Kaunokirjallisen työn esitys

Tanssi

Tyttö avaa oven hämärään saliin, jota neonvalot halkovat. Hän tuntee basson kaikkialla ympärillään, päässään, ja pian hänen sydämensä mukautuu sen tasaiseen jytkeeseen. Hän näkee ympärillään erivärisiä hahmoja; jotkut kimaltelevat ja räpyttelevät kuin perhoset, jotkut ovat tummia ja repaleisia kuin kadotettujen sielut lukittuna hautausmaalle. Tyttö levittää kätensä kuin haluaisi halata kaikkea tätä, hän alkaa pyöriä samalla kun nauru pulppuaa tytön suusta. Hän nostaa katseensa kattoon, kuvittelee näkevänsä siellä tähtiä. Tyttö pyörii, pyörii, ja ihmiset tarttuvat häntä käsistä ja alkavat hekin pyöriä. Syntyy piiri joka kieppuu ympäri salia, kadotetut sielut ja perhoset nauravat toistensa suuhun.

Tyttö irrottautuu piiristä, katsoo hetken nauravia ihmisiä ja kävelee syvemmälle pimeään saliin. Täällä istuvat narkkarit ja maksulliset naiset, jotka hymyilevät punatuilla huulillaan ohitseen käveleville miehille, jotka katsovat heidän satiinimekkoihin puettuja vartaloitaan ja kiharrettuja hiuksiaan. Naiset keinuvat miesten luo korkeilla koroillaan ja härnäävät näitä vuoroin painautumalla miehiä vasten ja irrottautumalla taas tanssiin. Naiset kikattavt ja kiljuvat, heidän silmänsä kimaltavat ja huulensa kuiskivat houkuttelevia lauseita. Narkkarit eivät kiinnitä huomiotaan naisiin, he ovat keskittyneet päänsä sisällä kieppuviin väreihin ja valoihin. He eivät syö eivätkä nuku, ja heidän elämänsä loppuu joko huumeiden yliannostukseen tai siihen, että heidän ruumiinsa kuihtuu ravinnon puutteesta.

Tyttö näkee tunnelin päässä pienen nuotion, jonka ympärille kerjäläiset ovat kerääntyneet. Heillä on likaisen harmaasta ja ruskeasta säkkikankaasta tehdyt viitat, ja heidän paljaiden jalkojensa nahka on kovettunut kestämään lasia ja pakkasta. Posket ovat kuopalla ja silmät tottuneet hämärään. Luut törröttävät riutuneista vartaloista ja iho on vaaleaa kuin lumi, se on myös yhtä likaista kun suurkaupunkien lumi. Tyttö ei mene lähemmäs, koska jos joku astuu lähemmäs nuotiota, kerjäläiset ovat hänen kimpussaan, sillä he ovat tottuneet syömään rottia ja ihmislihaa. Nahastasi he tekevät vuoret säkkikangasviittoihinsa, ja luusi he kaluavat kuin nälkäiset koirat. Kerjäläisillä ei ole sielua, tunteita tai moraalia.

Tyttö palaa takaisin saliin, jossa piiri jatkaa yhä pyörimistään. Kädet ojentautuvat tyttöä kohti ja sieppaavat tämän mukaan tanssiin. Piirin vauhti kiihtyy kiihtymistään, sielut ja perhoset huutavat ja kirkuvat yhä kovempaa kunnes kädet irtautuvat käsistä ja kaikki kaatuilevat toistensa päälle. Tyttö jää selälleen makaamaan ja katsoo kattoon, jossa tähdet nauravat hänelle. Kun aamu alkaa sarastaa, miehet keräävät vaatteensa, perhoset lentävät ulos salista kadotetut sielut peräsään jättäen tytön, naiset, narkkarit ja kerjäläiset, kunnes tulee taas ilta ja kaikki alkaa alusta loppuakseen taas aamun sarastukseen.

Työn tiedot

Tanssi

December

» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 366 sanaa» Työ lisätty: 19.12 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

Vanhempaa tuotantoani.

Kommentit

sampsa

18:03 // 22.12 - 2007

Viimeinen kappale oli ihan jees. Tosin tässä pitäisi painautua syvemmälle alamaailman rientoihin ja psykedeelisiin tiloihin. "Täällä istuvat narkkarit ja maksulliset naiset" EI näin! Narkkarit eivät käy maksullisissa naisissa, eivätkä pyöri samoissa mestoissa. Tosin maksulliset naiset ovat usein narkkareita. Narkkari sanan käyttö on myös vähän kornia. Ihan jees, mutta ei mikään huippu. Kehittämistä kaipailee jokseenkin paljon.

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!