Kaunokirjallisen työn esitys
In memoriam, Jokela
I
Kun pesen päättyvän päivän vartaloltani,
en enää tunne maata, johon synnyin.
Minä veisin kaiken pahan pois,
mutta niin kuin sadetta metsässä
ei sitä voi paeta.
Sokeina etsitään syyllisiä surullisten seassa,
medialle heitetään raato
ja se on hetkessä jyystetty
valkoiseksi lihasta.
Tänään maailma puhuu meistä,
kuunnelkaa.
Minä painan kädet korville
en halua enää tietää
kuinka väärin ihminen voi toiselle tehdä.
Jossain niin valtavan lähellä
on tänään tullut pimeä
liian aikaisin.
II
Liput elävät tankojen puolessavälissä,
painavat tyynessä päänsä alas.
Me istumme pöydän ympärille,
kaikki ovat hiljaa.
Sormet kylmettyvät lakatulla pinnalla
ja jokainen meistä
kaipaa toisen kosketusta
omaa kosketusta
toisen suruun.
Vihan trilogia päättynyt
pieneen säröön lasin pinnalla.
Tyhjässä kaupungissa kuljemme varjojen alta sinne,
minkä joskus tiesimme olevan turva.
I
Kun pesen päättyvän päivän vartaloltani,
en enää tunne maata, johon synnyin.
Minä veisin kaiken pahan pois,
mutta niin kuin sadetta metsässä
ei sitä voi paeta.
Sokeina etsitään syyllisiä surullisten seassa,
medialle heitetään raato
ja se on hetkessä jyystetty
valkoiseksi lihasta.
Tänään maailma puhuu meistä,
kuunnelkaa.
Minä painan kädet korville
en halua enää tietää
kuinka väärin ihminen voi toiselle tehdä.
Jossain niin valtavan lähellä
on tänään tullut pimeä
liian aikaisin.
II
Liput elävät tankojen puolessavälissä,
painavat tyynessä päänsä alas.
Me istumme pöydän ympärille,
kaikki ovat hiljaa.
Sormet kylmettyvät lakatulla pinnalla
ja jokainen meistä
kaipaa toisen kosketusta
omaa kosketusta
toisen suruun.
Vihan trilogia päättynyt
pieneen säröön lasin pinnalla.
Tyhjässä kaupungissa kuljemme varjojen alta sinne,
minkä joskus tiesimme olevan turva.
Työn tiedot
In memoriam, Jokela
Vuorovesi
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 87 sanaa» Työ lisätty: 13.11 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 5 kerta(a)
Tietoa työstä:
Nimi kertoo, miksi tämä on tehty. En osaa kirjoittaa suruani.
Kommentit
asini
21:09 // 13.11 - 2007
Kaunis, kaipauksellinen.
Surullinen.
Vihasta tuli liian totta, se aiheutti liikaa tuskaa.
Hienoa teksiä, katkeran surullinen.
Otan syvästi osaa meidän kaikkien yhteiseen suruumme..
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!