Kaunokirjallisen työn esitys
Ihme
Istuin sohvallani koomanomaisessa tilassa. Television kanavat vaihtuivat rivakasti silmieni edessä, esittäen ohjelmiston yksipuolista kirjoa. Istuin siinä pelkkä pyyhe suojanani ja sekin oli puoliksi valahtanut pois päältäni. Kello oli vasta kahdeksan illalla, eikä pornoa näytettäisi ennen keskiyötä. Minä en omista mitään muuta viihdykettä, kuin tämän 28 tuumaisen television. Eikä sieltä saatana tule mitään muuta, kuin täydellisen naisen metsästystä.
Tällä hetkellä minulla on äärimmäisen tylsää, minulla ei ole mitään. Olen turhautunut näihin päiviin, kun ei ole mitään tekemistä, ei mitään mihin mennä. Näitä päiviäkin on viikossa seitsemän kappaletta. Nukahdan kolmen aikaa yöllä, herään keskipäivällä. Nousen ylös, keitän kahvit ja alan tuijottamaan televisiota.
Voi helvetti!
Sammutan television. Ehkä minä saisin mieleeni jotakin, mitä voisin tehdä. Edes jotain pientä. Koitan saada aivosoluni törmäämään toisiinsa, mutta turhaan. Tämä ääretön hiljaisuus häiritsee minua. Kaikki muut talon asukkaat ovat töissä, mutta minä istun hiljaa sohvallani, täysin koomassa.
Pääni kallistuu painostaa oikealle. Näen vain tyhjän valkoisen, mutta tupakasta kellertyneen seinän. Katson sitä hetken, kunnes kuulen seinän takaa jonkin kilahtavan. Talo ei näemmä olekaan ihan tyhjä. Olen ilmeisesti saanut seinänaapurin.
Kuulen huutoa ja ähkimistä. Miten se voi kuulua noin hyvin seinän läpi? Painan pääni seinää vasten, mutta ääni tuntuu vain hiljenevän, en enää kuule ähkimistä. Kai se loppui.
Asetun taas kunnolla sohvalle, mutta ääni koveni taas. Mitä ihmettä?
Tutkin seinää hieman. Voiko seinässä olla pieni reikä, joka johtaa naapuriini? Siirrän sohvaa hieman, kunnes näen pienen pienen aukon. Koitan kurkistaa siitä, mutta juuri mitään ei näy. Painan pientä, vain nuppineulan kokoista reikää, jolloin sormeni painuu reiästä sisään ja pieni pala maalia murentuu lattialle.
Äänet hiljentyivät täysin. Sormeni osui johonkin pehmeään ja kosteaan. Kosteus oli jotakin ylimääräistä. Ei ole vaikea arvata, että naapurissa tehdään siis putkiremonttia.
Painan sormeni taas sisään ja pyörittelen sormeani hieman. Nyt sormen päässäni tuntuu viileältä, ilmeisesti johonkin tyhjään kohtaan seinän sisällä. Yllättäen jokin tarrasin sormeeni, säikähdin ja vedin sormeni pois.
\"Mitä hel..?\", kuului seinän molemmin puolin.
Katsoin reikään ja näin jotain todella kummallista. Seinän edessä seisoi joku, jolla oli vihreä paita yllään. Onko seinä näin ohut?
Työnnän sormeni seinään, jolloin maali murtuu enemmän. Saan nyt kaksi sormea työnnettyä reiästä. Sisäosa on täysin kostea. Ilmeisesti putket ovat hajonneet pahastikin. Vedän sormet pois ja katson taas sisään. Joku näytti juuri tuijottavan takaisin ja poistuvat seinän edestä, huomaamatta minun tuijottavan. Hän poistui kokonaan, jolloin näin jotain todella kummallista. Seinä taustalla oli vihreää kaakelia ja siellä oli valkoinen ovi, jossa oli ikkuna. Oven takaa käveli joku ohi.
Aloin kaivamaan reikää sormillani. Kohta minun koko käteni mahtui sinne. Kuulin ähkintää ja huutamista. Se vain yllytti minua. Aloin kaivamaan, kunnes reikä oli pääni kokoinen. Nyt tai ei koskaan, työnsin pääni seinästä ja samantien joku alkoi vetää hiuksistani. Yritin ottaa seinästä tukea ja vetää pääni takaisin, mutta seinä hajosi käsieni kohdalta ja joku veti minua seinän läpi. Kuulin kiljumista ja huutoa, tavaroiden kilinää ja outoa piipitystä. Kiljunta yltyi huutamiseksi ja huudot kaikuivat huoneen seinistä.
Lopulta jalkani putosivat seinän toiselta puolelta maahan ja olin kokokaan toisessa huoneessa. Hengitin kiihdyksissäni ja katsoin ympärilleni. Huone oli täynnä lääkäreitä, jotka katsoivat minua silmät pyöreinä.
\"Mitä, missä minä oikein olen?\", sain kysyttyä. Huomasin käteni olevan aivan veressä. Naamani oli kostea ja nuolaisin huuliani - ne maistuivat vereltä. Katsoin lääkäreitä, jotka katsoivat edelleen minua. Ja pian minut vetänyt lääkäri katsoi minun yläpuolelleni. Käännyin katsomaan ja näin jotakin. Hätkähdin. En erottanut muuta kuin verta. Nousin seisomaan ja säikähdin ja otin askeleen taaksepäin. Edessäni oli pöytä, jonka päällä makasi kuollut nainen. Olinko..?
Olinko tullut ulos.. hänestä?
Istuin sohvallani koomanomaisessa tilassa. Television kanavat vaihtuivat rivakasti silmieni edessä, esittäen ohjelmiston yksipuolista kirjoa. Istuin siinä pelkkä pyyhe suojanani ja sekin oli puoliksi valahtanut pois päältäni. Kello oli vasta kahdeksan illalla, eikä pornoa näytettäisi ennen keskiyötä. Minä en omista mitään muuta viihdykettä, kuin tämän 28 tuumaisen television. Eikä sieltä saatana tule mitään muuta, kuin täydellisen naisen metsästystä.
Tällä hetkellä minulla on äärimmäisen tylsää, minulla ei ole mitään. Olen turhautunut näihin päiviin, kun ei ole mitään tekemistä, ei mitään mihin mennä. Näitä päiviäkin on viikossa seitsemän kappaletta. Nukahdan kolmen aikaa yöllä, herään keskipäivällä. Nousen ylös, keitän kahvit ja alan tuijottamaan televisiota.
Voi helvetti!
Sammutan television. Ehkä minä saisin mieleeni jotakin, mitä voisin tehdä. Edes jotain pientä. Koitan saada aivosoluni törmäämään toisiinsa, mutta turhaan. Tämä ääretön hiljaisuus häiritsee minua. Kaikki muut talon asukkaat ovat töissä, mutta minä istun hiljaa sohvallani, täysin koomassa.
Pääni kallistuu painostaa oikealle. Näen vain tyhjän valkoisen, mutta tupakasta kellertyneen seinän. Katson sitä hetken, kunnes kuulen seinän takaa jonkin kilahtavan. Talo ei näemmä olekaan ihan tyhjä. Olen ilmeisesti saanut seinänaapurin.
Kuulen huutoa ja ähkimistä. Miten se voi kuulua noin hyvin seinän läpi? Painan pääni seinää vasten, mutta ääni tuntuu vain hiljenevän, en enää kuule ähkimistä. Kai se loppui.
Asetun taas kunnolla sohvalle, mutta ääni koveni taas. Mitä ihmettä?
Tutkin seinää hieman. Voiko seinässä olla pieni reikä, joka johtaa naapuriini? Siirrän sohvaa hieman, kunnes näen pienen pienen aukon. Koitan kurkistaa siitä, mutta juuri mitään ei näy. Painan pientä, vain nuppineulan kokoista reikää, jolloin sormeni painuu reiästä sisään ja pieni pala maalia murentuu lattialle.
Äänet hiljentyivät täysin. Sormeni osui johonkin pehmeään ja kosteaan. Kosteus oli jotakin ylimääräistä. Ei ole vaikea arvata, että naapurissa tehdään siis putkiremonttia.
Painan sormeni taas sisään ja pyörittelen sormeani hieman. Nyt sormen päässäni tuntuu viileältä, ilmeisesti johonkin tyhjään kohtaan seinän sisällä. Yllättäen jokin tarrasin sormeeni, säikähdin ja vedin sormeni pois.
\"Mitä hel..?\", kuului seinän molemmin puolin.
Katsoin reikään ja näin jotain todella kummallista. Seinän edessä seisoi joku, jolla oli vihreä paita yllään. Onko seinä näin ohut?
Työnnän sormeni seinään, jolloin maali murtuu enemmän. Saan nyt kaksi sormea työnnettyä reiästä. Sisäosa on täysin kostea. Ilmeisesti putket ovat hajonneet pahastikin. Vedän sormet pois ja katson taas sisään. Joku näytti juuri tuijottavan takaisin ja poistuvat seinän edestä, huomaamatta minun tuijottavan. Hän poistui kokonaan, jolloin näin jotain todella kummallista. Seinä taustalla oli vihreää kaakelia ja siellä oli valkoinen ovi, jossa oli ikkuna. Oven takaa käveli joku ohi.
Aloin kaivamaan reikää sormillani. Kohta minun koko käteni mahtui sinne. Kuulin ähkintää ja huutamista. Se vain yllytti minua. Aloin kaivamaan, kunnes reikä oli pääni kokoinen. Nyt tai ei koskaan, työnsin pääni seinästä ja samantien joku alkoi vetää hiuksistani. Yritin ottaa seinästä tukea ja vetää pääni takaisin, mutta seinä hajosi käsieni kohdalta ja joku veti minua seinän läpi. Kuulin kiljumista ja huutoa, tavaroiden kilinää ja outoa piipitystä. Kiljunta yltyi huutamiseksi ja huudot kaikuivat huoneen seinistä.
Lopulta jalkani putosivat seinän toiselta puolelta maahan ja olin kokokaan toisessa huoneessa. Hengitin kiihdyksissäni ja katsoin ympärilleni. Huone oli täynnä lääkäreitä, jotka katsoivat minua silmät pyöreinä.
\"Mitä, missä minä oikein olen?\", sain kysyttyä. Huomasin käteni olevan aivan veressä. Naamani oli kostea ja nuolaisin huuliani - ne maistuivat vereltä. Katsoin lääkäreitä, jotka katsoivat edelleen minua. Ja pian minut vetänyt lääkäri katsoi minun yläpuolelleni. Käännyin katsomaan ja näin jotakin. Hätkähdin. En erottanut muuta kuin verta. Nousin seisomaan ja säikähdin ja otin askeleen taaksepäin. Edessäni oli pöytä, jonka päällä makasi kuollut nainen. Olinko..?
Olinko tullut ulos.. hänestä?
Työn tiedot
Ihme
Ikhtus
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 549 sanaa» Työ lisätty: 26.01 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tämä oli nopea työ. En edes muistanut koko ideaa, ennen kuin löysin tästä tekemäni muistiinpanot. Näitä löytyy aina välillä tietokoneen syövereistä :)
Kuten sanoin, nopea työ, eikä järin hyvä. Palvelee tosin tyyliäni hyvin.
ps. korjailen työtä myöhemmin, jos on tarvetta. nyt oli vain fiiliksiä kirjottaa ja pakko saada jotain aikaiseksi.
Kommentit
Airy
17:08 // 26.01 - 2008
haha. aika yllättävä lopetus, kiva. kiitos. kyl täst tulee (Juho Horkka) 9C
Siir474
22:21 // 26.01 - 2008
Olipa jotenkin outo, ja arvasin että se 'reikä' oli joku joka liitty ihmiseen :D
Mutta niinkun on jo sanottu, ihan mukavaa luettavaa :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!