 191 sanaa» Työ lisätty: 07.09 - 2007» Kommentoitu: 7 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Frustration maximus.
Kommentit
eniale
00:35 // 07.09 - 2007
Oo, täynnä, niin täynnä tunnetta! Aikamoista tykitystä tuossa puolessavälissä, mutta pidän siitä. Asiallisia termejä ainakin on käytetty... ü En ole asiaa koskaan ennen ajatellut, mutta pisteiden harventaminen toisessa säkeistössä on äärimmäisen tehokasta. Kun edes runon kirjoittajalla eivät sanat riitä, on turhaumus sanoinkuvaamaton. Ei napistavaa, painun lukemaan uudelleen. Hyvä purkaus.
Sue
08:47 // 07.09 - 2007
mahtava epätietoisuus!
todella hyvin kuvaa turhautumista nykyisyyteen, tähän kulutuskulttuuriin.
(ainoa mitä haluaisin korjata on:"'Seestyminen' on oksentumisen lopullista juuttumista kurkkuun."
- oksennuksen, tarkoitatko?)
tuo keskiosan sanatulva on jotain.
suosin. :)
saaruska
09:28 // 07.09 - 2007
tästä saisi useamman runon.
sekavaa paikoittain, liikaa yritetty laittaa samaan pakettiin.
hienoja ajatuksia silti.
Graveheart
21:15 // 08.09 - 2007
Vau, tämähän on hyvin kiero, sanan kehuvassa merkityksessä. Kypsällä tavalla synkkää, ei mitään fantasiahömppää vaan oikeasti uskottavalla tavalla turhautunutta pahoinvointia. Pitää kuitenkin yhtyä edellisten mielipiteisiin siitä että tämän kokonaisuus ei kunnolla pysy kasassa (sama riski kaikkien yhtä pitkien runojen kanssa) kun taas yksittäisesti runo on täynnä voimakkaita säkeitä ja säkeistöjä. Sisällöllisesti pystyn havaitsemaan tämän osien yhteyden aika hyvin kun taas teknisesti putoan jatkuvasti kärryiltä. Toki sehän voi johtua siitä että tämä vaatii lukijaltaan tavallista enemmän, mikä ei ole koskaan pahasta.
Poltergeist
22:55 // 08.09 - 2007
Vau, psykedeelistä. Sekin sanan kehuvassa merkityksessä. Olin vaikuttunut jo ensimmäisistä sanoista. Oksentuminen häikkäsi minunkin kielikorvaani, mutta unohtui nopeasti lopun tekstin huuhtoessa kaiken muun aivopöperön tieltään.
Loppu oli loistava, nuo kaksi kysymystä. Kuusi sanaa, kuusi todella hyvää sanaa.
GemineWings
09:57 // 11.09 - 2007
Kieltämättä: tässä on sitä jotakin. :)
Kiteytettynä voisin ajatukseni sanoa siten, että kyllä maailmasta on tullut luvattoman monimutkainen ja rahantäyteinen. Perusarvot ja ajatuksen ytimet tuntuvat kadonneen setelivirtoihin ja jatkuvaan uuden tuottamiseen sekä kaikkeen pinnalliseen hienouteen. Ja kaikki tuo on tullut ja tulee edelleenkin liian nopeaa vauhtia. Kuka enää edes itseään tunnistaa, kun jatkuvasti täytyy muuntautua maailman villitysten mukaan.
Monia ajatuksia herättävä runo. Pidän kovasti tämän runon vapaudesta, yllättävää kohdata täällä näinkin vapaasti koostunut runo. Voimakas ja hyvällä tavalla rönsyilevä, repäistään monta hullua asiaa lukijan silmille.
Hienoa kerrassaan. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!