Kaunokirjallisen työn esitys
Se, että hämmennyn
kun ihmiset katsovat ohitseni
tai puhuvat tyhjiä lupauksia,
hymyilevät toisilleen ja
vaihtavat puheenaihetta
se, että hämmennystä seuraa
karvas tunne sydänalassa
onko se
niin kuin pitääkin
onko tarkoitus oivaltaa
ihmisen perusyksinäisyys
niistä sanoista, joita
muille sanotaan, mutta joita
kukaan ei koskaan minulle sanonut
mikä minä olen muille
pieneksi jäänyt vaate, unohdettu nukkekoti;
hennot yksityiskohdat rikkoutuvat
huolimattomissa käsissä
mikä minä olen itselleni
jos muiden kautta peilaan itseäni
se, että nielen itkuni
ja muutun kyyniseksi
onko se
niin kuin pitääkin
Työn tiedot
Minä en tahdo olla yksin
Seraphine
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 57 sanaa» Työ lisätty: 17.10 - 2007» Kommentoitu: 6 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Olin melko hämmentynyt pari viikkoa sitten ja siinä yhteydessä kirjoitin tämän. Onneksi se oli vain hetkellistä enkä enää tunne itseäni yksinäiseksi. :)
Kommentit
GemineWings
15:35 // 17.10 - 2007
Minä sitten pidän tyylistäsi. :)
Tämä on kaunis runo, koskettava. Tunnen tämän itselleni hyvin omakohtaiseksi, kauniisti olet ajatuksesi pukenut sanoihin.
Todellakin, tästä huokuu hämmennys. Ja sellainen surullinen tunne, mitä harvoin runoihin osataan tavoittaa.
Itse asiassa: varsin sanattomaksi vetävä runo. Tämä on kovin ajatuksia herättävää, erityisesti miellyin viidenteen ja kuudenteen säkeistöön.
Pidän tästä kovasti. :)
Mertem
15:40 // 17.10 - 2007
sanattomaksi vetää. Kovin pitkä, mutta lukeminen sujui loppuun asti vaivattomasti. Kielellinen taitavuus näkyy jo heti ensimmäisistä sanoista. Upeeta upeeta :)
Slay
16:24 // 17.10 - 2007
Koskettava ja huomaa millaisella mielellä tätä on kirjoitettu.
Vaikuttava. C:
Apostolinkyyti
16:59 // 18.10 - 2007
Kyynistyminen osana kasvua on ikävä kyllä osittain pakollista, mutta sitten taas toisaalta on aivan ihmisen oma valinta, suostuuko hän olemaan täysin kyyninen. On pitkälti ihmisestä itsestään kiinni, suostuuko hän luovuttamaan ja liittymään harmauteen ja tyhjiin lupauksiin, jota myös joskus arjeksi kutsutaan.
Loistavaa pohdiskelua tässä runossa. ^^
Pää pilvissä jalat maassa-mentaliteetilläkin pääsee silti aika pitkälle. Ei unohdeta sitä.
Pianissimo
21:18 // 27.10 - 2007
Tykkään tästä :) Jotenkin tosi kaunis surullisen haikealla tavalla, jota itse tapaan kutsua nuuskamuikkusfiilikseksi. Minusta oli kiva, että tämä on kirjoitettu aika kansantajuisesti, eikä tätä joutunut avaamaan mitenkään erityisesti - juuri nyt minun motivaationi ei riitä kovin vaikeisiin teksteihin.
Itse pidän tosin enemmän, jos runossakin on käytetty edes jossain määrin isoja kirjaimia ja välimerkkejä, minusta ne jäsentelevät tekstiä joskus paremmin kuin rivitys. Ja heti alussa tuli mieleen, että otsikko olisi ehkä tehokkaampi ilman "minä"-sanaa, mutta se on varmaan puhdas mielipidekysymys.
Neljäs säkeistö oli kaunis, tykästyin siihen erityisesti. Ehkä se oli noista omakohtaisin, ja olit saanut siinä kuvattua kovin hyvin tunnelmaa. Minäkin pidin "perusyksinäisyydestä" ilmauksena :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!