Kaunokirjallisen työn esitys
Sateiset iltapäiväni
Tällaisina sateisina iltapäivinä herää taas mieleen ajatuksia siitä kuinka harva osaa tällaisia päiviä kunnioittaa, pitää elämän kauniina ihmeenä.
Ihmiset ajattelevat vain tavaraa, rojua, ja kaikkea sitä turhuutta, heillä ei ole muuta. Heidän sydämensä alkaa jähmettyä kiveksi, aivan huomaamatta. Nyt on jo kiire, ei suinkaan pelastamaan sydäntä, ehei, vaan kiire kaupungille, on niin paljon tehtävää.
He ovat unohtaneet olennaisen. Sota ja rakkaus vastakkain. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo, kuka niitä muistaa? Entä rohkeus ja taito nähdä maailma kauniina, se on tärkeää, mutta tärkein on kuitenkin rakkaus, ilman sitä ei ole mitään. Vain tyhjää, mustaa ja kylmää.
Rakkaus on aurinko, lämmin ja turvallinen, elämän ylläpitäjä.
Sateiset iltapäiväni
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 115 sanaa» Työ lisätty: 22.10 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tämä on ensimmäisiä kirjoituksiani, ulkona satoi ja mulla oli vähän tylsää, sitten alkoi tehdä mieli vaan purkaa kaikkia fiiliksiä paperille. Tässä on lopputulos.
21:12 // 22.10 - 2007
ei muuta paitsi että korjaus ei "ketä niitä muistaa" vaan kuka niitä muistaa :)
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!