Kaunokirjallisen työn esitys
Ateistit sanovat olevansa oikeassa vakaumuksensa suhteen. He väittävät, että on totuus, että jumalia ei voi olla olemassa. He tuovat ilmi, että perustavat mielipiteensä tieteelliseen ja matemaattiseen totuuteen. Onko asia kuitenkaan näin?
Teistit eivät voi todistaa jumalien olemassaoloa, ateistit eivät jumalien olemassaolon mahdottomuutta. Koska olemattomuutta ei voida todistaa, niin ei myöskään voida sanoa, että todennäköisyys jumalien olemattomuudelle olisi 100%. Se, että ateisti väittää, että ilman todisteita jumalia ei ole olemassa, on invalidi argumentti. ”Jumalia ole olemassa ja se on 100%:n varma asia” on väite, joka tulee kyetä todistamaan tai sitä ei voida kutsua tieteelliseksi tosiasiaksi. Eli siis, koska todennäköisyys jumalien olemattomuudelle ei ole 100%, ei voida sanoa, että jumalia ei ole olemassa; sellainen väite ei perustuisi tieteellisille todennäköisyyksille, taikka tieteellisille todisteille. Voidaan sanoa, että on äärimmäisen epätodennäköistä, että jumaluuksia olisi olemassa, mutta mahdotonta ei ole sekään. Kuten jo aikaisemmin sanoin – edes tiede ei väitä niin.
Se, että ateistit vetoavat siihen, että teisteillä on todistustaakka ei ole argumentti, joka kumoaisi jumalien olemassaolon mahdollisuuden. Todisteiden olemattomuus kun ei ole todiste olemattomuudesta. Otan tässä vaiheessa tekstiä esille kahvipuska-vertaukseni havainnollistaakseni asiaa.
600-luvulla tiedemiehillä ei ollut todisteita sellaisen kuin kahvipuskan (Coffea arabica) olemassaolosta. Se, että todisteita ei ollut saatavilla tarkoitti siis, että sellaista asiaa kuin kahvipuska ei ollut olemassa? Kahvipuskasta tuli oleva vasta, kun todisteet sen olemassaololle löydettiin?
Entä oliko maapallo (Tellus) litteä 1000-luvulla, koska ei ollut todisteita siitä, että maapallo olisi pyöreäkään? Aikalainen tiedehän oli litteyden puolesta, eli tuohon aikaan nähtiin, että on todennäköisempää, että maapallo on litteä kuin pyöreä.
Voidaanko siis sanoa, että todellisuus ja maailmankaikkeus muuttuvat systemaattisesti tieteen mukaiseksi, jotta tiede olisi aina oikeassa ja lopullinen totuus? Vastaus on lyhyt ja yksinkertainen: Ei. Tiede ei ole välttämättä totuus. Se heijastelee ihmisen luomaa loogista ajattelua, joka on sidottu aikakauteen, saatavilla olevaan tietoon ja ihmiseen. Koska ihminen, eikä ihmisen luoma logiikka tiedä kaikkea, voidaan perustellusti sanoa, että tiede ei ole totuus. Tiede on uskoa todennäköisyyksiin, ja niiden ottamista huomioon. Koska tiede ei kuitenkaan tunne kaikkea olemassa olevaa tietoa on perusteltua kyseenalaistaa nykytieteen sokea usko siihen, että todennäköisyys olisi nykytieteen määrittelemänä totuus.
Se, että todennäköisyys jumalien olemattomuudelle olisi nykytieteen mukaan 99,999%, niin sekin lasku perustuisi vain niihin tekijöihin jotka me tunnemme. Koska emme tunne kaikkia tekijöitä, vakaumuksemme ei perustu totuuteen vaan sen vaillinaiseen heijastumaan.
Vaikka todennäköisyys jumalien olemattomuudelle olisikin lopulta se 99,999%, niin silti olisi olemassa 0,001% mahdollisuus niiden olemassaoloon. 99,999% kun ei ole sama asia kuin 100%. Edes tiede ei siis logiikallaan voi sanoa, että jumalia ei voisi olla olemassa. Ateistit eivät siis voi väittää edes tieteen turvin, että jumalien olemassaolo olisi mahdottomuus.
Työn tiedot
Epätodennäköisyys ei ole todiste olemassaolon mahdottomuudesta
Zacke
» Kategoria: Kirjallisuus » Asiatekstit» Työn pituus: 419 sanaa» Työ lisätty: 20.01 - 2008» Kommentoitu: 6 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Jatkoa edelliselle pohdinnalle.
Kommentit
Elemental
16:29 // 20.01 - 2008
Tekstissä on hyvä pointti, joka on kiistatta tosi. Olisit toki voinut miettiä asiaa myös uskovaisten kannalta, sillä eivät hekään pysty todistamaan uskomuksiaan todeksi, eivät ainakaan vielä ole pystyneet.
Zacke
19:02 // 20.01 - 2008
Minua ei sinäänsä uskovaiset kiinnosta, koska tiedän, että uskovaiset eivät edes väitä olevansa rationaalisia: )
dbgirl
20:28 // 20.01 - 2008
Hieno kirjoitus. Tosin tähän olisit voinut lisätä jotain omaa lisää sillä hyvin monet ihmiset ajattelevat noin. Tämä ei siis ole persoonallinen teksti. Ymmärrän toki sen, että tämä ei ole kaunokirjallinen työ. Mutta silti :) Suosikki.
Zacke
20:31 // 20.01 - 2008
Kiitän kovasti!: ) Toki, lähinnä halusin koota selkeästi ajatuksia asiasta. Kiitän kovasti suosikista: )
Possessiivisuffiksi
21:17 // 25.02 - 2008
Mielenkiintoinen teksti... Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että uskonnot ja jumalat lakkaavat olemasta juuri silloin, kun ne lakkaavat olemasta uskonasioita. Tässä mielessä on tarpeettomampaa pyrkiä todistamaan jumalien olemassaoloa kuin niiden olemassaolemattomuutta, joka sekin liene turhaa.
Tuosta Maapallon litteyskäsitteestä on kahtalaista käsitystä. Aikalainen tiede tiesi maapallon pyöreäksi, mutta maalla asuneet maallikot sen sijaan saattoivat uskoa asuvansa litteällä maankuorella. Litteyskäsitys voi olla myös myöhempien aikojen keksimää "mustamaalausta". Pyöreyden saattoi todeta kuunpimennyksestä (Maan varjon muoto) tai siitä, että kaikkoavista laivoista näki viimeisenä mastot. (Eräs tähtitieteen proffa jutteli näistä asioista.)
Matematiikkaa täytyy hämmentää puolestaan sillä, että 0,99999... = 1. Tämän voi todistaa kertomalla 1/3 = 0,3333333... puolittain kolmella. (Itse asiassa voidaan todistaa, että 0,99999... on suurempi tai yhtäsuuri kuin 1!) Matematiikassa on muutenkin asioita, jotka voidaan saman aikaan todistaa sekä todeksi että epätodeksi, joten edes matematiikalla ei voi todistaa aukottomasti jumaluuden olemassaoloa tai olemassaolemattomuutta. Ja tähän vedoten joudun siis kumoamaan myös omat kommenttini ;D
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!