Kaunokirjallisen työn esitys
Repaleiset verhot
siivilöivät auringonvalosta
varjojen tanssin
ajan kellastamille seinille,
joissa ennen kaikui
ilo ja nauru...
Syksyn katse
läpi haljenneen lasin...
Menneisyyden henki
vaeltaa tyhjyydessä
ikkunan luo...
Ja tuijottaa takaisin.
Kauan sitten
aika oli tulevaisuutta.
Ja silmänräpäyksessä
se muuttui menneeksi...
Mikä kerran oli,
ei enää palaa...
Työn tiedot
"Viimeinen syksy"
everdreamer
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 28 sanaa» Työ lisätty: 20.01 - 2008» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Ennen kuin alatte kitisemään kliseisestä ilmaisusta, niin tämä runo on vain ja ainoastaan tribute to wolfheartin valokuvalle 'Viimeinen syksy' ->
http://www.harhakuva.org/view/93681 ;) eli tällaisia säkeitä nyt sitte tuli mieleen kuvaa katsellessa.
Kommentit
dbgirl
20:21 // 20.01 - 2008
Minäkin pidin tuosta kuvasta :)
Tässä on joitain kohtia, jotka hieman töksähtävät. Nuo kolmoispisteet hieman mietityttävät, se on tehokas keino mutta joskus se ei vain toimi. Mielestäni se toimii tässä vain viimeisessä kappaleessa. Tehokeinoja pitää käyttää säästäen, muuten sen voima ehtyy. Runollisuutta ja henkevyyttä löytyy, sellaista vanhanaikaista tunnelmaa. Kaunis :)
Wolfheart
21:24 // 20.01 - 2008
Olen niin otettu tästä ettei mitään määrää, tunnelman sanoiksi sait. Kymmenen vuoden päästä yhteinen valokuva kautta runokirja..? ;)
GemineWings
22:26 // 25.01 - 2008
Äh. Minä niin vannoin tulevani kommentoimaan, mutta unohtui sitten. Nyt muistin. :D
"Ajan kellastamille seinille", jostakin syystä tuo säe on kaikista eniten mieleeni. Kuvastaa täydellisesti Wolfheartin kuvaa.
Kauniisti osaat maalata kuvan sanoiksi, runossa on kauniin haikea tunnelma mukana.
Samoin kolmas säkeistö on erityisen kauniin kuuloinen:
Kauan sitten
aika oli tulevaisuutta.
Ja silmänräpäyksessä
se muuttui menneeksi
Tuo on erityisen kaunis kohta koko runossa.
Pidän tästä. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!