Kaunokirjallisen työn esitys
rakastun.
tyhmempi luulisi että sana on futuurimuoto verbille rakastaa
”tulen rakastamaan”
sitähän se onkin,
jos hyvin käy
ja mitäpä muuta kuin tyhmiä siinä tilanteessa
rakastuneena
ollaan.
kaikki vain on niin
ihanaa
ja elämä vain menee eteenpäin täyttä
hanaa.
rakastan.
yhden vokaalin muutos muuttaa täydellisesti koko sanan merkityksen
kaikki on nyt niin vakavaa
enää ei saisi olla tyhmiä
enää ei saisi olla
ihanaa
inhaa
ehkä joskus.
mutta minäpä en niin ajattele.
tyhmiäkö tässä siis ollaan?
kunnes tulee se viimeinen:
rakastin.
Niin.
se sana jota en milloinkaan halua itseni kuulla sinulle lausuvan.
Työn tiedot
futuurin väärentymä, imperfektin irvikuva
Kirjosieppo
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 171 sanaa» Työ lisätty: 24.09 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Epäehta rakkausruno.
Kommentit
tytt
17:00 // 24.09 - 2007
En mä nyt tiiä onko tämä niin 'epäehta'; minä ainaki tykkään.
Ainut mikä on aika hassu on tuo että on pisteitä mutta silti vain pieniä alkukirjaimia.
Mutta muuten tämä on kiva (:
RauhaRiutuliesi
18:02 // 24.09 - 2007
Oi miten upea. Aivan ehta rakkausruno tämä minusta oli. Mukava, "pohdiskeleva" tai... noh, pohdiskeleva juu. Yksi kerrallaan tartuit sanoihin ja lukijakin jäi miettimään niiden eroja tarkemmin. Noin irrallisiksi jaksotetut säerivit loivat hiljaisen tunnelman ja tätä pysähtyi lukemaan, eikä rynnännyt riviltä toiselle. Ja nimi on hyvä, korostaa sitä epäehdampaa puolta runosta.
GemineWings
09:46 // 25.09 - 2007
Tässä rakkausruno, joka saa kokonaan uuden ilmeen hauskasta toteutuksesta. :)
Pidän kvoasti tämän runon tomeruudesta. Nuo "välisäkeet" ytimen reunoilla tuovat tuota tomeruutta, kun keskitytään välillä pohtimaan omien tuntemusten sijasta itse sanaa "rakkaus" ja sen olomuotoja.
Pidän. Ilahduttava lukukokemus. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!