Kaunokirjallisen työn esitys
Kimuranttia pohdintaa kirjoittamattomista säännöistä ja vapaasta moraalista
Kyllä. Saatan olla joidenkin (useimpien) mielestä todella ristiriitainen ihminen. Eräs monista tämän aiheuttavista syistä on se, että vaikka olenkin harras kurin, järjestyksen ja ennenkaikkea lainkuuliaisuuden puolestapuhuja, olen myös monilta osin todella liberaali yksilönvapauksien kannalta. Asioissa on vain sellainen hienoinen ero, etten minä haluaisi Suomen lakiin sellaisia muutoksia, jotka sallisivat esimerkiksi päättömän liikennekäyttäytymisen tai oman mielen mukaisen peruspäivärahojen nostamisen. Lain muutaminen olisikin helppoa, koska suomalaiset ovat suurilta osin kurinalaisia, auktoriteetteja kunnioittavia ja herran pelko perseessä alinomaa eleleviä kansalaisia. Asia erikseen onkin merkillisten kirjoittamattomien sääntöjen luoman asenneilmapiirin muuttaminen vapaammaksi kohti hieman valtavirrasta poikkeavia elämäntapoja.
Esimerkkejä riittää. En muista keiden kanssa keskustelumme ajautui hiljattain alkoholin nauttimiseen varhaisena ajankohtana. Keskustelukumppanini huudahtivat, kuinka groteskia olisi heti aamun tunteina juoda alkoholia, mutta itse olen kyllä useinkin ottanut oluen tai parikin ennen puolta päivää siitä yksinkertaisesta syystä, että minun on sattunut tekemään mieli. Moni olisi varmasti minun asemassani odottanut suu napsaen sitä, että kello olisi jonkun kumman kirjoittamattoman säännön mukaisesti niin paljon, että olisi "sallittua" nauttia yksi (1) olut. Minun näkemykseni mukaan taas on herttaisen sama mihin aikaan alkoholipitoisia juomia nauttii, vaikka kello seitsemän aamulla heti herätyskellon soitua, kunhan ei ole lähdössä autolla liikenteeseen sen jälkeen. Niin, huomasitteko varmasti, miksi olen oluen tuolloin nauttinut? Minun on sattunut tekemään mieli - mitä muutakaan syytä se vaatisi? Melko usea siis varmastikin tekisi vastoin mielihaluaan, koska pitää asiaa epäkorrektina. Tilanteeseen ei edes tarvitse vaikuttaa sen, ettei kukaan ole oluen nauttimista todistamassa. Veikkaisin, että tuollaisessa toiminnassa sen kielteisen kuvan aiheuttaa sen epätavallisuuden (=suomalaisessa kulttuurissa väärin) lisäksi sen "juoppomaiset piirteet", mutta ne eivät minua asian suhteen häiritse, koska tiedän itse, etten mikään spurgu ole. Toisaalta taas minä en noudata ehdotonta sääntöä, jonka mukaan kännissä saisi olla vain iltasella. Päivisinkin se on ihan mukavaa puuhaa.
Vielä kotona asuessani etenkin kelloon sidonnaiset kirjoittamattomat säännöt olivat luonnollisesti vielä suurempina vaikuttajina elämässäni. Jos olisin ollut halukas lähtemään ulos joskus iltasella myöhemmin, olisi äitini taatusti huudahtanut: "mitä, tähän aikaanko?" Jos ei seuraavana päivänä ole mihinkään aikaista herätystä, on kellonaika ulkoiluun tai mihin hyvänsä mielestäni aivan yksi lysti. "Top, top. Nyt menee homma yli äyräiden" -toteamukseen riittää mummolleni useamman kuin kolmen karamellin nauttiminen yhdeltä istumalta - ajankohdasta huolimatta. Vaan mikä meneekään yli äyräiden? Entä missä ovat äyräät? En näe äyräitä. Joko näössäni on vikaa tai sitten havaitsen joutuneeni taas kerran jonkun vanhan kansan oivan "totuuden" uhriksi. Minua siis toisin sanottuna hieman vit...harmittaa nuo iänikuiset sanonnat, jotka yhä toimivat, ah, niin selkeinä vastauksina asiaan kuin asiaan. Teitpä sitä tai tätä, ei vanhemman ja viisaamman ihmisen tarvitse kuin lausahtaa jonkunsortin helvetin nokkela sananlasku ja asia on pihvi. Sitä paitsi: jos jotkut haluavat vielä 2000-luvullakin elää kuten pula-ajalla, jolloin teepussitkin säilytettiin kassakaapissa niin siitäpä vain, mutta minua ei tarvitse moiseen pakottaa.
Alun perin otsikoin tämän tekstin jotakuinkin "äärimaltillista normaalimpaa käytöstä" ja kaikella kunnioituksella näkisin vanhemman ikäpolven väen hyvinkin äärimaltillisena. Kovan elämän viettäneinä ja ikänsä penniä venyttäneinä heitä saattaa olla äärimmäisen vaikea saada uskomaan, että tilillä on kyllä rahaa pikkuisen rempseämpäänkin menoon. Tietoni mukaan monille iäkkäille vanhuksille on kertynyt eläkettä vuosien kituuttamisen ansiosta sangen runsaasti, mutta siltikään he eivät tapoihinsa kangistuneina osaa muuttaa kulutustottumuksiansa vaan syövät yhä kauravelliä. Suunniltaan vanhukset saa monella tapaa, mutta eräs hyväksi havaittu keino on yhdistää kaksi yllä mainitsemaani seikkaa ja nauttia karamelli tai pari varhaisena ajankohtana. Silloin helvetin liekit pääsevät valloileen ja mummot huutavat kauhusta sekaisin: "EIHÄN NY HERRAN JUMALA, KERSAT, AAMUEINEKSEEN MAKKEATA SYYVÄ!" - ikään kuin kyseessä olisi yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Luottakaa minuun - puhun asiasta kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Kaikkein perimmäisin kysymys tässä asiassa onkin, että kuka/ketkä ovat oikeita ja kyllin päteviä sanomaan, että mikä on oikein ja mikä väärin. Tietenkin vastaus on yleisesti tiedusteltuna kansamme enemmistö ja tottahan on, että enemmistö kansasta on aina yhtä mieltä siitä, mikä on niin sanotusti poliittisesti korrektia. Periaatteen tasolla lähden siitä, että jokainen ihminen saa itse omien yksilöllisten moraalisääntöjensä puitteissa päättää mikä on hyvää ja mikä pahaa, mutta käytännön tasolla ja erityisesti tietyissä asioissa vakavat konfliktit ovat väistämättömiä. Pedofiili voisi tähän vedoten todeta olevansa tekoihinsa oikeutettu, koska ei pidä asiaa omien moraalisääntöjensä puitteissa pahana huolimatta kansan ylivoimaisen enemmistön paheksunnasta. Aika moni voisi tällöin todeta, ettei pidä lainkaan pahana käydä kohtelemassa pedofiilia väkivaltaisesti. Idea täysin liberaalista ja silti universaalista moraalikäsityksestä toimiikin ainoastaan periaatetasolla, koska sen idea turmeltuu samalla, kun valittaisiin instituutio päättämään, mitä asioita vapaa moraali saa käsittää. Tällaiseen ratkaisuunhan kansan enemmistö haluaisi varmasti päästä, eli murhaaminen, pahoinpiteleminen sun muut olisivat jatkossakin yhteisön tuomitsemia. Tällekin tietysti voitaisiin hakea oikeutusta, mikäli murhaamista normaalina ja hyväksyttävänä pitävät saataisiin mielentilatutkimuksen kautta todettua henkisesti epävakaaksi ja näin ollen kykenemättömäksi luomaan moraalikäsityksiä. Vaan olenko siis todellakaan oikea ihminen edes puhumaan asiasta, koska ylläolevasta tekstistä paistaa selvästi läpi, että pidän ehdottoman enemmistön ohella murhaamista ja pedofiliaa äärimmäisen tuomittavana? Alun perin esittelemäni ajatus voitaisiinkin tosin rajata siten, että vapaa moraali saa koskea kaikkea, mikä ei ole laissa kiellettyä. Lakia noudattamaan orientoituneen länsimaisen yhteiskunnan tuntien pitäisi kaiketi laatia oma laki, jossa kaikkia käsketään antamaan lähimmäisten määritellä itse vuorokausirytminsä ja elintapansa, kunhan ne menevät lain puitteissa.
Periaatteessa yksilöt saavat toki nykyäänkin rauhassa laatia oman moraalikäsityksensä, mutta siihen vaikuttavia tekijöitä on koulun, suvun, yhteiskunnan ja uskonnon muodossa siinä määrin, että on hyvin tulkinnanvaraista, onko kukaan laatinut moraalinsa aivan yksilöllisesti. Kauttaaltaan tiedostetut vaihtoehdot ja moraalin osa-alueet ovat tietenkin kartoitettu filosofian asiantuntijoiden toimesta ja eräällä tavalla ajateltuna ihmiset kokoavat niistä omia mieltymyksiään parhaiten vastaavan palapelin. Kunkin asuinalueen ihmisten valtaosan moraali on kuitenkin taatusti kaikkialla niin yhteneväinen, ettei sen kulttuuri-/uskonto-/yhteiskuntasidonnaisuutta voida kiistää.
Kukaanhan ei toki ole kieltämässä tai estämässä, jos joku haluaa lähteä vaikkapa syksyllä ja yöllä kahdelta uimarannalle tai jotain muuta hieman epätavanomaisempaa, mutta näin periaatetasolla kenelläkään ei saisi olla oikeutta paheksua tai kummeksua tätä ratkaisua, etenkään kyseiseen vuoden- ja vuorokaudenaikaan vedoten. Tästä kaikesta päästään taas siihen kuuluisaan poliittiseen korrektiuteen: kunnollinen kansalainen, herran kukkarossa elävä kelpo veronmaksaja herää aikaisin aamulla uuteen päivään tarmoa täynnä. Huithapelit ja jonninjoutavat laiskurit sen sijaan nukkuvat "perse homeessa" ja "uunalle asti" yli puolille päivin. On siinäkin nyt paheksunnan ja soimaamisen aihe. Minua esimerkiksi ei kertakaikkiaan kiinnosta herätä aamulla kahdeksalta, ellei ole koulupäivä. Aamulla ei ole laisinkaan yhtä viihdyttävää tai mielekästä tehdä niitä asioita, joilla saan aikani iltaisin kulumaan oikein mainiosti. Lisäksi en pidä kamalasti päivänvalosta etenkään tähän aikaan vuodesta, kun tuon ankean harmauden vilkaiseminenkin saa apatian valloilleen. Samoin yöllä tulee usein valvottua varsin myöhään, koska silloin minusta on paljon päiväsaikaa mukavempaa touhuilla kaikenlaista.
Tätä kirjoitettaessa kello on vihdoin puoli kymmenen ja ulkona on ollut näin ollen pimeää jo pidemmän tovin, joten eletään vuorokauden kenties mieluisinta aikaa. Kohta voisi tosin mennä nukkumaan, koska minua ei oikein huvita tehdä mitään muutakaan. Koko teksti oli periaatteessa yhdentekevää, koska tapani mukaisesti onnistuin kumoamaan suuren osan omista teorioistani heti viimeistään seuraavassa lauseessa ja hyvässä lykyssä vielä vastakumoamaan nekin. Kuvastaa laajaa ajattelutapaa?
Kyllä. Saatan olla joidenkin (useimpien) mielestä todella ristiriitainen ihminen. Eräs monista tämän aiheuttavista syistä on se, että vaikka olenkin harras kurin, järjestyksen ja ennenkaikkea lainkuuliaisuuden puolestapuhuja, olen myös monilta osin todella liberaali yksilönvapauksien kannalta. Asioissa on vain sellainen hienoinen ero, etten minä haluaisi Suomen lakiin sellaisia muutoksia, jotka sallisivat esimerkiksi päättömän liikennekäyttäytymisen tai oman mielen mukaisen peruspäivärahojen nostamisen. Lain muutaminen olisikin helppoa, koska suomalaiset ovat suurilta osin kurinalaisia, auktoriteetteja kunnioittavia ja herran pelko perseessä alinomaa eleleviä kansalaisia. Asia erikseen onkin merkillisten kirjoittamattomien sääntöjen luoman asenneilmapiirin muuttaminen vapaammaksi kohti hieman valtavirrasta poikkeavia elämäntapoja.
Esimerkkejä riittää. En muista keiden kanssa keskustelumme ajautui hiljattain alkoholin nauttimiseen varhaisena ajankohtana. Keskustelukumppanini huudahtivat, kuinka groteskia olisi heti aamun tunteina juoda alkoholia, mutta itse olen kyllä useinkin ottanut oluen tai parikin ennen puolta päivää siitä yksinkertaisesta syystä, että minun on sattunut tekemään mieli. Moni olisi varmasti minun asemassani odottanut suu napsaen sitä, että kello olisi jonkun kumman kirjoittamattoman säännön mukaisesti niin paljon, että olisi "sallittua" nauttia yksi (1) olut. Minun näkemykseni mukaan taas on herttaisen sama mihin aikaan alkoholipitoisia juomia nauttii, vaikka kello seitsemän aamulla heti herätyskellon soitua, kunhan ei ole lähdössä autolla liikenteeseen sen jälkeen. Niin, huomasitteko varmasti, miksi olen oluen tuolloin nauttinut? Minun on sattunut tekemään mieli - mitä muutakaan syytä se vaatisi? Melko usea siis varmastikin tekisi vastoin mielihaluaan, koska pitää asiaa epäkorrektina. Tilanteeseen ei edes tarvitse vaikuttaa sen, ettei kukaan ole oluen nauttimista todistamassa. Veikkaisin, että tuollaisessa toiminnassa sen kielteisen kuvan aiheuttaa sen epätavallisuuden (=suomalaisessa kulttuurissa väärin) lisäksi sen "juoppomaiset piirteet", mutta ne eivät minua asian suhteen häiritse, koska tiedän itse, etten mikään spurgu ole. Toisaalta taas minä en noudata ehdotonta sääntöä, jonka mukaan kännissä saisi olla vain iltasella. Päivisinkin se on ihan mukavaa puuhaa.
Vielä kotona asuessani etenkin kelloon sidonnaiset kirjoittamattomat säännöt olivat luonnollisesti vielä suurempina vaikuttajina elämässäni. Jos olisin ollut halukas lähtemään ulos joskus iltasella myöhemmin, olisi äitini taatusti huudahtanut: "mitä, tähän aikaanko?" Jos ei seuraavana päivänä ole mihinkään aikaista herätystä, on kellonaika ulkoiluun tai mihin hyvänsä mielestäni aivan yksi lysti. "Top, top. Nyt menee homma yli äyräiden" -toteamukseen riittää mummolleni useamman kuin kolmen karamellin nauttiminen yhdeltä istumalta - ajankohdasta huolimatta. Vaan mikä meneekään yli äyräiden? Entä missä ovat äyräät? En näe äyräitä. Joko näössäni on vikaa tai sitten havaitsen joutuneeni taas kerran jonkun vanhan kansan oivan "totuuden" uhriksi. Minua siis toisin sanottuna hieman vit...harmittaa nuo iänikuiset sanonnat, jotka yhä toimivat, ah, niin selkeinä vastauksina asiaan kuin asiaan. Teitpä sitä tai tätä, ei vanhemman ja viisaamman ihmisen tarvitse kuin lausahtaa jonkunsortin helvetin nokkela sananlasku ja asia on pihvi. Sitä paitsi: jos jotkut haluavat vielä 2000-luvullakin elää kuten pula-ajalla, jolloin teepussitkin säilytettiin kassakaapissa niin siitäpä vain, mutta minua ei tarvitse moiseen pakottaa.
Alun perin otsikoin tämän tekstin jotakuinkin "äärimaltillista normaalimpaa käytöstä" ja kaikella kunnioituksella näkisin vanhemman ikäpolven väen hyvinkin äärimaltillisena. Kovan elämän viettäneinä ja ikänsä penniä venyttäneinä heitä saattaa olla äärimmäisen vaikea saada uskomaan, että tilillä on kyllä rahaa pikkuisen rempseämpäänkin menoon. Tietoni mukaan monille iäkkäille vanhuksille on kertynyt eläkettä vuosien kituuttamisen ansiosta sangen runsaasti, mutta siltikään he eivät tapoihinsa kangistuneina osaa muuttaa kulutustottumuksiansa vaan syövät yhä kauravelliä. Suunniltaan vanhukset saa monella tapaa, mutta eräs hyväksi havaittu keino on yhdistää kaksi yllä mainitsemaani seikkaa ja nauttia karamelli tai pari varhaisena ajankohtana. Silloin helvetin liekit pääsevät valloileen ja mummot huutavat kauhusta sekaisin: "EIHÄN NY HERRAN JUMALA, KERSAT, AAMUEINEKSEEN MAKKEATA SYYVÄ!" - ikään kuin kyseessä olisi yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Luottakaa minuun - puhun asiasta kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Kaikkein perimmäisin kysymys tässä asiassa onkin, että kuka/ketkä ovat oikeita ja kyllin päteviä sanomaan, että mikä on oikein ja mikä väärin. Tietenkin vastaus on yleisesti tiedusteltuna kansamme enemmistö ja tottahan on, että enemmistö kansasta on aina yhtä mieltä siitä, mikä on niin sanotusti poliittisesti korrektia. Periaatteen tasolla lähden siitä, että jokainen ihminen saa itse omien yksilöllisten moraalisääntöjensä puitteissa päättää mikä on hyvää ja mikä pahaa, mutta käytännön tasolla ja erityisesti tietyissä asioissa vakavat konfliktit ovat väistämättömiä. Pedofiili voisi tähän vedoten todeta olevansa tekoihinsa oikeutettu, koska ei pidä asiaa omien moraalisääntöjensä puitteissa pahana huolimatta kansan ylivoimaisen enemmistön paheksunnasta. Aika moni voisi tällöin todeta, ettei pidä lainkaan pahana käydä kohtelemassa pedofiilia väkivaltaisesti. Idea täysin liberaalista ja silti universaalista moraalikäsityksestä toimiikin ainoastaan periaatetasolla, koska sen idea turmeltuu samalla, kun valittaisiin instituutio päättämään, mitä asioita vapaa moraali saa käsittää. Tällaiseen ratkaisuunhan kansan enemmistö haluaisi varmasti päästä, eli murhaaminen, pahoinpiteleminen sun muut olisivat jatkossakin yhteisön tuomitsemia. Tällekin tietysti voitaisiin hakea oikeutusta, mikäli murhaamista normaalina ja hyväksyttävänä pitävät saataisiin mielentilatutkimuksen kautta todettua henkisesti epävakaaksi ja näin ollen kykenemättömäksi luomaan moraalikäsityksiä. Vaan olenko siis todellakaan oikea ihminen edes puhumaan asiasta, koska ylläolevasta tekstistä paistaa selvästi läpi, että pidän ehdottoman enemmistön ohella murhaamista ja pedofiliaa äärimmäisen tuomittavana? Alun perin esittelemäni ajatus voitaisiinkin tosin rajata siten, että vapaa moraali saa koskea kaikkea, mikä ei ole laissa kiellettyä. Lakia noudattamaan orientoituneen länsimaisen yhteiskunnan tuntien pitäisi kaiketi laatia oma laki, jossa kaikkia käsketään antamaan lähimmäisten määritellä itse vuorokausirytminsä ja elintapansa, kunhan ne menevät lain puitteissa.
Periaatteessa yksilöt saavat toki nykyäänkin rauhassa laatia oman moraalikäsityksensä, mutta siihen vaikuttavia tekijöitä on koulun, suvun, yhteiskunnan ja uskonnon muodossa siinä määrin, että on hyvin tulkinnanvaraista, onko kukaan laatinut moraalinsa aivan yksilöllisesti. Kauttaaltaan tiedostetut vaihtoehdot ja moraalin osa-alueet ovat tietenkin kartoitettu filosofian asiantuntijoiden toimesta ja eräällä tavalla ajateltuna ihmiset kokoavat niistä omia mieltymyksiään parhaiten vastaavan palapelin. Kunkin asuinalueen ihmisten valtaosan moraali on kuitenkin taatusti kaikkialla niin yhteneväinen, ettei sen kulttuuri-/uskonto-/yhteiskuntasidonnaisuutta voida kiistää.
Kukaanhan ei toki ole kieltämässä tai estämässä, jos joku haluaa lähteä vaikkapa syksyllä ja yöllä kahdelta uimarannalle tai jotain muuta hieman epätavanomaisempaa, mutta näin periaatetasolla kenelläkään ei saisi olla oikeutta paheksua tai kummeksua tätä ratkaisua, etenkään kyseiseen vuoden- ja vuorokaudenaikaan vedoten. Tästä kaikesta päästään taas siihen kuuluisaan poliittiseen korrektiuteen: kunnollinen kansalainen, herran kukkarossa elävä kelpo veronmaksaja herää aikaisin aamulla uuteen päivään tarmoa täynnä. Huithapelit ja jonninjoutavat laiskurit sen sijaan nukkuvat "perse homeessa" ja "uunalle asti" yli puolille päivin. On siinäkin nyt paheksunnan ja soimaamisen aihe. Minua esimerkiksi ei kertakaikkiaan kiinnosta herätä aamulla kahdeksalta, ellei ole koulupäivä. Aamulla ei ole laisinkaan yhtä viihdyttävää tai mielekästä tehdä niitä asioita, joilla saan aikani iltaisin kulumaan oikein mainiosti. Lisäksi en pidä kamalasti päivänvalosta etenkään tähän aikaan vuodesta, kun tuon ankean harmauden vilkaiseminenkin saa apatian valloilleen. Samoin yöllä tulee usein valvottua varsin myöhään, koska silloin minusta on paljon päiväsaikaa mukavempaa touhuilla kaikenlaista.
Tätä kirjoitettaessa kello on vihdoin puoli kymmenen ja ulkona on ollut näin ollen pimeää jo pidemmän tovin, joten eletään vuorokauden kenties mieluisinta aikaa. Kohta voisi tosin mennä nukkumaan, koska minua ei oikein huvita tehdä mitään muutakaan. Koko teksti oli periaatteessa yhdentekevää, koska tapani mukaisesti onnistuin kumoamaan suuren osan omista teorioistani heti viimeistään seuraavassa lauseessa ja hyvässä lykyssä vielä vastakumoamaan nekin. Kuvastaa laajaa ajattelutapaa?
Työn tiedot
Kimuranttia pohdintaa kirjoittamattomista säännöistä ja vapaasta moraalista
Chimera
» Kategoria: Kirjallisuus » Asiatekstit» Työn pituus: 1082 sanaa» Työ lisätty: 10.02 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
En tiedä miksi lisäsin tämän tänne, koska punainen lanka on aika pitkälti kateissa ajatusketjun kuljettua hieman korkealentoisesti. Onnistuin loppukaneetin mukaisesti kumoamaan tuttuun tapaani useimmat omista väitteistäni ja sekoittamaan oman pääni lähes kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja variaatioita miettiessäni.
Kommentit
The4thFloor
14:58 // 19.02 - 2008
Mielenkiintoinen ja viihdyttävä kirjoitelma. Itse on tullut samoja asioita välillä pohdittua, etenkin tuo aamulla heräämiseen liittyvä osio ns. kosketti.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!