Kaunokirjallisen työn esitys
Darda.
"Rakas Darda,
minun aurinkoperhoseni, rusinapullani.
Oloni on niin kovin tyhjä ilman sinua. Tällaista tyhjyyttä en toivoisi pahimmalle
vihamiehellenikään. Päivät vain matelevat eteenpäin enkä vielä osaa alkaa elämään
uudestaan. Olen jumittunut siihen hetkeen, kun sain viimeisen kerran pitää sinua,
höyhentäni, sylissäni.
Isäsikään ei enää tule käymään. Sattuu liikaa, vaikka kaikki olikin niin pinnallista
välillämme. Hän olisi varmasti rakastanut sinua paljon. Hän olisi ollut omistautuva isä,
hellä ja lämpöinen. Sen näki hänen silmistään kun hän katsoi sinuun; aikuinen mies
murtui edessäni, näytti sielunsa, surunsa ja sydämensä ensimmäisen kerran. Darda
rakkaani, sinusta alkoi niin paljon niin pienessä hetkessä! Tahtoisin sinut, keijukaiseni,
takaisin luokseni..
Minä en kykene jatkamaan entistä rataa, hetkellinen olemassaolosi teki lähtemättömän
vaikutuksen. Lähetän nämä kirjeet pullopostina sinulle, kellumaan Vanajavesiin, kuten
sirottelin tuhkasikin menneinä päivinä. Jään kalliolle katselemaan aavaa ja toivon, että
näet minut täällä, kaipaamassa, rakastamassa sinua sieluni jokaisella solulla.
Ikuisesti sinun,
Äiti."
Darda.
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 193 sanaa» Työ lisätty: 07.02 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
[Darda = hepr. 'Helmi']
17:20 // 07.02 - 2008
Olipas harvinaisen koskettava teksti ollakseen noin lyhyt :o Oikein hyvä juttu. Minä en näe tässä mitään vikaa, kaikki tässä on täydellistä. Saa vieläpä ajattelemaan :)
16:39 // 14.03 - 2008
Koskettava ja herkkä teksti. Pidän siitä ettei heti alussa saa selville kuka on kirjoittanut kirjeen. :)
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!