Kaunokirjallisen työn esitys
Tulet sen näkemään
Liimasit purukumisi penkin alle, luulit ettei kukaan huomaa. Mutta minä huomasin. Kaivoit nenääsi kun luulit ettei kukaan huomaa. Minäpä huomasin. Äiti oli aina kieltänyt minua kaivamasta nenääni julkisilla paikoilla.
Käytin ennen mustaa hattua, jossa oli leveä lieri, ja punainen nauha ympärillä. En suostunut ottamaan hattua pois koulussakaan. Olisin halunnut nukkuakin se päässä, mutta äiti kielsi ja piilotti hatun aina yön ajaksi kaappiinsa. Tiesin kyllä missä hattu oli, mutta en ikinä hakenut sitä pois. Yhtenä päivänä sinulla oli samanlainen hattu päässäsi.
Poltin omani heti kun pääsin kotiin.
Ennen sanoit minulle aina, ettei punainen hiustenväri sovi silmieni ruskean kanssa. Minä käskin sinua painumaan vittuun. Et koskaan totellut. En oikeasti olisi halunnutkaan sinun tottelevan. Tiesin itsekin ettei punainen sopinut minulle, mutta äitini pakotti minut värjäämään hiuksiani.
Kun polttelin tupakkaa koulun alikulkutunnelissa koulun jälkeen, pysäytit pyöräsi kohdallani ja kysyit jämiä. Tyrkkäsin tupakan sinulle ja kävelin tieheni. En oikeasti edes pitänyt tupakasta, poltin sitä vain huvikseni. Ei ollut parempaakaan tekemistä. Kotona poltin aina ikkunasta, kunnes äiti tuli ja repi tupakan kädestäni. Sinä et perkele polta, hän huusi ja poltti tupakan nopeasti itse loppuun. Hän ei koskaan ihmetellyt minne hänen askinsa katosivat.
Istuskelin junaradan viereisellä penkillä ja kuuntelin musiikkia. Sinä kävelit hitaasti luokseni ja istahdit viereeni.
"Taivas on punainen", huomautit ja osoitit taivaalle. Huokaisin ja katsoin taivasta kyllästyneenä. Kun olin pieni, äiti kertoi että jos taivas on punainen, jossain on sota. Silloin minä uskoin sen. Uskon vieläkin.
Kysyit minulta kun täytin 11, ovatko kuukautiseni alkaneet jo. En vastannut mitään. En tiennyt mitkä kuukautiset olivat.
Kerran löysin veriläikän alushousuistani. Luulin kuolevani. Äiti kertoi että se on luonnollista, ja antoi minulle juttuja joita kutsui "aikuisten vaipoiksi".
"Käyttääkö isäkin tällaisia?" kysyin, ja äiti nauroi. En tajunnut sanoneeni jotain hauskaa.
Enää sinä et pysäytä pyörääsi alikulkutunnelissa tai huomauttele hiustenväristäni. Äiti nukkuu ikiunta. Minä silti vieläkin muistan punaisen taivaan, ja sen ettei isä käytä aikuisten vaippoja.
Tänään tuntuu taas pahemmalta kuin eilen.
Liimasit purukumisi penkin alle, luulit ettei kukaan huomaa. Mutta minä huomasin. Kaivoit nenääsi kun luulit ettei kukaan huomaa. Minäpä huomasin. Äiti oli aina kieltänyt minua kaivamasta nenääni julkisilla paikoilla.
Käytin ennen mustaa hattua, jossa oli leveä lieri, ja punainen nauha ympärillä. En suostunut ottamaan hattua pois koulussakaan. Olisin halunnut nukkuakin se päässä, mutta äiti kielsi ja piilotti hatun aina yön ajaksi kaappiinsa. Tiesin kyllä missä hattu oli, mutta en ikinä hakenut sitä pois. Yhtenä päivänä sinulla oli samanlainen hattu päässäsi.
Poltin omani heti kun pääsin kotiin.
Ennen sanoit minulle aina, ettei punainen hiustenväri sovi silmieni ruskean kanssa. Minä käskin sinua painumaan vittuun. Et koskaan totellut. En oikeasti olisi halunnutkaan sinun tottelevan. Tiesin itsekin ettei punainen sopinut minulle, mutta äitini pakotti minut värjäämään hiuksiani.
Kun polttelin tupakkaa koulun alikulkutunnelissa koulun jälkeen, pysäytit pyöräsi kohdallani ja kysyit jämiä. Tyrkkäsin tupakan sinulle ja kävelin tieheni. En oikeasti edes pitänyt tupakasta, poltin sitä vain huvikseni. Ei ollut parempaakaan tekemistä. Kotona poltin aina ikkunasta, kunnes äiti tuli ja repi tupakan kädestäni. Sinä et perkele polta, hän huusi ja poltti tupakan nopeasti itse loppuun. Hän ei koskaan ihmetellyt minne hänen askinsa katosivat.
Istuskelin junaradan viereisellä penkillä ja kuuntelin musiikkia. Sinä kävelit hitaasti luokseni ja istahdit viereeni.
"Taivas on punainen", huomautit ja osoitit taivaalle. Huokaisin ja katsoin taivasta kyllästyneenä. Kun olin pieni, äiti kertoi että jos taivas on punainen, jossain on sota. Silloin minä uskoin sen. Uskon vieläkin.
Kysyit minulta kun täytin 11, ovatko kuukautiseni alkaneet jo. En vastannut mitään. En tiennyt mitkä kuukautiset olivat.
Kerran löysin veriläikän alushousuistani. Luulin kuolevani. Äiti kertoi että se on luonnollista, ja antoi minulle juttuja joita kutsui "aikuisten vaipoiksi".
"Käyttääkö isäkin tällaisia?" kysyin, ja äiti nauroi. En tajunnut sanoneeni jotain hauskaa.
Enää sinä et pysäytä pyörääsi alikulkutunnelissa tai huomauttele hiustenväristäni. Äiti nukkuu ikiunta. Minä silti vieläkin muistan punaisen taivaan, ja sen ettei isä käytä aikuisten vaippoja.
Tänään tuntuu taas pahemmalta kuin eilen.
Työn tiedot
Tulet sen näkemään
ssherlock
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 302 sanaa» Työ lisätty: 29.01 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Nautin tämän kirjoittamisesta. Tekstissä on varmasti joitain virheitä.
Kommentit
tytt
15:24 // 21.02 - 2008
Ja minä nautin tämän lukemisesta. En ainakaan huomannut yhtään virhettä. Loppu on ehkä vähän kliseinen, mutta toisaalta se ei haittaa, se toimii hyvin tässä.
Pidän :)
0328
12:30 // 01.03 - 2008
tykkäsin tästä hurjan paljon.en osaa sanoa miksi :D tämä vaan on hyvä.suosikkeihin >
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!