Kaunokirjallisen työn esitys
Maailmanloppu
Herään siihen,
auringonsäteet raiskaavat,
siiven varjo,
kylmille kasvoille.
Tee tuoksuu,
keitetylle valkoviinille,
siinä on,
vähän vaniljaakin.
Kehoani viiltelisi,
tuhat paperiarkkia,
kihelmöi,
näytän kalpealta.
Kurkussani pihisee,
pieni vihainen mies,
yltyy uruiksi.
Titaaniset siivet,
kuin keittiöveitset,
lyövät yhteen,
saksimaisin liikkein,
niittävät,
ihmiskunnan satoa.
Kolme varvasta,
murentaa,
kokonaisia taloja,
magneettimiehen,
kattilassa,
kiehuu teflon-partateriä.
Hylkivät verta,
kuihduttavat kukkasia,
teräs ei niihin tehoa,
satatuhatta skalpellia,
viiltää titaanista,
sieviä kanootteja.
Jotta puuhevoset,
pääsisivät Ranskaan,
huoletta söisimme,
suklaaleivoksia,
katutaitelija bommaa,
maailmanloppua.
Maailmanloppu
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 36 sanaa» Työ lisätty: 01.02 - 2008» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tämä on rakkausruno.
11:22 // 01.02 - 2008
ja hyvä sellainen
12:35 // 04.02 - 2008
Tykkään tästä. Tuo älytön pilkkujen määrä vaan häiritsee, mutta se kai on joku tyylijuttu.
Todella pystyy aistimaan mitä tunnet.
20:23 // 26.08 - 2008
Ehdottoman oivaltavaa tekstiä jälleen. Nääh, ei tässä mitään osaakaan sanoa, vaikka piti. Joka tapauksessa hyvä työ, vaikka otsakkeella "maailmanloppu" olisin toivonut jotain karua ja katkeraa, todellista tuhoa, ei rakkaurunoa.
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!