Kaunokirjallisen työn esitys
Siinä he istuvat pöydän ääressä
Syövät sitä mikä peittää totuuden
Poika
nenä murtuneena, huuli halki,
sylkee verta lautaselle ja juo itseinhoaan
Tyttö itkee yhden kyyneleen, eikä tunne mitään
Hän ristii kätensä pöydän alla, mutta ei usko,
että kukaan kuulee raiskattua viattomuutta
Sokea äiti tyttärensä vierellä, silmä mustana,
ei näe itseään, kun ovi on lukittu kahleilla,
joiden avain on liian korkealla maahan poljetulle
Pöydän päässä uskoton isä,
puhtoisena kuin lakana, kertoo mikä on oikein
Vastauksena tappava hiljaisuus
Eikä yksikään katse kohtaa
Työn tiedot
Perheidylli
Paradigm
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 66 sanaa» Työ lisätty: 25.11 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
hiljaisuus...
Kommentit
Laurel
18:34 // 25.11 - 2007
Väkevästi maalattu kuva arkisesta helvetistä, joka on kulissien takana varmasti monelle turhankin tuttu. Omassa koulussani naispuolinen opettajamme tuli kouluun usein silmä mustana, mutta kukaan ei koskaan viitsinyt tai osannut kyseenalaistaa niitä tarinoita kuistilla kaatumisesta, ym.
Vaikka sen pahan näkee, niin siihen ei halua uskoa.
Ashrana
18:40 // 25.11 - 2007
Tässä on saatu tunteet hyvin tulkittaviksi. Pääsee hyvin mukaan tunnelmaan. Tässä on paljon hyviä ajatuksia... Lempparini oli ehdottomasti "joiden avain on liian korkealla maahan poljetulle " Pidän.
centaurea
19:11 // 11.12 - 2007
Hmmmm... Tää ei nyt ihan mene suosikkilinjalle, liian inhorealistinen tai jotenkin menee yli... Taisit sanoakin, ettei toi ole ihan realistinen, tai jotai, ja olit ihan oikeassa, nimenomaan siitä en tossa pidä. Mutta pidin tosta lopusta. Kuten tavallista.
"Vastauksena tappava hiljaisuus
Eikä yksikään katse kohtaa"
- toi kiteyttää paljon siitä tilanteesta. Suosikkihahmoksi meni tietty isä, niin raivostuttava tapaus että on suorastaan kiehtova.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!