Kaunokirjallisen työn esitys
Hei, minä olen Texas. Juuri tällä hetkellä minua kiikutetaan pimeässä säkissä, mitä luultavimmin taas kohti sitä samaa paikkaa.
Aamulla tämä minua kantava nuori mies, Isäntäni, sulloo minut säkkiin ja heittää olalleen. Päästessään tuohon johonkin rakennukseen sisään, hän kiipeää muutamat rappuset ylös ja ottaa minut sitten ulos pimeästä säkistään. Tuolloin tilassa johon minut on nostettu, on yleensä kova hälinä. Isäntäni asettaa minut eteensä pöydälle ja aina välillä koskettelee minua. Hän painelee juuri oikeista kohdista. Mielihyvän tuottaminen on molemminpuolista. Hänen kosketellassa minua, tuntuu kuin hän ohjailisi minua jakamaan tietojani. En pistä pahakseni, sillä nautin itsekin siitä, kun näen onnistumisen merkin, hymyn, hänen kasvoillaan. Pidän päivistä jolloin hän on pessyt kätensä omenantuoksuisella saippualla, se tuoksuu niin taivaalliselta!
Säkki ei enää heilu edestakaisin. Näen sen suulla valonpilkahduksen, Isäntäni nostaa minut ulos säkistä. Kummallista, tämä ei ole se sama huone jonka olen tottunut näkemään. Tavallinen näky on pieni kellertävässä valossa uiva luokkahuone. Tavallisesti viereisillä pöydillä on maannut ystäviäni, kuten herra Casio ja rouva Sharp. Mutta nyt ystäväni ovat kauempana, valo ei ole kellertävää, vaan kirkasta ja valkeaa. En tunne allani vanhan hiomattoman pöydän epätasaisuuksia ja uria, vaan makaan sileäksi hiotulla ja siniseksi maalatulla tasolla. Penkkejä tuossa tilassa on toista sataa ja ne on kaikki päällystetty vaaleansinisellä kankaalla. Tämä tila on sellainen auditorio!
Etummaisen seinän eteen on vedetty suuri kangas. Syvennyn tuijottamaan tuota tyhjää valkokangasta ja unohdan hetkeksi kaiken muun, myös Isäntäni. Pian kuitenkin havahdun, tuijottamani valkokangas ei ole enää tyhjä. Suuren valokeilan ympäröimät matemaattiset yhtälöt valtaavat sen. Vielä äsken tilassa kuulunut puheensorina on nyt lakannut.
Isäntäni nostaa minut käsiensä varaan. Hän koskettaa minua muutamaan kertaan. Tänään hän on käyttänyt omenasaippuaa! Jaan osaamistani Isännälle, tämä saa hymyn kohoamaan hänen kasvoilleen. Hän laskee minut takaisin hiotulle tasolle ja nostaa katseensa etuseinään. Hetken valkokankaalle katseltuaan, muuttuu iloinen ilme epävarmaksi ja hieman pelokkaaksi. Isäntä hapuilee lyijytäytekynän käteensä ja raapustaa epämääräisiä merkintöjä paperille. Pian hän kuitenkin rypistää ruutupaperin ja heittää sen lattialle. Tämä rumba toistuu vielä pariin otteeseen ja sitten hän kääntyy taas minun puoleeni.
Hyh, Isäntäni sormet eivät ole enää sileät ja omenantuoksuiset, vaan hikisennihkeät ja pahanhajuiset. En halua kertoa hikiselle kosketukselle mitään. Niimpä vain annan hänelle error-ilmoituksen. Hienhajuiset sormet saavat kosketuksellaan ajatukseni jumiin. Error ei miellytä isäntääni. Stressaantuneen näköisenä hän nappaa minut käteensä ja paiskaa vasten pöytää. Tuntuu kuin selkäni halkeaisi palasiksi, Isäntä, älä suutu!
En ole tyhmimmästä päästä, itseasiassa olen oikein viisas. Minä, Texas, olen niitä tyyppejä joiden kanssa voit pelata vaikka Tetristä, kunhan vain ensin opetat minulle säännöt. Muistan Isäntäni pelanneen Tetristä kanssani ollessaan tylsistynyt, se sai hänet aina hyvälle tuulelle. Pyyhin pois error-ilmoituksen. Isäntäni ottaa minut taas käteensä ja aloittaa näppäilyn. Hien hajusta huolimatta koetan saada auki tuon Tetriksen, hienoa, onnistun! Tetris-palikat valuvat nyt pitkin näyttöruutuani, tämän pitäisi palauttaa hymy Isäntäni kasvoille, olen siitä aivan varma! Stressaantunut ilme lipuu ihmetyksen kautta raivostuneeksi. Isäntäni nousee penkistään ja nappaa minut käteensä kovaa puristaen. Rivakka käden heilautus. Isäntä, mitä sinä...?
Vaikeissa matemaattisissa pulmissa autoin Isäntääni löytämään oikean vastauksen, tylsinä hetkinä viihdytin Tetriksellä. Muistini oli hyvä, muistin kaikki kaavat jotka Isäntäni halusi minun muistavan. Mikään näistä taidoista ei kuitenkaan saanut häntä arvostamaan minua sen vertaa, ettei hän tulisi hikisine sormineen minua lääppimään. Hikisennihkeät käpälät pakottamassa minua jakamaan tietojani, ei sellaiseen hullukaan suostu.
Minä olen...olin Texas, laskinten eliittiä.
Työn tiedot
Texasillakin on tunteet
zobis
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 521 sanaa» Työ lisätty: 29.10 - 2007» Kommentoitu: 11 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Koulumatkat ja unettomat yöt, that´s where you do things like this!
Kommentit
Johanna
11:09 // 30.10 - 2007
Mukava ja hyvin oivallettu teksti, harmittaa vain, kun tulin lukeneeksi viimeisen lauseen ensin, ja tiesin sitten koko ajan, että se on laskin, joka puhuu. Pilasi tekstin "jännityksen", mutta siitä huolimatta tätä oli oikein mukava lukea.
Laskimen näkökulma on onnistunut, laskimen tunteet on kuvattu hyvin. Kerrontatyyli on sopivaa esineen kertomaksi, jos tässä olisi kertojana joku elävä ihminen, se tuntuisi tällaisenaan jotenkin... alkeelliselta ja tökkivältä, mutta nyt se sopii oikein hyvin.
Matematiikan koe on hyvin kuvattu, ihan kulkee kylmät väreet selkää pitkin, kun muistelee omia hirveitä hetkiään samassa tilanteessa. Laskin-parka saa ehdottomat sympatiat osakseen, etenkin kohdassa, jossa laskin yrittää lepyttää isäntäänsä tetriksellä kesken tärkeän kokeen, koska on huomannut sen ennenkin isäntää piristäneen. Tämän kaltainen looginen ajattelu on niin sopivaa koneelle.
Täytyypä vastedes ryhtyä ajattelemaan laskimenkin tunteita. :)
GemineWings
11:19 // 30.10 - 2007
Saipas tämä aikaan huonon omatunnon ja suuret empatiakyyneleet virtaamaan poskille. :(
Erinomainen pikkunovelli. Tosiaan, laskimen näkökulma on todella onnistunut, on lukijana helppo samastua siihen. Erityisesti tetriksen tarina väärässä tilanteessa sai minut todella surulliseksi laskimen puolesta.
Erityisen sydäntäsärkevä tilanne novellissa.
Laskimen kuolema, senkin saa kerrottua hyvin sydäntäsärkevästi.
Hienoa. :)
dbgirl
12:57 // 30.10 - 2007
Heh, täytyy sanoa etten ole ikinä ajatellut laskin-parkaani. En koske enää hikisillä käsillä siihen :)
Mukava, sujuva pikkutarina. Olet onnistunut hyvin laskimen luonteen luomisessa. Mutta jännitystä siitä, että kenestä (siis mistä) on kyse, olisi voinut hieman pidentää. Nyt selvisi liian nopeasti kyseessä olevan laskimen.
Yllättävä, erilainen tarina :)
ellu
16:11 // 01.11 - 2007
hehee... :D Vähän mä oikeesti katoin että mikä ihmeen olio sulla oikeen tässä oli... Toi isäntäni kosketteli minua -juttu kuullosti aluks tosi epämääräseltä! Hyvin sä sait pidettyä ton laskimen kaukana niistä vaihtoehtoisista otuksista joita mulla oli mielessä. Hyvin onnistunu novelli! =) Ittllä ei toi matematiikka ole kovin lähellä sydäntä kun viime kokeestakin sai 4 puolen........ mutta mun oma laskin on kyllä tosi hyvä! :))
puutarhatonttu
18:56 // 01.11 - 2007
Piti oikein lukea kahteen otteeseen jotta saisi jotain järkevää kommentoitavaa.
Ensimmäisen lukukerran aikana pohdin ja mietin että mikä on Texas, voi olla että olen vain vitun tyhmä mutta päässä pyöri vaihtoehtoja pelimerkistä kännykän akkuun... Sait mut sekaisin :D
Mietin "mitä vittua, laskin on ainoa mikä sanoo error!"
Sitten kun tiesi mikä Texas on kaikki palaset loksahti kohdalleen, ja sain kaipaamani ahaa-elämyksen.
Tarina kannatteli hienosti ja onnistui ainakin minulta pitämään pimennossa jujunsa juuri sopivan pitkään.
Täytyy vissiin tästä lähtien alkaa kohdella laskinta hyvin ja vaikka vaihtaa patterit siihen eikä aina vain hakata pöydän kulmaan ku se ei toimi...
annniina
13:15 // 03.11 - 2007
awwwwwwwwwwwwwwww tuli ekana mieleen. Tää oli ihan valloittavan ihana tarina. Eka luulin, että Texas olisi joku possu jota aina esitellään jossain tietyssä huoneessa toivoen että joku ostaisi sen. Sitten kun tuli uusi huone, aattelin että jes nyt joku osti sen. Mutta eih, auditoria? Tetriksen kohdalla tajusin että laskinhan se on. Ja iteltähän löytyy myös tuollainen texas... Ajatus ei vaan toiminut lukiessa :D Sympatiaa laskimille! Täytyy alkaa sääliä omaa laskinta tästä lähtien, onhan silläkin näköjään tunteet. Ihana tarina, tämänhän voisi lukea toiseenkin kertaan.
tytt
20:49 // 04.02 - 2008
Voi loisto! Pakko kommentoia tähänki, ihana ja valloittava ja ihana ja mitä kaikkea, ihastuin ihan tosissani ja tunnen syvää myötätuntoa laskinparkaa kohtaan.
En enää ikinä koske laskimeen hikisillä sormilla :D
JUILA
21:58 // 05.02 - 2008
Emmä tiiä miks mulle tuli sellanen ehheh.. -fiilis tästä. Odotin jotenkin nimeltä jotakin muuta, ehk kuitenkin jotain syvällisempää kuin tarinan laskimesta. Tässä oli hyvin keksittyjä juttuja kyllä, ja olisi ollut hauskakin jos ei olisi niin ihan alussa tajunnut mistä puhutaan. Mm sit jotenkin jotkut jutut tuntui vähän irrallisilta, ehkä kirjoitustyyli oli vähän sellainen metatekstimäinen. Ja minusta tuntui, että laskimeksi tuo teki liikaa havaintoja, jonkinlaista konemaisuutta kaipasi, vaikka selkeästi ideana olikin saada laskimesta esiin vähän inhimillisyyttä tai inhimillisyyttä laskinta kohtaan. Hyvä oivallus joo, mut ei muhun kyllä oikein kolahtanut pintaa syvemmälle. Tykkäsin nimestä niin paljon. :(
Ran
13:35 // 17.06 - 2008
luin nyt nä sun tarinas. tykkäsin molemmista, mutta tästä enemmän. en löytänyt ns. "hiomattomia" kohtia kummastakaan. (vaikka se olisi ollut hauskaa >:D) hyvää, sujuvaa tekstiä.
varsinkin alusta pidin ja mieleen tulvi kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja siitä, kuka -tai mikä- Texas on. loppujen lopulta yllätyin ratkaisusta.
en ole ikinä ajatellut hikisiä käpäliä laskimen kannalta...:D
Roke
20:18 // 14.11 - 2008
heihei tääki on hyvä :O alus mietin et mikä ihmeen Texas, mut sit aina vähittelen alko valkenee. Jes kiva lisää näit novelleja tulee!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!