Kaunokirjallisen työn esitys
Taas kerran se sammuttaa tietokoneen laittamalla tassunsa virtanapin päälle,
juuri kun olen saamassa valmiiksi pitkään kestäneen kirjoitustyön.
Taas kerran se tapittaa minua niin viattomana, mustilla nappisilmillään.
Eihän sille voi suuttua, kun se katsoo noin.
Halaan sitä, ja käynnistän koneen uudelleen.
Taas kerran herään yöllä peloissani, että sille on sattunut jotain.
Kuitenkin se makaa pöytäni alla ja nukkuu koiran unta.
Taas kerran otan sen syliini ja kannan pehmeään sänkyyn.
Nyt se on turvassa, kainalossani.
Kuin pehmolelu, mutta korvaamaton.
Taas kerran kuiskaan sille: "Rakastan sinua",
ja tiedän, että olemme yhdessä,
nyt, aina ja ikuisesti.
Työn tiedot
Aina yhdessä
Wonder
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 83 sanaa» Työ lisätty: 27.09 - 2007» Kommentoitu: 6 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 3 kerta(a)
Tietoa työstä:
Omistettu koiralleni, Ronjalle.<3
Erään aamun tuotos, en osaa sanoa tästä muuta, kuin että itselleni tämä on todella tärkeä kirjoitus, toivottavasti herättää tunteita, edes jonkinlaisia.
Sanokaahan mielipiteenne. :o)
Kommentit
Gloomy
11:17 // 27.09 - 2007
Ymmärrän sua täysin. Ei niille ikinä voi suuttua, niillä on se aina yhtä viaton katse.
Mullakin oli koira vielä kesällä. Korvaamattomia ne on jokainen. Suloinen teksti. :)
sunshine95
13:38 // 27.09 - 2007
oi, niin ihuna. <3
siis aivan ihana. meinas ruveta itkee kun luki ton.
niin kaunista.
niin suloista.
A-molli
16:33 // 05.10 - 2007
Suloinen tarina, mutta siihen se sitten jäikin. Ihan kiva näin, mutta minä ainakin kaipaan jotain erilaista, ei pelkkää söpöhöpö-hömppää. Itelläkin tulee tuommosii tunteita yöllä, mutta meijän koiraa ei kyllä voi nostaa ku se on niin painava. ;) mutta ihan kiva näinkin.
Nic
07:00 // 25.10 - 2007
Niin, noinhan se lemmikkieläimen kanssa on. Hienosti olet pukenut asian sanoiksi (o:
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!