Kaunokirjallisen työn esitys

Maailmanloppu

Herään siihen,
auringonsäteet raiskaavat,
siiven varjo,
kylmille kasvoille.

Tee tuoksuu,
keitetylle valkoviinille,
siinä on,
vähän vaniljaakin.

Kehoani viiltelisi,
tuhat paperiarkkia,
kihelmöi,
näytän kalpealta.

Kurkussani pihisee,
pieni vihainen mies,
yltyy uruiksi.

Titaaniset siivet,
kuin keittiöveitset,
lyövät yhteen,
saksimaisin liikkein,
niittävät,
ihmiskunnan satoa.

Kolme varvasta,
murentaa,
kokonaisia taloja,
magneettimiehen,
kattilassa,
kiehuu teflon-partateriä.

Hylkivät verta,
kuihduttavat kukkasia,
teräs ei niihin tehoa,
satatuhatta skalpellia,
viiltää titaanista,
sieviä kanootteja.

Jotta puuhevoset,
pääsisivät Ranskaan,
huoletta söisimme,
suklaaleivoksia,
katutaitelija bommaa,
maailmanloppua.

Työn tiedot

Maailmanloppu

Horpeli

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 36 sanaa» Työ lisätty: 01.02 - 2008» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)

Tietoa työstä:

Tämä on rakkausruno.

Kommentit

epmikael83

11:22 // 01.02 - 2008

ja hyvä sellainen

muaH

12:35 // 04.02 - 2008

Tykkään tästä. Tuo älytön pilkkujen määrä vaan häiritsee, mutta se kai on joku tyylijuttu.
Todella pystyy aistimaan mitä tunnet.

AntoineDeSaint-Exupery

20:23 // 26.08 - 2008

Ehdottoman oivaltavaa tekstiä jälleen. Nääh, ei tässä mitään osaakaan sanoa, vaikka piti. Joka tapauksessa hyvä työ, vaikka otsakkeella "maailmanloppu" olisin toivonut jotain karua ja katkeraa, todellista tuhoa, ei rakkaurunoa.

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!