Kaunokirjallisen työn esitys
Rakkaus on vain koreaa nimeä kannatteleva tekosyy, jolla oikeutamme addiktoitumisen toisen ihmisen ihon tuoksuun. Alibi, millä teemme luvalliseksi oman statuksemme nostattamisen hyväilyillä toisen kädestä. Tuhoavaa riippuvuutta, sairaudentuoksuinen satu. Se on märkiviä suudelmia ja raapivaa parransänkeä, ajatuksia kihelmöimässä ohimoilla – joko riittää jo, joko olen hyvä – se on keskenkasvuisen tytön osa mitä rumimmassa näytelmässä. Minä olen sen näytöksen narri. Klovni, joka istuu vieraassa sylissä ja keskittyy näyttämään ja tuntumaan siltä miltä tytön kuuluu näyttää ja tuntua. Sillä sirkuksella köyhän lavatuksensa kera ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä minä tunnen.
Me olimme kuin valkokankaalla komeileva pari, joka saa sappinesteen kohoamaan katselijan kurkkuun. Taksitolpalla kiihkeitä hyväilyjä ja ahnas suu puremassa kaulaa kuin eläin ahmisi valkoista lihaa. Verta ja vodkaa. Tummenevia mustelmia ja kipua hohkaavia sekunteja. Meistä oli romantiikka yhtä kaukana kuin eteerisyys bulimikosta, joka uskoo saavansa keijukaisen kylkiluut oksentamalla litran Valion suklaajäätelöä kämmenet painautuen vasten kylpyhuoneen kaakelilattiaa. Kukaan ei koskaan kertonut sille, ettei ihmislapsen lapaluista kasva siipiä.
Minun silmäni ovat tummanharmaat kuin kaivot, joihin heitellään toivomuskolikoita hukattavaksi. Enkä kykene puhumaan siitä, kuinka vereslihalla olen hukattuani illuusioni tulevasta. Minä en osaa enää, minä annan kirjainten vilistää kuin hyönteisten ja kävellä ylitseni enkä pistä vastaan. Minä en leiki kenenkään tyttöä, en enää, en koskaan, tai jaksa satuilla päätäni pökerryksiin siitä, miten jossakin siintää onnellisten loppujen luvattu maa.
Minusta ei tule koskaan osallista siitä, vaikka mitään muuta en maailmassa ole kaivannut niin kivuliaasti. Minun osani on jäädä, hävitä, unohtua. Se on silmäpuolen leikkikapineen osa, joka unohtuu hämäriin laatikon nurkkaan eikä kukaan muista sen olemassa oloa. Mielenvikainen tyttö, hullu kuin ullakon nainen, joka katkerana seuraa vierestä maailmaa kykenemättä tempautumaan mukaan sen pyörteisiin. Minä olen se katkera konna, poltan kartanonne ja vihaan viatonta Jane Eyreä, joka on hyvä ja rakastettava nainen.
Kylkiluut napsahtelevat poikki ja jäätyneet lauseet hohkaavat huulilla, jotka vapisevat vaimeina. Ketunkatseeni olen myynyt. Kunnianhimon, kauneudenkaipuun. Minulla ei ole mitään. Kiintymyksen, toiveet, melankolian, kaiken olen vaihtanut pois ja ottanut tilalle käypää valuuttaa eli kylmyyttä. Osaan vihata kuin raivotar; osaan sulkea kädet nyrkkiin ja tislata tunteeni väkeväksi nesteeksi, jolla syövyttää teidät läpeensä. Juovun myrkystäni, humallun, enkä rakasta enää ketään – en jaksa enää muistaa miltä tuntuu olla umpirakastunut. Täällä se on turha sana, silkkaa pateettista kehräystä, koska minä olen yksin ja jäädyn omaan hyytävyyteni. Menkää pois. Toivomuskolikot ovat kadonneet katseestani, hukkuneet silmiini, enkä löydä tietä ulos itsestäni. Eikä minulla ole tekosyytä, jolla saisin maata kenenkään toisen vierellä ihohuokoset hengittäen samaan tahtiin. Minä en enää usko siihen, mistä ennen unelmoin silmät suljettuina.
Sydän on vertapumppaava elin.
Työn tiedot
Addiktio
kettumieli
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 410 sanaa» Työ lisätty: 22.09 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 5 kerta(a)
Tietoa työstä:
Vanha raakaversio, jota uudestaan kirjoitin rankalla kädellä enkä tiedä päädyinkö ojasta allikkoon.
Kommentit
the-mad-hatter
21:30 // 22.09 - 2007
Olen sanaton. Mielenkiintoa rakastelevia ilmaisuja ja runollinen kerronta, lopetusta rakastan. Tämä ei ole täydellisyyttä vaan ylittää sen
Razer
20:12 // 29.09 - 2007
Aivan mahtava, en voi muuta sanoa.
PS: Mitäs mieltä olet raamatun sanomasta rakkaudesta?
Rakkaus on kärsivällinen,
rakkaus on lempeä,
rakkaus ei kadehdi,
ei kersku,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä,
vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää,
kaikessa uskoo,
kaikessa toivoo,
kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä.
Tämä sanoma on pahasti ristiriidassa sinun runosi kanssa. Olisi hauska kuulla mitä olet mieltä tästä?
mep
10:07 // 11.05 - 2008
"Tämä ei ole täydellisyyttä vaan ylittää sen" Tämä oli erittäin hyvin sanottu.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!