Kaunokirjallisen työn esitys
Metsän oma hienohelma,
neiti Ruusu Rusakko.
Hän tarkka ompi kaikesta,
ei siis mikään hupakko!
Et rikkaruohon häivääkään
sa kasvimaaltans' löytää voi.
Kun reipas neiti Rusakko
siel päivät pitkät ahkeroi.
Vaan kerran eksyi Kaalimato
kasvimaalle pupusen.
Tuumi: "Täältä herkkulounaan
itselleni kahmaisen!"
Mut huomas' valpas rusakkomme
Kaalimato-herran.
Ei porkkanasta haukata
tää ehtinyt kuin kerran!
"Kuules mato, mokoma,
et porkkanoitain ryöstä!
Voin ruokaa kyllä tarjota,
mut vasta palkaks työstä!"
"Kirvat sekä etanat
sa pakosalle ajaa saat.
Jonka jälkeen kastelet
salaattipenkit ja vihannesmaat!"
Harkitsi herra Kaalimato
ehdotusta hetkisen.
Katseli komeaa kasvitarhaa,
ja antoi myöntävän vastauksen.
"Neiti Ruusu Rusakko,
on tarjoukses jalomielinen.
Toki tällaista komeutta
ma ilomielin vartioitsen!"
Niin tarha neiti Rusakon
komistui ja kukoisti.
Kun vartija-herra Kaalimato
siel aamusta iltaan päivysti.
Työn tiedot
Ruusu Rusakko
everdreamer
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 82 sanaa» Työ lisätty: 17.11 - 2007» Kommentoitu: 7 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Ja lastenrunosarja jatkuu, tällä kertaa pääosassa jänö ;D eli yrityksenä oli saada tämäkin kuulostamaan hieman vanhanaikaiselta riimirunolta, kuten tuo aiempi pöllöruno.
Kommentit
Meia
22:48 // 17.11 - 2007
Samaa mieltä Meim kanssa. Pidän tästä oikein kovasti. Vanhanaikainen riimirunous tulee omasta mielestäni oikein hyvin ilmi.
Wolfheart
22:56 // 17.11 - 2007
Hienoo tekstiä taas, sä oot pirun hyvä näissä. Mukava tunnelma, sellanen positiivinen, niin kuin hyvässä lastenrunossa pitääkin. Saat hyvän kirjan näistä vielä jonain päivänä.
GemineWings
23:41 // 17.11 - 2007
Wolfheart sanoikin jo sen, mitä en itse ehtinyt pukea sanoiksi: näistä tulisi aivan valtavan hyvä kirja, jos jaksat näitä lastenrunoja jatkaa pidemmällekin. Olisi mukavaa joskus vuosien saatossa omille mahdollisille lapsille lukea kaiken maailman Ruusu Rusakoita. :)
Taisinkin jo aikaisemmin sanoa, että mitä mieltä näistä olen. Mukavia, meneviä, tomeria runoja, joissa rytmi ja riimittely säilyvät luontevasti.
Hienoa. :)
dbgirl
15:13 // 18.11 - 2007
Parissa kappaleessa riimitykset hieman tökkivät mutta eivät mitenkään pahasti. Pääosin ne sujuvat mainiosti. Metka runo, hyväntuulinen. Hyvä tarina :)
dbgirl
21:19 // 18.11 - 2007
"Mut huomas' valpas rusakkomme
Kaalimato-herran.
Ei porkkanasta haukata
tää ehtinyt kuin kerran!"
Tässä toinen rivi on mielestäni hiukan liian lyhyt.
"Jonka jälkeen kastelet
salaattipenkit ja vihannesmaat!"
Tuossa jokin tökkäisee, toisessa rivissä. Mielestäni se on hieman liian pitkä, ei aivan täysin soinnu.
Mutta en näitä sano näitä ehdottomiksi totuuksiksi, nämä ovat vain minun mielipiteitäni. Jatka ihmeessä näiden kirjoittamista! :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!