Kaunokirjallisen työn esitys
On olemassa eräs olento, jota lapset kutsuvat Unienkeliksi. Se ei näyttäydy aikuisille, eikä se liikuskele päiväsaikaan. Iltaisin se herää suuresta, pehmeästä vuoteestaan ja menee keittämään itselleen teetä. Se juo teetä ja lukee päivän lehden. Sillä on siniset raitasukat ja vaaleanpunaiset posket. Sen tossut ovat vitivalkoiset ja ne jättävät jälkeensä vaalean tomun.
Kun lehti on luettu Unienkeli menee makuuhuoneeseensa, ottaa naulakosta hempeän siniset siivet ja asettelee ne hellästi selkäänsä hyräillen hiljaa. Ne näyttävät niin heiveröisiltä, että pelkkä kosketuskin saisi ne hajoamaan. Sen jälkeen Unienkeli avaa huoneensa ikkunan ja antaa yön viileän tuulen puhaltaa sisään. Hän nousee ikkunalle ja loikkaa kevyen kevyesti taivaalle nukkuvan kaupungin ylle.
Ensimmäisenä hän lentää pienen Paulin luo. Pauli asuu vanhan kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Hän on vasta viiden, mutta tuntee jo Unienkelin oikein hyvin. Pauli istuu sängyllä pimeässä huoneessaan peitto tiukasti ympärillä. Unienkeli hymyilee hänelle ja kysyy miksei uni tule tänä iltana. Pauli osoittaa pelokkaana vaatekomeroonsa. Unienkeli huokaisee syvään ja harppoo suurin askelin komeron luo.
- Herra Mörkö, enkö minä ole jo sanonut, ettei tänne tarvitse tulla Paulia pelottelemaan, hän sanoo tuimana ja tarttuu karvaista, mustaa otusta niskasta kiinni. Hän kiikuttaa Herra Mörön Paulin huoneen oven luo ja pyytää poistumaan. Herra Mörkö mutisee jotakin närkästyneenä, mutta lähtee sitten matkoihinsa. Nyt Pauli hymyilee ja asettuu mukavasti vuoteeseensa. Unienkeli toivottaa hänelle hyvää yötä ja liitää sitten ikkunasta seuraavan unettoman lapsen luo.
Seuraavaksi hän menee Emilian luo. Emilia sanoo, että hän on jo iso tyttö, koska on jo kahdeksan vuotias. Silti hän on oikein kiitollinen, että Unienkeli vierailee aina tarvittaessa hänen luonaan. Unienkeli hyppää ikkunasta sisään ja arvaa heti Emilian ilmeestä mikä on vialla. Hän kävelee lähemmäksi sänkyä ja kurkistaa sen alle. Siellä ovat taas mörkökaksoset, Buu ja Böö. Ne kikattavat ilkikurisesti nähdessään Unienkelin.
- Eikö tästä olla jo puhuttu? Pojat, nyt pois sieltä, Unienkeli käskee kyllästyneenä.
- Onko pakko? pienet möröt inttävät.
- On. Emilian pitää päästä nukkumaan, mutta te kaksi häiritsette häntä, hän selittää jo varmaan tuhannen kerran. Buu ja Böö asustavat Emilian sängyn alla aika usein, vaikka Unienkeli onkin kieltänyt heitä tulemasta enää takaisin. Jälleen kerran möröt lähtevät, mutta Unienkeli tietää, että ne tulevat pian takaisin uudelleen.
- Nyt voit ruveta nukkumaan, Unienkeli sanoo hymyillen kirkassilmäiselle Emilialle. Häntä ei kuitenkaan vieläkään nukuta, joten Unienkeli päättää kertoa hänelle sadun. Hän istahtaa sängyn laidalle ja alkaa kertoa tarinaa heilutellen pieniä jalkojaan, niin että vaalea tomu pölisee tossuista. Pian Emilia vaipuu sikeään uneen ja Unienkeli jatkaa matkaansa.
Kun koko kierros on tehty Unienkeli palaa väsyneenä kotiinsa ja sujahtaa ikkunasta sisään. Hän ottaa hennot siipensä selästään ja laittaa ne takaisin naulaan. Sitten hän kömpii vuoteeseensa ja kuiskaa ennen nukahtamistaan:
- Nähdään taas huomen illalla, lapset.
Työn tiedot
Unienkeli
Nuohooja
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 423 sanaa» Työ lisätty: 15.12 - 2007» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Innostuin sitten kirjoittamaan lasten tarinan. :D Idea pälkähti päähän joskus yöllä ja päätin sitten seuraavana päivänä kirjoittaa ylös. Toivottavasti tämä ei ole ihan surkeimmasta päästä. ;)
...muokkailin vähän tekstin ulkoasua, toivottavasti se on nyt parempi.
Kommentit
Chandrie
13:55 // 15.12 - 2007
Ei, ei todellakaan ole surkeimmasta päästä. Ihastuneena luin tämän ja liian pikainen loppu oli pettymys. Saisit kertoa lisää Unienkelin töistä, ne alkoivat kiinnostaa minua hyvin paljon.
Kirjoitustyyli on helppolukuista ja pieni "lapsenomaisuus" - anteeksi, en osaa selittää paremmin - on mukava vivahde tarinan sävyyn.
Kiitos kauniista sadusta. :)
Nic
14:07 // 15.12 - 2007
Voi kun näyttäytyisikin aikuisille, niin ehkäpä tämänkin kirjoittaja saisi joskus edes vähän helpommin unta. Mukava satu (o:
Rats
19:04 // 16.12 - 2007
Aika lohduttava tarina! Voi kun asiat olisivatkin näin... :D Mutta minua vaivasi repliikeistä puuttuvat lainausmerkit ja rivinvälit! :o Hyvä tarina.
A-molli
19:14 // 07.03 - 2008
En ole ihan tämmöisten tarinoiden ystävä, pakko myöntää, mutta luinpa tämän silti.
Hyvä tarina muuten, ja ihan mukavasta aiheestakin. Pystyin jo kuvittelemaan tähän kuvituksen. ;o Ehkä se on ihan hyvä merkki... <;
Tämä oli kyllä nätti. :o
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!