Kaunokirjallisen työn esitys
Kannon nokalta näkee kauas
Minulta ei koskaan ole puuttunut mitään, koska minulla on paras ystäväni. Monien mielestä parhaalta ystävältäni puuttuu jotain, monet sanoivat hänen olevan hullu. Erikoinen hän on minunkin mielestäni ja me kaksi olemme hyvin erilaisia.
Sanotaan, että Pariisi on rakkauden kaupunki. Minulle rakkauden kaupunki on aina kuitenkin ollut Reykjavik. Haluaisin asua Reykjavikissa. Viileässä Reykjavikissa. Reykjavikissa, jossa syödään paljon kalaa. Haluaisin muuttaa sinne yhdessä ystäväni kanssa. Ystävääni ihmetytti aina miksi haluaisin olla jossain muualla, kun voin olla täällä. Hänen oli tapana nousta kannolle ja sanoa: ”Se kaikki, minkä tämän kannon päältä näen on minulle rakkautta. Ja muista, kannon nokalta näkee kauas.” Niin tehdessään hän sai minut aina hiljaiseksi. Ja me pysyimme täällä.
Outona häntä pidettiin hänen ulkomuotonsa ja harrastustensa vuoksi. Monet paheksuivat häntä, sillä hän ei ollut lainkaan siisti tai naisellinen. Muotia olivat villaneuleet ja pitkät kynnet. Hän sanoi, että villatakit kutittavat ja pitkät kynnet ovat ikävän tuntuiset. Hän sanoi minulle: ”Muista, että todellinen kauneus on sitä, mikä tuntuu hyvältä”. Niillä sanoilla hän sai minut aina puolelleen. Leikkasimme kyntemme aivan lyhyiksi, pukeuduimme suurin takkeihin ja annoimme muiden paheksua.
Hän harrasti valokuvausta, jota pidettiinkin aivan kelpo harrastuksena. Hänen suosikkikuvauskohteitaan olivat kuitenkin varjot. Hän jahtasi ihmisiä räpsien kuvia ja samalla toistellen, kuinka upeilta heidän varjonsa näyttivät. Monet suivaantuivat siitä niin, että loppujen lopuksi hänelle ei enää annettu lupaa kuvata ulkona. Se ei kuitenkaan häntä lannistanut. Hetken hän pohti, miten pystyisi kuvaamaan varjoja sisätiloissa. Hän päätyi ostamaan asunnon, jossa oli suuret ikkunat. Ilta-auringon täyttäessä hänen asuntonsa hän kuvasi varjojamme ja sanoi minulle: ”Muiden mielipiteet eivät vaikuta meidän unelmiimme, muista se.” Sitten hän veti kaihtimet ikkunoiden eteen.
Monet sanoivat, että hänellä on minuun huono vaikutus. Ei ole sopivaa liikkua moisen höpsön seurassa. Nyt ystäväni on menossa pois ja sen takia ovat monet salaa helpottuneita, vaikka näkevät minun olevan surullinen. Minusta voi vihdoin tulla kunnollinen. Mutta minusta ystäväni teki minusta kunnollisen. Hän opetti mitä todellinen kauneus on ja että meidän unelmamme ovat meidän, eivätkä kenenkään muun. Mutta nyt hän on menossa pois eikä minulla ole enää mitään. Ei ole edes Reykjavikia, koska en voi kokea sitä hänen kanssaan. Silloin muistan, että hän halusi kokea tämän. Me koimme yhdessä kaiken sen, minkä hän pystyi näkemään kannolla seistessään. Se saattaa tuntua vähäiseltä, mutta totuus on, että kannon nokalta näkee kauas.
Kannon nokalta näkee kauas
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 371 sanaa» Työ lisätty: 31.12 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
Koulutyö tältä syksyltä. Ystävän patistamana postaan tämän :-).
19:27 // 31.12 - 2007
Oi kun minullakin olisi tuollainen ystävä. Tämä on mukava, koskettava ja suloinen novelli! Ainoa, mikä pisti silmään oli tuossa viimeisillä riveillä..
Tarkoittaako "mennä pois" kuolemista?
20:32 // 31.12 - 2007
ihq
21:57 // 17.01 - 2008
Tämä on niin kaunis tämä tarina! Aina kun luen tämän minulle tulee sellainen olo, että tämä kertoisi erilaisesta rakkaudesta
19:35 // 13.03 - 2008
tämä on ihana ! :o
pakko suosikoida .
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!