Kaunokirjallisen työn esitys
kylmyys jäädyttää mielen
Peikkotyttö tallustaa
pitkin pieniä elämän polkuja.
Risaisin sukin
jalat rakoilla.
Sielu kuin tulessa,
Kärsien
On silti pakko jatkaa.
Ei sillä pienellä peikkotytöllä
ole tietoa paremmasta huomisesta.
Väsyneenä elämään
ja itseensä
Hän silti toivoo.
Toivoo
että jostain löytyisi
Rakkaus.
Rakkaus joka on kadonnut
maailman pahuuteen.
Rakkaus joka pelastaisi
ja saisi heräämään
aamuisin silmät kirkkaina
ja avoimina
Uuteen huomiseen.
Samalla hän pelkää
että sukat ovat jo liian rikki
jalat liikaa rakoilla
ja toivo katoaa sielusta.
Ja silloin
peikkotyttö ei jaksa enää,
tallustaa poluilla
vaan hän pysähtyy.
Ja katoaa.
Peikkotyttö tallustaa
pitkin pieniä elämän polkuja.
Risaisin sukin
jalat rakoilla.
Sielu kuin tulessa,
Kärsien
On silti pakko jatkaa.
Ei sillä pienellä peikkotytöllä
ole tietoa paremmasta huomisesta.
Väsyneenä elämään
ja itseensä
Hän silti toivoo.
Toivoo
että jostain löytyisi
Rakkaus.
Rakkaus joka on kadonnut
maailman pahuuteen.
Rakkaus joka pelastaisi
ja saisi heräämään
aamuisin silmät kirkkaina
ja avoimina
Uuteen huomiseen.
Samalla hän pelkää
että sukat ovat jo liian rikki
jalat liikaa rakoilla
ja toivo katoaa sielusta.
Ja silloin
peikkotyttö ei jaksa enää,
tallustaa poluilla
vaan hän pysähtyy.
Ja katoaa.
Työn tiedot
kylmyys jäädyttää mielen
catza
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 56 sanaa» Työ lisätty: 23.11 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Runo ajalta jolloin sairastin..
Kommentit
suudelma
18:37 // 23.11 - 2007
Aah, kliseinen mutta äärimmäisen suloinen runo. Loppujen lopuksi pidin tästä, ja löysin sieltä monta persoonallistakin kohtaa. Ehkä tavallaan se kliseisyys on osa vetovoimaa tässä runossa. Oli se sitten tarkoituksellista tai ei.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!