Kaunokirjallisen työn esitys
Yön sylissä
Kävelen
ja hiekkaa siirtyy jalanjälkieni tieltä.
Juoksen
ja seinät syövät kaikuni.
Ja yö,
se on minulle syli.
Se puristaa aivan liian lujaa,
ei päästä irti.
Minä istun vain yön sylissä ja olen tunnoton.
Varpaissani hiekkaa.
Pilvi,
taivaan pieni karitsa,
tummunut,
mustaksi.
Siirtyy jonkin suuremman tieltä,
kuu hymyilee minulle.
Ensimmäistä kertaa.
Kuu hymyilee minulle.
Kävelen
ja hiekkaa siirtyy jalanjälkieni tieltä.
Juoksen
ja seinät syövät kaikuni.
Ja yö,
se on minulle syli.
Se puristaa aivan liian lujaa,
ei päästä irti.
Minä istun vain yön sylissä ja olen tunnoton.
Varpaissani hiekkaa.
Pilvi,
taivaan pieni karitsa,
tummunut,
mustaksi.
Siirtyy jonkin suuremman tieltä,
kuu hymyilee minulle.
Ensimmäistä kertaa.
Kuu hymyilee minulle.
Työn tiedot
Yön sylissä
eveveve
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 42 sanaa» Työ lisätty: 11.01 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
äidinkielen tunnilla joskus kirjoitin, kun aiheena olivat kielikuvat ja niiden käyttö ja tulkitseminen runoissa.:)
Kommentit
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!