Kaunokirjallisen työn esitys

Toukokuun Niittö

Musta kuu ajaa meitä takaa
Pyhäin pilvien keskeltä
Se irvistää komeetoista rokkoisin kasvoin
Ja valaisee tien kohti manalaa

Sille ehdotin viljaa ja vettä ja tuulta
Sain ainoastaan sen tyhjiön
Jossa sydämet jäätyvät hellyyteen kiinni
Kun pakkanen virtaa päin elämää

On Toukokuu
Ja sen sylissä vanhene emme
Me muistamme vain Toukokuun
Sen kutreista vehreistä pidämme kiinni
Kunnes alttarimme on tyhjät

Sinä piilotit silmäsi
Tänä aikana kaaoksen, savun ja pommituksen
Rajamme pitäneet eivät
Ne koituivat kohtaloksemme

Meille isänmaa maksoi vain henkemme
Inhimillisyydentajumme
Alla valkoisen taivaan ja pimeän maan
Meidän lippumme palavat tuulen kosketuksessa

Työn tiedot

Toukokuun Niittö

Feral

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 71 sanaa» Työ lisätty: 22.11 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

Plyyh. Keltainen ja oranssi. Menee taas yli.

Kommentit

Ashrana

16:17 // 22.11 - 2007

Tästä ei kyllä helpolla saanut mitään irti.. piti pari kertaa lukaista, että tuli jotain mielikuvia. Sanoisin että mielikuvien paljous tässä vähän häiritsikin. Muutamat mielikuvat olivat loistokkaita, kuten "komeetoista rokkoisin kasvoin" mahtipontinen, mutta kaunis. Sitten rupesin miettimään runon ideaa... Eipä tullut mieleeni, mutta itse aina silloin tällöin kirjoittelen ja olen myös huomannut ettei tekstejä aina tajuta. Kyllä niissä silti jonkun idean pitää tulla ilmi. Haluaisitko valaista ? Pääni lyö tyhjää :)

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!