Kaunokirjallisen työn esitys
Elämäni pieniä iloja
Minä katson ulos ikkunasta,
tuijotan pimeään tyhjyyteen.
Ja ajattelen
sinua.
Autojen valot halkovat hämärää.
Ne näyttävät meille sen
mitä olisimme jo halunneet unohtaa.
Muistatko,
kuinka makasit sohvalla,
venytellen kuin kissa.
En saanut silmiäni irti sinusta.
Olisin halunnut kuljettaa käsiäni kyljilläsi
tunnustella sitä löytämääsi luuta,
kuunnella hengitystäsi ja sydämenlyöntejäsi
Olisin halunnut valvoa kanssasi koko yön
puhua menneestä, tulevasta ja tuntemattomasta
kertoa sinulle koko tarinani
maata siinä sohvalla vieressäsi.
Miksi aamu tuli niin äkkiä?
Minä katson ulos ikkunasta,
tuijotan pimeään tyhjyyteen.
Ja ajattelen
sinua.
Autojen valot halkovat hämärää.
Ne näyttävät meille sen
mitä olisimme jo halunneet unohtaa.
Muistatko,
kuinka makasit sohvalla,
venytellen kuin kissa.
En saanut silmiäni irti sinusta.
Olisin halunnut kuljettaa käsiäni kyljilläsi
tunnustella sitä löytämääsi luuta,
kuunnella hengitystäsi ja sydämenlyöntejäsi
Olisin halunnut valvoa kanssasi koko yön
puhua menneestä, tulevasta ja tuntemattomasta
kertoa sinulle koko tarinani
maata siinä sohvalla vieressäsi.
Miksi aamu tuli niin äkkiä?
Työn tiedot
Elämäni pieniä iloja
December
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 54 sanaa» Työ lisätty: 18.11 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Muistoja.
Kommentit
Rock
18:05 // 18.11 - 2007
Vau. Todella tiivistunnelmainen ja haikea runo. Taitavasti kirjoitettu, kulkee vaivatta.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!