Kaunokirjallisen työn esitys
Istumme vastakkain
puhumme
mutta puhe on vain hiljainen kuiskaus
kuin pienen puron solina meren aaltojen keskellä
Olen se pieni tyttö
Istumme vastakkain
katsomme
emme katso mitä tahansa
vaan katsomme toisiamme silmiin emmekä halua irroittaa katsetta
Olen se pieni tyttö
Istumme vastakkain
nauramme
mutta nauramme vain kuullaksemme toistemme äänen
että voisimme aina pitää sen muistoissamme
Olen se pieni tyttö
Istumme vastakkain
itkemme
emme itke oikeaa itkua tai kyyneleitä
itkemme vain syvällä sisimmissämme ikävän tuottamaa tuskaa
Olen se pieni tyttö
Ei
en ole enää se pieni tyttö
Et niin
nyt olet prinsessa
Istumme vastakkain
Työn tiedot
Aika päästää irti
miss-y
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 69 sanaa» Työ lisätty: 31.10 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Eli inspis iski ja rustasin tämmöisen ehkä hieman vaikeastikin ymmärrettävän runon tapaisen.
Toivon että kertoisitte oman näkemyksenne, sen mitä teille tulee mieleen, minkä te ymmärsitte runon sanomaksi.
Kommentit
Aike
21:12 // 31.10 - 2007
Vaikka oikeastaan tiedän tilanteen josta kerrot, se ei tule ensimmäisenä mieleen.
Ihan kuin tytär olisi lähdössä maailmalle, vakuuttaen äidilleen, että tulee käymään usein, mutta kuitenkin molemmat tietävät, että tämä on viimeinen kerta, kun heillä on mahdollisuus nauttia toistensa seurasta.
Kursivoinnit tuntuivat menevän vähän hassusti, tai jotenkin tuon "Ei, en ole enää se pieni tyttö. Et niin, nyt olet prinsessa" erottelemattomuus häiritsi. Ulkonäkö ja rivitys muuten ihan jees.
Loppujen lopuksi tämä oli hyvä, koskettava teksti, tykkäsin.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!