Kaunokirjallisen työn esitys
Minussa on loinen.
Luin siitä lääkärikirjasta, se on melko pieni, mutta harvinaislaatuisen pitkäikäinen. Siitä harvemmin aiheutuu mitään tarttuvaa, mutta se on surullisen kuuluisa siitä, miten vaikea siitä on hankkiutua eroon. Kun se kerran löytää tiensä iholle, se on heti saatava irti, tai se kaivatuu sisälle ja pesii ihosi alle. Kaikista mieluiten se etsiytyy päähän, varsinkin silmiin, sokeuttaen uhrinsa hitaasti.
Itse olen jo sokeutunut, ja se on tunkeutunut jo pidemmällekin, eteenpäin, kohti aivoja. Aistitoiminta häiriintyi jo aikoja sitten - kuulen vain sen minkä haluan, tai minkä loiseni tahtoo minun kuulevan.
Aivoihin päästyään se kulkee tuhoisaa tietään. Ensin liikehermokeskukseen, tuhoten liikekykysi.
Lamaantuneena paikallesi et voi enää edes hakea apua, eli jos et sitä jo tähän mennessä ole tehnyt, nyt on myöhäistä. Siitä huolimatta, sorkkiessaan aivojasi, se onnistuu aiheuttamaan sinulle väliaikaisia hyvänolontunteita. Hymyilyttää kummasti, vaikkei kuuluisikaan, koska syvemmällä on tietoisuus siitä, että oikeasti sattuu.
Eteenpäin se kulkee, kohti kipukeskusta. Ja sinne saapuessaan se pitää hienot bileet: vaikkei muussa ruumiissasi olisi mitään vikaa, tunnet silti kipua. Ääretöntä kipua. Kipu ei lakkaa, se voimistuu voimistumistaan, eikä voi muuta kuin kiljua tuskissaan, jokaisen tuuman vartalossa räjähtäessä pieniin hiukkasiin. Tässä vaiheessa, ellei loista löydetä ja irroteta, uhri kuolee, sillä aivot eivät kestä näin suurta kipua.
Uhrinsa kuoleman jälkeen loinen ei enää selviä hengissä, ellei se löydä uutta ruumista käytettäväkseen.
Loista kutsutaan yleisemmin nimellä ystävä.
Työn tiedot
Lainaus lääkärikirjasta
centaurea
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 217 sanaa» Työ lisätty: 02.10 - 2007» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Vanhemmanpuoleista tuotantoa mahdollisesti sarjan House M.D. innoittamana. Kirjoitin joskus viime talvena/keväänä ja ajattelin palauttaa nyt tänne, koska todella pidän tästä. Tiedän esittäväni jokseenkin sydämettömän kannan ystävyyteen, en tosiasiassa ajattele aivan näin :)
Kommentit
Siru
20:17 // 02.10 - 2007
Harvemmin jaksan näitä kirjallisuuden juttuja lukea loppuun, mutta tämän jaksoi! Mielenkiinto säilyi loppuun asti ja muutenkin tykkäsin :)
eniale
20:37 // 02.10 - 2007
Hmm, mielenkiintoista... Ja oli kyllä lohdullista lukea, ettet ihan oikeasti ajattele ystävyydestä näin :) Tämä laittoi ajatukset pyörimään. Joitakin pilkkuja voisi korjata (niitä ei käytetä esim. lauseenvastikkeiden yhteydessä) ja lauserakenteita muutenkin (esim. ensimmäisessä kappaleessa "pesii ihosi alle". Kuulostaa hälyttävästi sinä-passiivilta, eikä muussa virkkeessä ole edes käytetty vastaavia muotoja.) Mutta hyvällä mielellä siis tämän jätän.
Paradigm
14:45 // 04.10 - 2007
Tästä on jo sanottu oikeastaan kaikki mitä siitä voi sanoa... pisti silmään tuo sinä-passiivi... Sie et arvatenkaan ole Mika Häkkinen, että ne vois jättää pois tämän luokan teksteistä... Toisaalta en ymmärrä miksi valehtelet tekstin kuvauksessa...
Paradigm
14:48 // 04.10 - 2007
Ja tarina oli varsin kliseisen suoraviivainen ja aloin jo odottamaan loppuun sitä R-sanaa... Mutta sitä ei tullut... "ystävä" oli todella yllättävä sana... Sillä itse olen kykenemätön kuvailemaan ystäviäni nuin vaikuttavina loisina...
surkk
15:57 // 25.11 - 2008
Hyi, tuo oli ällöttävä! Kuvittelin oikeasti jotain jouhimatoa luikertelemaan elimistöön enkä yhtään arvannut, mistä ihmeestä on kyse. Vaikuttava, todella.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!