Kaunokirjallisen työn esitys
Kaupunki on harmaa ja likainen. Hauraan auringon kelmeät säteet luovat utuisen kalvon ylvään pilvenpiirtäjäsilhuetin ylle. Tehtaiden piiput sylkevät sisuksistaan paksua, mustaa savua. Vapaaehtoistyöntekijät kaluavat ojanpohjia yrittäen etsiä kuollutta ruohikkoa jätevuorten alta. Kiireiset uranaiset nousevat hopeisten taksien kyytiin täysine salkkuineen, edustavine jakkupukuineen. Kyynelsilmäisiä lapsia retuutetaan sisälle koulubusseihin. Keskustassa vallitsee ruuhka, omahyväiset porhot istuvat mauttomilla krokotiilinnahkapenkeillään, vilkuilevat ylimielisinä viereisiin autoihin. Pakokaasut nousevat pystysuorana vanana taivaalle häiritsemään jumbojettien matkantekoa. Kaupunki on harmaa ja likainen.
Yhdessä värittömän aamun kanssa herää herra Amor. Nousee silmiään hieroen ylös kattoon ripustetusta riippukeinustaan. Heiluttelee hetken karvaisia jalkojaan ilmassa ja hyppää sitten lattialle, keskelle 22,5 neliön yksiötään. Laittaa valmiskaurapuuron mikroon, ruokkii ylipainoiset, eläkkeelle jääneet lemmikkikyyhkysensä. Kävelee unenpöpperöisenä pieneen, siivottomaan vessaansa, tarkastelee tovin peilistä heijastuvaa näkymää. Mustat silmänaluset, ajamatta jäänyt parta, sekainen ja pitkäksi venähtänyt tukka. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Vesihanan tiivisteet eivät enää pidä, vettä valuu lavuaariin tasaisena nauhana. Nahkainen ja kulunut jousilaukku on eksynyt samaan naulakkoon kylpypyyhkeen kanssa, sydämen muotoiset nuolet ovat ruostuneita. Yhdessä värittömän aamun kanssa herää herra Amor.
Ja niin kuin on ankea ja mielenkiinnoton työrupeama edessä tärkeillä kaupunkilaisilla, kokee herra Amorkin elannonhankintansa vastenmieliseksi.
Läpikäymistään odottaa maanantai, viikon vaikein ja pisin päivä. Ihmiset ovat väsyneitä ja huonovointisia. Viikonlopun riennot näkyvät uurteina heidän kasvoillaan, haisevat hikenä ja tupakkana heidän vaatteissaan. Rikkinäiset sukkahousut, löystyneet kravatit, mustelmille pureksitut kaulat. Yöpöydälle unohdetut sormukset, housun taskuun eksyneet tutit, viestimerkkiä odottavat puhelinten näytöt. Kyynelistä vettyneet silmät ja turvonneet poskipäät. Todellisen rakkauden tunnusmerkkejä, vaiko jotain aivan muuta? Niin, sen selvittämiseksi herra Amorillekin tiliotteita silloin tällöin toimitetaan. Kaupungin rakkauslaskuri on kuitenkin pahasti pakkasen puolella ja tilastot puhuvat karua kieltään; rakkaus on katoava luonnonvara, epämääräinen muistijälki menneisyydestä. Tilanne on toivoton, mutta työ on annettu tehtäväksi, eikä edes Simpsoneiden uusintamaraton ole tarpeeksi pätevä syy herra Amorille jäädä kotisohvalle makaamaan. Joten niin lähtee tämä elämänhalunsa menettänyt lemmentohtori taas kerran polkemaan punaiseksi maalattua tandempyöräänsä, mieli apeana ja takasatula tyhjänä. Tietäen, ettei tänäänkään synny uusia pareja. Rakkaus ei leimahda ensisilmäyksellä eikä sitä kuuluisaa tunteiden paloakaan näy mailla halmeilla.
Ja niin kuin on ankea ja mielenkiinnoton työrupeama edessä tärkeillä kaupunkilaisilla, kokee herra Amorkin elannonhankintansa vastenmieliseksi.
Kesken paikoilleen seisahtaneen iltapäivän kokee herra Amor kipeän piston jossakin haalistuneen ja hauraan sydämensä tienoilla. Ja aivan yhtäkkiä, keskellä vilkasta ja tunkkaista katua palaavat vanhat, hämähäkinseittien peittoon hautautuneet muistot takaisin verkkokalvoille. Pienen sadasosasekunnin ajan näkee herra Amor itsenä kristallinkirkkaasti kaksikymmentä vuotta nuorempana, pirteämpänä, iloisempana. Teroittamassa nuolia, kiillottamassa jousilaukkua, kylpemässä illan päätteeksi rentouttavassa ruusunterälehtivedessä. Innosta puhkuen odottamassa uutta päivää nousevaksi, unia neiti Venuksesta nähtäväksi. Sovittelemassa riitoja, yhdistämässä ihastuneita, kylvämässä ympärilleen rakkautta ja karmiininpunaisia sydämiä. Istumassa rakastavaisten puun ylimmällä oksalla ja ihastelemassa aikaansaannoksiaan, itsekin aina silloin tällöin onnellisena. Ja nyt todellisuus on taas tässä, selvempänä kuin aikoihin. Vuodet ovat vierähtäneet, muistot kultaantuneet ja todellisuus muuttunut ero erolta karummaksi. Herra Amor jatkaa matkaansa, taluttaa pyöräänsä ympäri keskustaa, eksyneenä keskelle vellovaa, likaista ihmismassaa. Aistii vastaantulijoiden kylmyyden, tuntee sen vilunväreinä ihollaan. Ottaa vastaan ilkeät sanat, kipeät töytäisyt, arvostelevat katseet. On liian väsynyt tehdäkseen mitään. Kesken paikoilleen seisahtaneen iltapäivän kokee herra Amor kipeän piston jossakin haalistuneen ja hauraan sydämensä tienoilla.
Uupuneena ja taas kerran työnilonsa kadottaneena saapuu herra Amor pitkän ja raskaan päivän jälkeen takaisin yksiöönsä. Ruokkii lemmikkikyyhkysensä, syö muutaman lusikallisen aamuista kaurapuuroa, silmäilee hetken ostosteeveen tekopirteää juontoa. Kipuaa nukkumaan katosta kiinnitettyyn riippukeinuunsa, taittaa tyynyn kaksinkerroin päänsä alle, kuten aina. Ja niin painuvat raskaat ja väsyneet silmäluomet kiinni, yhtä nopeasti, kuin lävistäisi Amorin nuoli rakastavaisten sydämet, jos näitä jostain vielä tänä päivänä löytyisi. Uupuneena ja taas kerran työnilonsa kadottaneena saapuu herra Amor pitkän ja raskaan päivän jälkeen takaisin yksiöönsä.
Työn tiedot
Muistijälkiä menneisyydestä
piiapauliina
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 566 sanaa» Työ lisätty: 26.10 - 2007» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Syksy 2007. Näille Amor-jutuille ei selvästikään näy loppua :D . Eli siis, tällä söherryksellä osallistuin tuohon SSKK:n kirjoituskilpailuun, jossa aiheena oli rakkaus. Ihan hirmuisena yllätyksenä ei tietenkään tullut, että palkintosijoille ei tällä taidonnäytteellä päästy, mutta sainpahan ainakin itsestäni irti taas pitkästä aikaa kirjoittaa. Näin jälkeenpäin luettuna korjattavaa tuntuisi taas olevan vaikka millä mitalla, mutten enää tohdi työhön koskea, kun se kerran kertaalleen olen päättänyt olevan valmis ^^ .
Kommentit
wuppis
09:53 // 26.10 - 2007
Mielenkiintoinen tarina, mutta jotakin jäi kaipaamaan. Tämä voisi olla vaikka alku jollekin kirjalle tai isommalle tarinalle, joka käsittelee tämän herra Amorin elämää. Jotain jää vain kaipaamaan vielä tästä tekstistä, mutta hienosti kirjoitettu :)
GemineWings
16:32 // 26.10 - 2007
Minun mielestäni tämä on varsin hyvä novelli, ja tämän lukeminen oli suuri ilo. :)
Mielestäni ensimmäisen virkkeen toisto kappaleen lopussa on varsin hauska kikka, joka sopi varsin hyvin erityisesti novellin loppua lähestyttäessä.
Muutamia parannusehdotuksia voisin antaa, kokeile, jos joskus vielä jaksat työstää tätä ja mielenkiintoa riittää. Mutta ei mitään suuria asioita kuitenkaan ole. :)
Ensimmäisessä kappaleessa teksti tuntuu aika luettelomaiselta. Siihen voisi kokeilla enemmän sujuvampaa kuvailua, tosin jättäisin tuon ensimmäisen ja viimeisen lauseen sellaisekseen.
Tässä on käytetty aika paljon vaillinaisia lauseita (esimerkiksi "Nousee silmiään hieroen ylös kattoon ripustetusta riippukeinustaan"). Itse kannattaisin kokonaisia lauseita, ja jos ne kuulostavat toistolta, niin joidenkin lauseiden yhdistelyä. Nämä vaillinaiset lauseet saattavat tuoda vähän lisää luettelomaista sävyä novelliin, itse toivoisin sujuvampaa.
Novellia oli erityisen miellyttävää lukea, koska koko ajan eteenpäin mentäessä ikään kuin näkee, kuinka kirjoittaja on innostunut aiheestaan. Lukijana tuo tunne välittyi itseenikin, ja olin hyvin innostunut suunnilleen puolivälistä loppuun asti tekstissä. Samoin pidän kuvailusta kovasti, se lisää suuresti mielenkiintoa tätä novellia kohtaan.
Toiseksi viimeisessä kappaleessa on myös luettelomaisuutta, mutta nimenomaan tässä kappaleessa se luettelomaisuus on mielestäni hyväksi. Sinne se tuntui istuvan erityisen hyvin.
Ja sitten itse idea: mielestäni olet käsitellyt todella hienosti aihetta "rakkaus". Siitä saisi vaikka mitä aikaan, siirappisia rakkauskertomuksia ja traagisia rakkauden menetyksiä, kuluneen kliseistäkin tekstiä. Tässä on rakkautta mielestäni käsitelty hyvin kantaaottavasti, mikä on havaittavissa rivien välistä kauniin Amorin työpäivän muodossa.
Olet luonut Amorista todellisen persoonan. Ei mitään vaaleaa pullapoikaa pienissä pöksyissä, vaan ehdan tavallisen työmiehen, itselleni tulee jostakin syystä mieleen B. Virtanen. Hyvin on kuitenkin otettu huomioon tutumpi mielikuva Amorista, eli mainittu, että tämä raavas, väsynyt työmies on kuin onkin joskus ollut varsin oivallinen, innostunut ja kaunis poika.
Ja mukavasti nostettu esiin tärkeä asia, nykyään kun rakkaus tuntuu tosiaan melko katoavalta asialta. Rakkauden viattomuus tuntuu vaihtuneen baarien yhden illan juttuihin ja sormusten piilotteluihin, tavallisena arkena taas rakkaudesta ei tunnu näkyvän jälkeäkään.
Sanoisinko: erinomainen novelli. :)
Misky
16:10 // 27.10 - 2007
Alku oli ehkä hieman tylsä, mutta loppua kohti parani. Aihe oli surullinen ja plussaa siitä että kuvailit kaikkea kunnolla. Jotenkin jäi hieman kesken..
mapa
23:05 // 30.10 - 2007
Tämä pääsi jotenkin yllättämään.
Ensimmäinen kappale ei vielä kunnolla temmannut mukaansa, mutta kiinnostukseni kasvoi novellin edetessä. Kun luin ensimmäisen kappaleen ja huomasin tuon ensimmäisen ja viimeisen virkkeen toiston, ajattelin, että 'hei tää onkin hauska juttu'. Pitemmän päälle se rupesi kuitenkin häiritsemään. Se toimisi mielestäni yhdessä tai kahdessa kappaleessa, ei kuitenkaan kaikissa..
Todella mukavaa luettavaa.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!