Vastoin tahtoaan

mangotouch

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 34 sanaa» Työ lisätty: 30.11 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)

Tietoa työstä:

Ilmoitustaululla vastoin tahtoaan..

GemineWings

21:10 // 30.11 - 2007

Tähän on kyllä varastoitunut melkoinen surupatoutuma. :(

Kaunis runo, mukavaa lukea pitkästä aikaa runojasi. :)
Pidän tässä kovasti sanavalinnoista ja tietystä koruttomuudesta, vaikka mikään minimalistinen runo tämä ei olekaan. Sanotaan vaikka niin, että tässä ei ole liikaa asioita. Ajatus pysyy selkeänä, runko jämäkkänä.

Sydämeni löytyi ikkunasta
ilmoitusten joukosta

Minua ei etsitty, ei kaivattu
saatika annettu hyvään kotiin
Olin vain

Nämä kaksi säkeistöä ovat erityisen surullisia. Runominä on jäänyt odottamaan, että saisi vastarakkautta edes joltakin (tosin voimakkaana tulee tunne, että kaipaisi rakkautta vain yhdeltä tietyltä ihmiseltä, mutta uskoo, ettei tule koskaan sitä saamaan).
En osaa sanoin kuvailla tunnetta, minkä tämä runo minussa herättää. Minusta tämä on todella hieno runo, voimakkaalla tavalla henkilökohtainen, silti sellainen, joka sykähdyttää lukijaakin (itselleni sanottiin viimeisimmässä runossani samoin, lainaan vähäsen hänen sanojaan ^^). Hienosti on puettu ajatus sanoiksi.

Hmm. Neljänteen säkeistöön palatakseni vielä. :)
Joskus tuntuu olevansa valtavan yksin, ja ettei kelpaa kenellekään. Mutta eräänä päivänä omalta kohdaltani ymmärsin, että turha sitä on odottaa. Tärkein ajatus oli että "tulee kun on tullakseen", ei se odottamalla miksikään muutu. Samoin koin pienen asennoitumismuutoksen: eihän minun itseni tarvitse olla kenenkään rakkautta odottamassa. Kaikki MUUT saavat olla odottamassa MINUN rakkauttani. ;)
Noh. Vähän vakavoituen. :) Tuosta säkeistöstä heräsi ajatus, että miksi runominä jää ilmoitustaululle odottamaan jonkun rakkautta? Entä, jos hän irrottautuisikin ilmoitustaululta ja siirtyisikin ilmoitustaulun toiselle puolelle, katselemaan, josko siellä olisi muita sydämiä odottamassa. :)

Huh. Tämä runo sai todella ajattelemaan. :)
Pidän tästä suuresti. :)

suudelma

10:12 // 01.12 - 2007

Oi, kaunis runo! Aloituksestasi tuli vähän mieleen sellainen sananhelinäruno jossa on vain mätetty kauniita kielikuvia paperille merkityksiä ajattelematta. Sanavalintasi ovat silti oikein oivallisia, vaikkakin hieman vaikeatulkintaisia. Sitten tuossa geminenkin esille ottamassa kohdassa "sydämeni löytyi ikkunasta..." mielenkiintosi heräsi lopullisesti. Nämä säkeet todella saivat ajattelemaan ja (myöskin geminen mainitsema) surumielisyys on käsinkosketeltavaa.

Neljänneksi viimeinen rivi on erittäin aistikas ja koskettava, olet onnisutnut luomaan runon lopetukseen kutkuttavan herkän ja haavoittuvan olotilan. Ja sitten aivan loppu, eli kolme viiemistä riviä, olivat jotenkin niin sykähdyttävän haavojaannuolevat (:D voi ei, mitä minä puhun)että en voi kuin rakastua tähän runoon!

Otsikkoa jäin vielä sen verran miettimään, että sehän on y.3.p. tai m.3.p. mutta itse runo on kuitenkin kirjoitettu minä-muodossa elikkäs y.1.p.? Onko siis tarkoitus ajatella otsikon 'häntä' ja runon 'minää' eri henkilöinä? Vai oliko persoonan vaihdos vain ajatusleikki...?

Wolf

14:48 // 06.12 - 2007

Oivaltava runo. Viimeinen lause paketoi runon hyvin ja ilmentää naisellisuuttasi. Tunne että "kukaan ei kaipaa, vaikka olen näyteikkunalla" on tässä runossa hyvin keskeinen tunne. Kun olen nyt pari kertaa runon lukenut, niin tulee sellainen olo, että tämä kirjoituksesi vaatii minua kommentoimaan. En voi olla ajattelematta ajatuksiasi, jota ilmennät tässä tekstissäsi. Jos unohdetaan hetkeksi ihmiset, niin tämä runo voisi kertoa kengistä! sinultahan saattaa niitä löytyä pari paria? ;)

Sarpis

14:46 // 26.01 - 2008

"Talven kylmimpänä päivänä

sattumalta

löysin tunteeni alekorista"

Vaikka en juurikaan ymmärrä runoutta, niin toi oli helvetin hyvin kirjoitettu.