Kaunokirjallisen työn esitys
Siskoni, ilman sinua en voi elää.
Siitä oli nyt kolmetoista vuotta. Siitä kun viimeisen kerran hengitit ilmaa keuhkoisi, kuulit siskosi hengittävän vieressäsi. Sitten elämäsi luultavasti helpottui, pääsit tunnetilaan mihin harvat pääsevät. Pääsit taivaaseen.
Laitoin haudallisesi kukkia, kynttilänkin. Valaisemaan hautaasi, missä sinun nimesi oli painettu kauniilla, kultaisilla kirjaimilla. Elina, sinun nimesi. Linnut lentelivät punaisenruskealla hautakivelläsi. Lensivät yhtä vapaina kuin sinä itse, tuulen mukana ottamassa vauhtia. Minulla oli ikävä sinua.
Muistan, kun tuhisit vieressäni. Sitten elämä oli yhtä huutoa. Oli pimeää, ehkä yö. En tiennyt. Isä soitti hätäisesti jonnekkin, äiti tuli ottamaan siskoni pois ja painelemaan häntä. Miksi hän paineli siskoni rintaa? Oli kylmä. Et ollut vieressäni. Aloin itkeä. Isä sanoi lähtevänsä vastaan. Mitä? Tuliko meille vieraita? Näin, kun sinut vietiin pois minun luota. Sen jälkeen en enää tavannut sinua. Siskoni? Missä olet? Äiti itki, näin hänen silmissään sanoinkuvaamatonta tuskaa. Yritit hymyillä minulle, irvistellä suloisesti, mutta se ei ollut yhtä iloista kuin ennen. Silmissäsi kimmelsi kyyneleet, yritit pyyhkiä niitä hätäisesti. Isäkään ei enää nauranut, istui vaan tuolissaan nyyhkyttäen. Äiti yritti pysyä vahvana. Minäkin yritin, purskahdin silti itkuun yhä uudelleen. Sisko! Missä olet?
Minulla on ikävä sinua. Et tiedäkään miten paljon. Olimme kaksosia, kaipaan läheisyyttäsi. Tunnen olevani vain puoliksi elossa ilman sinua. Haluan sinut vierelleni.
Siitä oli nyt kolmetoista vuotta. Siitä kun viimeisen kerran hengitit ilmaa keuhkoisi, kuulit siskosi hengittävän vieressäsi. Sitten elämäsi luultavasti helpottui, pääsit tunnetilaan mihin harvat pääsevät. Pääsit taivaaseen.
Laitoin haudallisesi kukkia, kynttilänkin. Valaisemaan hautaasi, missä sinun nimesi oli painettu kauniilla, kultaisilla kirjaimilla. Elina, sinun nimesi. Linnut lentelivät punaisenruskealla hautakivelläsi. Lensivät yhtä vapaina kuin sinä itse, tuulen mukana ottamassa vauhtia. Minulla oli ikävä sinua.
Muistan, kun tuhisit vieressäni. Sitten elämä oli yhtä huutoa. Oli pimeää, ehkä yö. En tiennyt. Isä soitti hätäisesti jonnekkin, äiti tuli ottamaan siskoni pois ja painelemaan häntä. Miksi hän paineli siskoni rintaa? Oli kylmä. Et ollut vieressäni. Aloin itkeä. Isä sanoi lähtevänsä vastaan. Mitä? Tuliko meille vieraita? Näin, kun sinut vietiin pois minun luota. Sen jälkeen en enää tavannut sinua. Siskoni? Missä olet? Äiti itki, näin hänen silmissään sanoinkuvaamatonta tuskaa. Yritit hymyillä minulle, irvistellä suloisesti, mutta se ei ollut yhtä iloista kuin ennen. Silmissäsi kimmelsi kyyneleet, yritit pyyhkiä niitä hätäisesti. Isäkään ei enää nauranut, istui vaan tuolissaan nyyhkyttäen. Äiti yritti pysyä vahvana. Minäkin yritin, purskahdin silti itkuun yhä uudelleen. Sisko! Missä olet?
Minulla on ikävä sinua. Et tiedäkään miten paljon. Olimme kaksosia, kaipaan läheisyyttäsi. Tunnen olevani vain puoliksi elossa ilman sinua. Haluan sinut vierelleni.
Työn tiedot
Siskoni, ilman sinua en voi elää.
A-molli
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 196 sanaa» Työ lisätty: 03.10 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tuli sisko mieleen. Ihan oikeasti totta, paitsi siskon nimi muutettu. En tiedä, muista, itse tapahtumista mitään, kirjoitin sen pohjalta mitä kuulin ja mitä olen ymmärtänyt.
Kommentit
sunshine95
17:13 // 03.10 - 2007
Nyyh...
Surullista, mutta myös kaunista.
se on hienosti kirjoitettu.
oliko se tarina sinun siskostasi. niin ainakin ymmärsin.
Nic
04:16 // 15.10 - 2007
Oi hitsi! Oikeesti miten koskettavaa! Saako kysyä, mitä siskollesi oikein kävi, mikä hänet vei? Otan kovasti osaa. Todella kaunis teksti.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!