Kaunokirjallisen työn esitys
Puuttuva läsnäolosi
on niin kiinteää,
että voin miltei tuntea sinut.
Kaduilla ihmiset tuijottivat kun kävelimme käsikkäin,
minä ja sinun muistosi.
~ ~ ~ ~
Herätessäni huomenna
olet jälleen ajautunut päivän kauemmas,
johonkin hämärtyvään ja usvaiseen.
Tuhosin jokaisen löytämäni kellon ja kalenterin, mutta
tikitys ei vieläkään lakkaa.
Työn tiedot
Nimetön
Lorien
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 37 sanaa» Työ lisätty: 03.10 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kaipuu.
Kommentit
centaurea
10:49 // 03.10 - 2007
Oi kaunis oi <3 Ihanat sanavalinnat ja aihe iskee :) Voisinpa melkein väittää että täydellinen, en ikävä kyllä keksi mitään korjattavaa.
GemineWings
13:44 // 03.10 - 2007
Pidän kovasti runon ulkoasusta. :)
Kauniisti kirjoitettu runo. Mukavan neutraali, juuri minun makuuni. Ei syyttävää otetta mihinkään suuntaan.
Sitä vain tahtoisi jättäytyä niihin hyviin muistoihin, joita toisen kanssa vietti, eikä millään haluaisi vielä hyväksyä tosiasioita. Aikansa hyväksyminen viekin, mutta jonakin päivänä elämä jatkuu. Itselleen täytyy antaa aikaa surra aikansa ja rikkoa kelloja ja kalentereita, kunnes on valmis jatkamaan.
Kerrassaan ihastuttava, täytyy sanoa. Pidän kovasti sanavalinnoista sekä niiden luomasta tunnelmasta, samoin ajatuksesta ja tavasta pukea se sanoihin. :)
Paradigm
00:14 // 04.10 - 2007
Aihe on todellakin sydäntäni lähellä. Ja voisin luonnehtia runoasi sanoilla: "Hyvä kiteytys monipuolisesta tunteesta." Tosin olisin toivonut kertovampia lauseita. Esim "olet jälleen ajautunut päivän kauemmas. johonkin hämärtyvään ja usvaiseen." on turhan suppea viimeiseen kappaleeseen, joka muuten hipoo täydellisyyttä... pidän kyllä, mutta lyhyeksi runoksikin liian yksiuloitteinen... :) Ei siinä... jatka samaan malliin :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!