Kaunokirjallisen työn esitys
Euforia
Minä en piilottele itseäni, vaikka salassa rakastankin.
En hautaa jalkaani,
en vaikka kuopassa onkin.
-Saatan välillä vain
itkeä hieman äänekkäämmin.
Sillä vaikka Sinä olet ääretöntä
aina päästä varpaisiin,
en kuitenkaan menisi vannomaan sitä,
että kuitenkin olet ihminen,
jolla on vain rajattu määrä puolia.
Pääsenköhän koskaan yhteenkään?
Minä en kaadu, vaikka juureni ovatkin näkyvillä,
ja tuuli eestaas keinuttaa.
-Olen vahva ja päinvastoin aina vuoroinperään,
eikä osuma tuo aina uutta viisautta elämään.
Minä en kuole täysin, en ikävästä Sinua kohtaan,
vaikka joskus se siltä tuntuukin.
-Olen uusi vesi vanhassa ojassa,
ja unohdan vain ne, mitä en muista vaivallakaan.
Sillä vaikka muutut vuosi vuodelta
yhä epärealistisemmaksi minulle,
olet minulle kuin se Jumalan luoma
kahdeksas päivä.
En eksy pois arjestani,
vaikken koskaan löytänytkään pois luotasi.
Ja vaikka rajoitut itsekkin vain moniin,
löydänköhän koskaan Sinua sieltä?>
Euforia
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 105 sanaa» Työ lisätty: 15.02 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
ja eipä taaskaan harhakuva anna tekstin ulkoasua muutella, joten tökerömmäksi muuttuu omasta mielestäni.
20:32 // 17.02 - 2008
Upeita kieli- ja vertauskuvia, joista saa tehdä itse omat päätelmänsä. Joissain kohdissa ne tuntuvat vaan liian epäselviltä ja mihinkään liittymättömiltä, niin kuin oltaisi vaan ajattelematta sen kummemmin yhdistelty kauniin kuuloisia kohtia. Ei liian selkeä, vaikka ajatus näkyy silti. Mutta kaunis ja haikea runo.
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!