Kaunokirjallisen työn esitys
Syksyinen sää saa ihmisten mielikuvitusta ja luovuutta ruokkivat moniväriset lehdet tanssimaan tuulessa.
Maatuminen tunkeutuu tajuntaan ja otsalleni muodostuu pellollinen ryppyjä kun kuulen kysymyksesi tämän kirjavan hetken läpi.
Niin…
Onhan se mahdollista että eräänä päivänä ohitat minut olankohautuksella.
Tuolloin yksi ainut kulmakarvojen nosto saattaa pitää sisällään minun koko olemukseni
ja käsitteeni mahtuu yhteen hymähdyksensekaiseen hymyyn.
Jatkat: silloin on kyse ainoastaan siitä että tunnet minut niin hyvin,
ettei meidän – omien sanojesi mukaan – tarvitse enää puhua ymmärtääksemme toisiamme.
Huokaisen, maistelen ja haistelen syysilmaa kunnes närkästyn.
Naurahdan ja vakuutan sinulle hieman kyynisesti mutta ilman vihan tai katkeruuden takiaisia:
”Mutta (hitto vie) eihän toisen ihmisen päähän pääse,
eikä tämän elämää voi elää,
ja ainakin minä toivon että voin vielä vanhana ja raihnaisena, parempia aikoja nähneenä kävellä kanssasi
pitkin tätä samaa ruskaan verhoutunutta polkua,
ja sanoa jotain mikä hämmentää sinua perinpohjaisesti.”
Sillä me kaikki olemme päiviemme päähän vain keskeneräisiä maalauksia
ja niitä katkonaisia lauseita, jotka kummittelevat käsityskykymme laitamilla.
Enkä minä koskaan mitään muuta haluaisi ollakaan,
kunhan saan vain silloin,
sitten joskus olla vielä osa sinun elämääsi ystäväni…
Niin, – naurahdat – ja tietenkin osa tätä syksyä.
Työn tiedot
Syysmieli
Apostolinkyyti
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 175 sanaa» Työ lisätty: 15.11 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Toivon todella että saan elää niin pitkän ja onnellisen elämän, että koen millaista on kävellä popliinitakissa, lierihatussa ja kävelykepin tukemana ystävän kanssa pitkin syksyistä puistotietä tuulen tuivertaessa parroissa, kasvon juonteissa ja viiksissä...
Ja istua kahdestaan puistonpenkille huilaamaan silloin kun väsyttää.
Kommentit
Zeepra
11:59 // 30.01 - 2008
Tämä oli vaikuttava. Tässä oli hieno sanoma ja paljon hienoja ilmauksia. Kahdessa ensimmäisessä rivissä tuntui olevan hieman jotain liikaa, selittelyä ehkä, en tiedä. 'Tanssivat tuulessa' on klisee, mutta pellollinen ryppyjä on mielestäni loistava ilmaus, myös kirjava hetki on osuva kuvaus tilanteelle, niin ja katkeruuden takiaiset. Toinen kappale oli lempparini. Siihen pystyi samaistumaan ja sen luettua halusi ymmärtää koko runon. "Hipsukoissa" olevaan kappaleeseen oli saatu tiivistettyä jotain niin todellista. Puhutteleva runo kaikenkaikkiaan. Kiitos kommenteistasi ja suosikista. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!