Kuolema astuu näyttämölle kulisseista vaikkei sitä odottaisikaan

Sadepilvi

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 136 sanaa» Työ lisätty: 01.11 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

Vainajan läsnäollessa huoneen peilit peitettiin tai käännettiin seinään päin. Vainaja vietiin saunaan, jossa hänet pestiin, kammattiin ja puettiin parhaimpiinsa taikka käärittiin puhtaisiin pellavaliinoihin. Kuolema oli läsnä jokapäiväisessä elämässä tuhansia vuosia ennen kuin se suljettiin vanhainkotien kroonikko-osastoille, sairaaloihin, saattokoteihin. Milloin kuolema piiloutui meiltä?

Piilotettiinko se mustiin vaatteisiin, suruharsojen taakse, mustareunaisiin kirjekuoriin ja valkoisiin kallaseppeleisiin – vai kätkeytyikö kuolema sittenkin tarkoituksella, koetettiinko se unohtaa sotien jälkeen ja haudata sankarihautoihin, kun kansan oli muuten mahdotonta käsitellä järjettömiltä tuntuvia menetyksiään? Länsimaissa kuoleman kätkeytyminen saattaa hyvinkin ajoittua sodanjälkeisiin vuosiin, kun kaikki koettu ja traumatisoiva koetettiin lakaista matonreunan alle, pois näkyviltä, pois muistuttamasta, jotta selviytyneet voisivat rakentaa pirstoutuneet elämänsä uudelleen.

Guttersniper

00:41 // 03.12 - 2007

Kirjoitat hyvin sekä mahtipontisesti. Hieman häiritsee rakkaus-sanan viljeleminen, mutta se on pientä ja kuuluu kuitenkin olennaisesti runon teemaan. Tokihan rakkaus-tyylisen sanan säästäminen on fiksua ihan vain tehostaakseen sitä. Tyypillinen esimerkki: Kuinka moni ottaa vakavasti seurustelukumppanin, joka joka päivä kymmeniä kertoja kertoo toiselle rakastavansa häntä kovin?

Lopetus tykittää vielä ohitse selvästi muista kohdista vahvuudellaan. Se tosin saattaa johtua siitä, että olen aina rakastanut runojen lopetuksia. Ne ovat ja mitä luultavammin tulevat olemaan ehdottomia lemppareitani.

Ja sitten itse sisältöön. Kirjoitat kauniista ja koskettavasta, mutta samalla surullisesta aiheesta. Olet ilmeisesti kokenut kovia perin nuorena. Aihehan on toki tuttu, mutta osaat muotoilla valmiista palasista kokonaisuuden, joka on erittäin omaperäinen ja aito. Sanotaan, että rakkaus (tai sen puute) on runoilun ja kirjallisuuden loputon teema. Loppujen lopuksi jokainen runo kertoo rakkaudesta ja välittämisestä, kohdistuipa se sitten kehen tai mihin vaan. Tällä kertaa osansa tähän luokiteltavasta kakusta saa yksinäisyys, heikkous ja kuolema. Rakkaan kanssakulkijan poistuminen keskuudestamme on aina koskettava tapahtuma, ja sinä osaat kuvailla sitä voimattomuutta aitoudella, jollaista harvoin pystyy havaitsemaan.

Tämä on upea teos.