Kaunokirjallisen työn esitys
Sanoin rakastavani sinua
Kuolemaan saakka
Sinä tiesit sen - Joka solussasi
Vaan tiedätkö enää?
Niin kauan on siitä, kun kasvoillesi kohosi hymy,
sanoessani sinulle rakkauteni, kiintymykseni, itseni
Vaan uskoinko itsekään
Muistatko vielä sen illan, kun seisoimme pimeässä
Ja sateen laskeutuessa kaupungin ylle,
vain meidän päällemme ei satanut
Silloin saatoin nähdä valojen heijastuvan silmistäsi,
vain hetkeä ennen suudelmaa
Sillon kaikki oli totta
Ja sitä iltaa en unohda koskaan
Kerro minulle, että muistat sen illan
Kerro minulle, että se merkitsee sinulle yhtä paljon,
kuin mitä se minulle merkitsee
Sillä jos meillä on toisemme,
meidän päällemme ei ikinä sada
Sano, että tiedät sen - Joka solullasi
Sillä minä en sano sitä enää
Se ei ole enää sana
Minä tiedän rakastavani sinua
Kuolemaan saakka
Olet ikuinen inspiraationi lähde
Työn tiedot
Ceiridwen
Paradigm
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 100 sanaa» Työ lisätty: 15.09 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Rakastan sinua, kuten alkoholisti rakastaa viinaa, kuten nisti rakastaa huumetta, kuten minä rakastan sinua.
Kommentit
GemineWings
22:56 // 15.09 - 2007
Hmm... "Kursailematon" olisi paras sana kuvaamaan tätä. Kauniisti puettu rakkaus sanoihin. :)
Vastakkainasettelu rakkauden sanomisesta ja sen sanomatta jättämisestä on mielestäni makoisa asia koko runossa. Mitä enemmän sitä hokee, sitä vähemmän se enää merkitsee, mutta harvoin käytettynä ja harkittuna sanasena se tuottaa sydämelle iloa enemmän kuin mikään muu maailmassa.
Pidän tästä. Kauniisti koottu säkeet runoiksi, samoin sanat pitävät sisällään monia minulle tärkeitä ajatuksia. Ei turhia sanoja, vaan enemmän tekoja ja rakkauden osoittamista muilla tavoin. Esimerkiksi viimeinen säkeistö tuo tunteen, että runominä ei suotta hoe rakkautta suoraan kohteelle, vaan osoittaa sen luomalla jotakin uutta rakkauden pohjalta: esimerkiksi runon.
Kaunis. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!